Seurasi minua metsässä, ja ei en ole vetänyt sieniä siellä, en nähnyt unia tai ole käsittääkseni muutenkaan
menettänyt mielenterveyttäni ainakaan sen pahemmin kuin aiemminkaan. Ei kun siis oikeasti, Bambi tai no siis peura/kauris, en tiedä oliko ko peuran/kauriin nimi bambi (tuskin) kun en ymmärrä heidän kieltä ja tyydyin moikkaamaan ja kehumaan hänen kauneuttaan parilla lauseella mutta siis jokatapauksessa.
Ja kyllä, seurasi, ehkä noin kilometrin, toki reilun matkaa takanapäin ja metsässä kun minä juoksin ns hiekkapolulla mutta kuitenkin.
Kissoja olen nähnyt usein juoksulenkillä ((osa moikkaa takaisin kun niille juttelee, toiset vaan mollottavat tympeinä, eivät ehkä puhu suomea) mutta tämä oli ensimmäinen suurempi eläin. Ehkä ensikerralla sitten vaikka kettu.
En tosin tiedä pitäisikö pitää juoksusta taukoa, farkkujen päällemahtumisen puolesta ei missään tapauksessa (nimimerkillä 2 tuumaa lisää sitten tupakoinnin lopettamisen) mutta levon takia en ole ihan varma.
Nythän olen siis kesälomalla ja anteeksi nyt vain mutta en voi enää jatkaa näin. Kiristin ruuvia 2 vuotta putkeen, viimeiset 6kk taas aivan järjettömiä työtunteja ja nyt en enää pysty kun alkaa muutoin kupoli ja vartalo ihan oikeasti piiputtaa(rintakivut, yöheräämiset ja muistiobgelmat olleet tuttuja jo pitkään)
En minä tiedä mitä teen mutta en vain voi jatkaa näin vaikka ympäristö miten pelottelee työttömyystilanteella kun kait se työttömyyskin on parempi kuin sairastuminen.
Tästä päästäänkin aiheeseen nimeltä menestys, mitä se on, miksi ihminen kokee menestyneensä tai ei yms. Puhuin nimittäin ystävieni kanssa jokaisen tilanteesta ja siis siitä kuinka eri tavalla elämä on kutakin kohdellut ja mihin ollaan päädytty kukin. Oli jotenkin avaavaa itselle kun huomasi ettei miellä itseään ura mielessä menestyneeksi, paperilla katsottuna kun ko mielipide on kyseenalainen. Olen suht ok asemassa niin tittelin kuin palkkauksen puolesta mutta sensijaan että tuntisin siitä ylpeyttä ja onnellisuutta tunnen kateutta heitä kohtaan joiden palkka on paljon pienempi mutta jotka pystyvät lähtemään perjantaisin klo 3 kotiin klo ilta 9 sijaan.
Jotenkin sitä on tehnyt niin järjetöntä päivää niin pitkään että ei osaa edes kuvitella työn olevan leppoisaa, kaikki työpaikka ilmoituksetkin tuntuvat olevan täynnä sanoja kuten hektinen, nopea liikkeissään, stressinsietokykyinen -kaikki sinänsä täysin normaaleita toiveita työnantajalta mutta samalla väsyneenä tekisi mieli vastata että niin, minä olen ihminen enkä voi sitä muuttaa.
No mites tuo rakkauselämä sitten?
Lienee täysin normaalia psykologisesti mutta haastava silti että sitä mukaa kun itse antaa enemmän niin toinen vähemmän ja toisinpäin. Nauretaan yhdessä enemmän kuin koskaan mutta muu läheisyys ollutkin hieman kateissa. Syy, seuraus tai selitys mutta myös toisella ihmisellä on kyllä päivät täynnä niin töitä kuin opiskeluja että 2stressipalloa kun laitetaan yhteen niin mitä sitä voi odottaa (ja nyt hiljaa siellä takana kaikesta hupsukemiasta)
Ystäväni sai lapsen, toinen kertoi kuinka hän nauttii perheestään, kolmas erosi kumppanin petettyä 15 yhteisen vuoden jälkeen. Ne onnenlahjat ja tasan ja ja.
Lähden torille ostamaan lisää mustikoita, myyjätär on ylisöötti mutta en minä siis mitään tee enkä ainakaan suuremmin edes flirttaa, ostan vain lisää mustikoita päivittäin, nimimerkillä viikon neljäs mustikkapiirakka uunissa :)
Oishan se joo kiva kun kun kun mutta kun ei mene ihan niinkuin oli suunnitellut eikä näytä ihan kohta menevänkään
kun ei tiedä edes mitä tietä tässä lähtisi tarpomaan seuraavaksi.
Päivän lauluna fiilistelymusaa minun asuntoni sopii tähän kappaleeseen hyvin tunnelmaltaan, tai siis sopii kun siellä on vieraita ja aurinkoista.
tiistai 26. elokuuta 2014
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
En lopettanut
Ajan katoaminen on hurjaa, viikko, kuukausi, vuosi. Minä yritin mennä eteenpäin, keskittyä liikkeeseen mutta tässä sitä silti ollaan. Suhteessa kylläkin edelleen (ihme kyllä) mutta kaukana niiiiiin monella tavalla ja yksin nykyisin myös fyysisesti. Uraa ja etuja on tullut mutta kovalla hinnalla henkisesti (eikä kokoajan ihan oman valinnan takia)
Muutin tuossa hmm 8kk sitten xxxx km eri suuntaan kun olin ajatellut ja se on osasyy miksi aika vain katosi kuin usvassa kaiken ollessa uutta ja vaativan järjestämistä. Paljon tuostakin asiasta on vielä käsittelemättä itsensä kanssa johtuen siitä että kaikki tapahtui lopulta hyvin nopeasti mutta en tiedä, ehkä tietyissa asioissa pohtiminen ei auta joskaan ei aina auta aikakaan. Täytyy harkita.
Pidän uudesta asuinpaikastani, ja uuusi asuntoni tuntuu jopa kodilta mutta kun luin kaverini päivitystä hänen sisustaessa heidän uutta lastenhuonetta teki mieli heittää kone jonnekkin kateudesta koska se toinen puolisko ja ehkä sitten kolmas jnejne puuttuu.
Kovin harmillista että en voi kertoa unelmien rakkaustarina päivitystä mutta ehkä sitten joskus, 50kymppisenä tai jotain. Olen tehnyt virhevalintoja luullessani että kyllä se omalla painollaan ja uudella alulla parenmaksi, no ei ainakaan vielä suoranaisesti lähtenyt onni kukoistamaan mutta ehkä myöhemmin.
Toivottavasti muiden elämä on edistynyt hyvin.Tämä alkaa valmistautumaan huomiseen työkoitokseen, se, 60h työviikot on toinen suuri syy hiljaiseloon mutta ehkä sekin tästä.
Päivän laulu linkkimuodossa teknisistä haasteista johtuen: http://youtu.be/a_426RiwST8
Muutin tuossa hmm 8kk sitten xxxx km eri suuntaan kun olin ajatellut ja se on osasyy miksi aika vain katosi kuin usvassa kaiken ollessa uutta ja vaativan järjestämistä. Paljon tuostakin asiasta on vielä käsittelemättä itsensä kanssa johtuen siitä että kaikki tapahtui lopulta hyvin nopeasti mutta en tiedä, ehkä tietyissa asioissa pohtiminen ei auta joskaan ei aina auta aikakaan. Täytyy harkita.
Pidän uudesta asuinpaikastani, ja uuusi asuntoni tuntuu jopa kodilta mutta kun luin kaverini päivitystä hänen sisustaessa heidän uutta lastenhuonetta teki mieli heittää kone jonnekkin kateudesta koska se toinen puolisko ja ehkä sitten kolmas jnejne puuttuu.
Kovin harmillista että en voi kertoa unelmien rakkaustarina päivitystä mutta ehkä sitten joskus, 50kymppisenä tai jotain. Olen tehnyt virhevalintoja luullessani että kyllä se omalla painollaan ja uudella alulla parenmaksi, no ei ainakaan vielä suoranaisesti lähtenyt onni kukoistamaan mutta ehkä myöhemmin.
Toivottavasti muiden elämä on edistynyt hyvin.Tämä alkaa valmistautumaan huomiseen työkoitokseen, se, 60h työviikot on toinen suuri syy hiljaiseloon mutta ehkä sekin tästä.
Päivän laulu linkkimuodossa teknisistä haasteista johtuen: http://youtu.be/a_426RiwST8
tiistai 8. tammikuuta 2013
Olla onnellinen versio 22
Voisin kirjoittaa 10000sanaa nykyisen parisuhteen yhteensopivuusongelmista mutta se ei johda mihinkään, lupauksia ja keskusteluja mutta taas kuukauden päästä huomataan että mihinkä se koira karvoistaan pääsee. Kivaa voi olla, ja on ja hyvinkin mukavaa mutta kun arki loman jälkeen koittaa niin taas särähtää yhteen kun toinen on vaativa ja toinen välinpitämätön (hyvä tuuri ettei kumpikaan voi olla ns keskivertoa vaan pitää olla juuri ne vastakohdat).
Jokatapauksessa en nyt juorukelloile siitä vaan kerron siitä kuinka mielenkiintoista minulla oli aasiassa.
Olen kuitenkin jonkin verran elämässä matkustanut ja nähnyt muutakin kuin peräkylän pitäjää mutta kulttuurishokki oli silti melkoinen ja en oikein vieläkään ole saanut järjesteltyä sitä päähäni millaisia ajatuksia ja tunteita se herätti niin monessa mielessä.
Ai ihastuiko Oliver ilmastoon, pah, olin kuolla siihen kuumuuteen vaikka auringosta, rannoista ja helteestä pidänkin.
Ai mitäkö sitten, no siis en tiedä. Niin eri maailma vaan niin kaikkineen että vaikea kuvailla. Olin kerrankin kaukana kotoa myös henkisesti. Siinä missä varsinkin euroopan kaupungeissa yksinkin matkustaessa on kuitenkin aina tavallaan niin omalla mukavuusvyöhykkeellään vaikka löytäisi itsensä mistä keskellä yötä (on koettu) niin tuolla oli, ei nyt turvaton olo mutta vain hyvin voimakkaasti kaukana kotoa.
Ehti miettiä paljon, ja erityisesti nähdä niin paljon iloisia ihmisiä (toki myös paljon täysin vastakohtaa).
Ehti miettiä paljon mitä omalta elämältään haluaa ja yllätys yllätys tuli entistä selvemmäksi se mitä ei halua.
Ehti pitää huisin hauskaa ja kokea siitä elämänsä krapulaa (ei, en hölmöillyt siinä mielessä ainakaan niin pahasti kuin arvoisa lukija nyt ajattelee)
Ehti nähdä sellaista välinpitämättömyyttä ja kurjutta jota ei toivoisi olevan olemassa.
Ehti tutustua alustavasti paikallisiin ihmisiin mutta vain alustavasti koska kun ei jaa samaa kulttuuria niin tutustuminen jää silloin helposti hyvin pintapuoliseksi.
Menisinkö uudestaan, vaikka huomenna, Muuttaisinko asumaan, en muutamaa kuukautta pidemmäksi koska se välinpitämättömyys ja siitä johtuvat asiat häiritsisivät minua liikaa tarjoamatta mitään yhtä voimakasta asiaa vastapainoksi.
En tiedä, oli vain jotenkin hyvin avartava kokemus johtuen ihan siitäkin että matkustin yksin ja tuli vietettyä aikaa suurkaupungissa turistialueiden ulkopuolella. Siitä huolimatta ensi kerralla menisin ehkä mielummin jonkun kanssa.
Johtopäätös lienee että elämä on kyllä aivan liian lyhyt ja valmiiksi ohjelmoitu.
Samaan johtopäätökseen tulin jälleen alkusyksystä kun yksi kaverini kuoli suhteellisen yllättäen ja aivan liian nuorena, elämä ei vain reilusti odota ja palkitse vaan jokainen päivä jonka tuhlaan kuunnellessani pomoni vittuilua tai murjotan keskenäni voi olla se minkä olisin voinut käyttää ollakseni onnellinen ja tehdäkseni asioita joista pidän.
Nyt kun joku vielä kertoisi seuraavat käytännön askeleet noin niinkuin realistisesti, varsinkin ihmiselle joka ei ole kovin hyvä suurissa muutoksissa ja sentähden jahkaa epätyydyttävissä tilanteissa jääräpäänä aivan liian kauan.
Illan kappaleena Chicanen - Come back, Oliver pitää ja suosittelee jumputusfiilistelyyn.
Jokatapauksessa en nyt juorukelloile siitä vaan kerron siitä kuinka mielenkiintoista minulla oli aasiassa.
Olen kuitenkin jonkin verran elämässä matkustanut ja nähnyt muutakin kuin peräkylän pitäjää mutta kulttuurishokki oli silti melkoinen ja en oikein vieläkään ole saanut järjesteltyä sitä päähäni millaisia ajatuksia ja tunteita se herätti niin monessa mielessä.
Ai ihastuiko Oliver ilmastoon, pah, olin kuolla siihen kuumuuteen vaikka auringosta, rannoista ja helteestä pidänkin.
Ai mitäkö sitten, no siis en tiedä. Niin eri maailma vaan niin kaikkineen että vaikea kuvailla. Olin kerrankin kaukana kotoa myös henkisesti. Siinä missä varsinkin euroopan kaupungeissa yksinkin matkustaessa on kuitenkin aina tavallaan niin omalla mukavuusvyöhykkeellään vaikka löytäisi itsensä mistä keskellä yötä (on koettu) niin tuolla oli, ei nyt turvaton olo mutta vain hyvin voimakkaasti kaukana kotoa.
Ehti miettiä paljon, ja erityisesti nähdä niin paljon iloisia ihmisiä (toki myös paljon täysin vastakohtaa).
Ehti miettiä paljon mitä omalta elämältään haluaa ja yllätys yllätys tuli entistä selvemmäksi se mitä ei halua.
Ehti pitää huisin hauskaa ja kokea siitä elämänsä krapulaa (ei, en hölmöillyt siinä mielessä ainakaan niin pahasti kuin arvoisa lukija nyt ajattelee)
Ehti nähdä sellaista välinpitämättömyyttä ja kurjutta jota ei toivoisi olevan olemassa.
Ehti tutustua alustavasti paikallisiin ihmisiin mutta vain alustavasti koska kun ei jaa samaa kulttuuria niin tutustuminen jää silloin helposti hyvin pintapuoliseksi.
Menisinkö uudestaan, vaikka huomenna, Muuttaisinko asumaan, en muutamaa kuukautta pidemmäksi koska se välinpitämättömyys ja siitä johtuvat asiat häiritsisivät minua liikaa tarjoamatta mitään yhtä voimakasta asiaa vastapainoksi.
En tiedä, oli vain jotenkin hyvin avartava kokemus johtuen ihan siitäkin että matkustin yksin ja tuli vietettyä aikaa suurkaupungissa turistialueiden ulkopuolella. Siitä huolimatta ensi kerralla menisin ehkä mielummin jonkun kanssa.
Johtopäätös lienee että elämä on kyllä aivan liian lyhyt ja valmiiksi ohjelmoitu.
Samaan johtopäätökseen tulin jälleen alkusyksystä kun yksi kaverini kuoli suhteellisen yllättäen ja aivan liian nuorena, elämä ei vain reilusti odota ja palkitse vaan jokainen päivä jonka tuhlaan kuunnellessani pomoni vittuilua tai murjotan keskenäni voi olla se minkä olisin voinut käyttää ollakseni onnellinen ja tehdäkseni asioita joista pidän.
Nyt kun joku vielä kertoisi seuraavat käytännön askeleet noin niinkuin realistisesti, varsinkin ihmiselle joka ei ole kovin hyvä suurissa muutoksissa ja sentähden jahkaa epätyydyttävissä tilanteissa jääräpäänä aivan liian kauan.
Illan kappaleena Chicanen - Come back, Oliver pitää ja suosittelee jumputusfiilistelyyn.
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Hyvää joulua
Vanhempien koti vierailu - nykykoti - viikon kaupunkiloma - nykykoti - 2viikon kaakkoisaasian loma - nykykoti -vanhempien koti vierailu.
Kina- keskustelu -lupaukset - toivo - yritys - pettymys -kina.
Siinä oli minun syksy. Juu toki työt, jumpat, kekkerit ja nuhat päälle. Ja myös luonani tilapäisesti asuva tyttö. Voinko tulla pariksi päiväksi...siitä on nyt yli kuukausi.
Nyt on kuitenkin joulu joten palataan parisuhteen hmmm yhteensopivuusongelmiin tammikuussa. Jokatapauksessa vielä pitäisi leipoa leipä, juoda lasi glögiä, kirjoittaa kaverille ja pakata lahjukset. Tyttö saa (poistettu). toin kyllä hänelle vaikka mitä matkoilta joten vaikka vähän oisin jotain vielä halunnut niin jäi hommaamatta. Ja sitäpaitsi emme näe kuin vasta 28päivä joten vielä on aikaa. Nimimerkillä, minusta on siis kiva ostaa toiselle lahjoja vaikka meidän yhteiselo ei niin auvoista olekkaan kuin toivoisi.
Tässä vermeessä ei toimi tuubi linkit joten jos nyt jotakuta kiinnostaa niin kuuntelen lemmy:n aint no nice guy kappaletta. Mitä mukavinta joulua joka mussukalle!
Kina- keskustelu -lupaukset - toivo - yritys - pettymys -kina.
Siinä oli minun syksy. Juu toki työt, jumpat, kekkerit ja nuhat päälle. Ja myös luonani tilapäisesti asuva tyttö. Voinko tulla pariksi päiväksi...siitä on nyt yli kuukausi.
Nyt on kuitenkin joulu joten palataan parisuhteen hmmm yhteensopivuusongelmiin tammikuussa. Jokatapauksessa vielä pitäisi leipoa leipä, juoda lasi glögiä, kirjoittaa kaverille ja pakata lahjukset. Tyttö saa (poistettu). toin kyllä hänelle vaikka mitä matkoilta joten vaikka vähän oisin jotain vielä halunnut niin jäi hommaamatta. Ja sitäpaitsi emme näe kuin vasta 28päivä joten vielä on aikaa. Nimimerkillä, minusta on siis kiva ostaa toiselle lahjoja vaikka meidän yhteiselo ei niin auvoista olekkaan kuin toivoisi.
Tässä vermeessä ei toimi tuubi linkit joten jos nyt jotakuta kiinnostaa niin kuuntelen lemmy:n aint no nice guy kappaletta. Mitä mukavinta joulua joka mussukalle!
maanantai 22. lokakuuta 2012
Vaikea aihe
Tytöstä. Kyllä siitä samasta. Huisaa, en tiedä. Siis on ja ei ja en minä tiedä. Ikävä lomalla oli todellinen, hetkittäin menee oikein hyvin mutta luoja että me kinataan paljon, ihan liikaa, ei ehkä riidellä mutta siis en tiedä onko kyse kahdesta toisilleen sopimattomasta luonteesta, ikäerosta vai mistä mutta sen lisäksi että työstressi tunkee taas korvista (ei, en ala nyt edes käsittelemään sitä muutoinkin kuin kertomalla että lomalla oli aivan järjettömän mukavaa ja se auttoi vielä muutama viikko siitä eteenpäinkin ennen kuin todellisuus taas iski) niin vähän tämä nyt vie enemmän kuin antaa.
Jokatapauksessa tytöstä niin niin, tietyt aiheet ja niihin suhtautuminen. Yritys tai sen puute, panostaminen tai sen puute. Onko kyse kokemattomuudesta, luonteenpiirteistä vai kahdesta toisilleen sopimattomasrta kemiasta en tiedä. Ainoa mitä tiedän on että me kinataan liikaa.
En tiedä siis kun jotkut jutut ovat sellaisia joista en koskaan uskonut valittavani mutta siis sosiaalisuus ja aktiivisuus, minähän esim viihdyn mökillä, minähän esim en ole maailman siistein ihminen, olen ajoittain epäsosiaalinen mutta kun näen toisen ihmisen vahingossa pudottavan jotain lattialle luonani ja jättämään sen siihen ihan kuin olisi normaalia että ko tavaran paikka on nyt keskellä lattiaa niin olen minä silti haavi ammollaan.
Kyllä minäkin olen ollut elämässäni useinkin hyvin aikaansaamaton mutta jos me 3kk sitten sovimme yhdessä molemmat tekevämme jotain ja minä tein oman osuuteni 2viikon sisällä ja toinen ei ole tehnyt omaansa vieläkään niin kyllä minulla kulmat alkavat kurtistua jo pahasti.
Ärsyttääkö minua siksi että tällät työmäärällä minua ärsyttää kaikki vai ärsyttääkö minua siksi että tämäkään niin kaikinpuolin viehättävä, huumorintajuinen ja ihana ihminen ei sittenkään olisi se minun ihminen vaikka sitä kädet ristissä toivoisin.
Siinä se nyt sitten on, kirjoitettuna, ihmisessä on potentiaalia vaikka puoleen valtakuntaan mutta minua epäilyttää. Anteeksi.
Seurustele nyt minun kanssa sitten..
Toim huom, toisessa ihmisessä ei siis ole mitään vialla vaan noh, tiedättekö sen tytön tuttavapiiristänne / töistä / koulusta tai jostain muusta yhteydestä joka oli aina aivan he#vetin vaativa poikaystäväänsä kohtaan? Paljastus, minä olen se tyttö! (tai siis poika mutta ányway :)
Eii minua haittaa että xxxx xxxx, ei kun haittaapa, haitaa ihan itusti.
Oliver, the itun n###i
Silti ylihuolettomuus, panostamisen puuttuminen...me kinattiin taas.
Ehkä minä en ole enää kovin luottavainen mutta siihen olen viimevuosina oppinut, mitään ei saa jos ei yritä aivan hemmetisti ja yrittämälläkin sen saa vain ehkä. Sitten tulee ihminen joka viheltelee että kyllä ne loksahtaa kohdalleen ihan itsestäänka oletttaa että kyllähän hänelle kaikki hyvä tapahtuu ihan itsestään.
Minä en luota siihen, päinvastoin kaiken mitä olen viimevuosina saavuttanut, ulkoon kyse omasta kunnosta, ihmissuhteista, työpaikasta tai mistä vaan niin kaiken olen joutunut ns taistelemaan, ilmaista lounasta, ns kävipä hyvä tuuri ei ole paljoa näkynyt enää aikoihin,
Toisella ihmisellä on taas känyt tuuri ja tuntuu että sen myötä hän suhtautuu minuunkin ns kuin tuurin jatkumona ja siksi ei koe että on tarvetta yrittää niin paljon...
Ennenkaikkehan tämä on typerää jos tämä nyt tähän kosahtaa kun avaimet onneen olisi ihan omissa käsissä, Ihminen on minusta hyvin viehättävä, huumorintajuinen, kiltti, kykenevä keskustelemaan ja kaikkea muuta jota jo aiemmassa postissa hehkutin. Olen koittanut seistä päälläni että se asenne saataisiin kohdilleen mutta kun ei niin ei. Positiivisesta palautteesta on seurauksena sen pienenkin yrityksen katoaminen ja negatiivisesta loukkaantuminen ja suuttuminen, Neutraalin keskustelun tuloksena mikään ei ole muuttunut vaikka siitä jauhettaisiin maailman tappiin ja oltaisiin miten yksimielisiä.
Silti, en minä edes halua kirjoittaa tätä koska kyseessä on kuitenkin hyvin hyvin hyvin viehättävä ihminen, aidosti kiltti ja kultainen ja minä pidän hänestä paljon.
Huh, tulipahan pitkä postaus ja vielä suurempi yllätys siitä miten pitkään olenkaan ollut kirjoittamatta tänne mitään, jos tunteella olisin veikannut niin olisin ajatellut blogitaukoa olleen ehkä 3viikkoa mutta miltei 2 kuukautta..
Jokatapauksessa tytöstä niin niin, tietyt aiheet ja niihin suhtautuminen. Yritys tai sen puute, panostaminen tai sen puute. Onko kyse kokemattomuudesta, luonteenpiirteistä vai kahdesta toisilleen sopimattomasrta kemiasta en tiedä. Ainoa mitä tiedän on että me kinataan liikaa.
En tiedä siis kun jotkut jutut ovat sellaisia joista en koskaan uskonut valittavani mutta siis sosiaalisuus ja aktiivisuus, minähän esim viihdyn mökillä, minähän esim en ole maailman siistein ihminen, olen ajoittain epäsosiaalinen mutta kun näen toisen ihmisen vahingossa pudottavan jotain lattialle luonani ja jättämään sen siihen ihan kuin olisi normaalia että ko tavaran paikka on nyt keskellä lattiaa niin olen minä silti haavi ammollaan.
Kyllä minäkin olen ollut elämässäni useinkin hyvin aikaansaamaton mutta jos me 3kk sitten sovimme yhdessä molemmat tekevämme jotain ja minä tein oman osuuteni 2viikon sisällä ja toinen ei ole tehnyt omaansa vieläkään niin kyllä minulla kulmat alkavat kurtistua jo pahasti.
Ärsyttääkö minua siksi että tällät työmäärällä minua ärsyttää kaikki vai ärsyttääkö minua siksi että tämäkään niin kaikinpuolin viehättävä, huumorintajuinen ja ihana ihminen ei sittenkään olisi se minun ihminen vaikka sitä kädet ristissä toivoisin.
Siinä se nyt sitten on, kirjoitettuna, ihmisessä on potentiaalia vaikka puoleen valtakuntaan mutta minua epäilyttää. Anteeksi.
Seurustele nyt minun kanssa sitten..
Toim huom, toisessa ihmisessä ei siis ole mitään vialla vaan noh, tiedättekö sen tytön tuttavapiiristänne / töistä / koulusta tai jostain muusta yhteydestä joka oli aina aivan he#vetin vaativa poikaystäväänsä kohtaan? Paljastus, minä olen se tyttö! (tai siis poika mutta ányway :)
Eii minua haittaa että xxxx xxxx, ei kun haittaapa, haitaa ihan itusti.
Oliver, the itun n###i
Silti ylihuolettomuus, panostamisen puuttuminen...me kinattiin taas.
Ehkä minä en ole enää kovin luottavainen mutta siihen olen viimevuosina oppinut, mitään ei saa jos ei yritä aivan hemmetisti ja yrittämälläkin sen saa vain ehkä. Sitten tulee ihminen joka viheltelee että kyllä ne loksahtaa kohdalleen ihan itsestäänka oletttaa että kyllähän hänelle kaikki hyvä tapahtuu ihan itsestään.
Minä en luota siihen, päinvastoin kaiken mitä olen viimevuosina saavuttanut, ulkoon kyse omasta kunnosta, ihmissuhteista, työpaikasta tai mistä vaan niin kaiken olen joutunut ns taistelemaan, ilmaista lounasta, ns kävipä hyvä tuuri ei ole paljoa näkynyt enää aikoihin,
Toisella ihmisellä on taas känyt tuuri ja tuntuu että sen myötä hän suhtautuu minuunkin ns kuin tuurin jatkumona ja siksi ei koe että on tarvetta yrittää niin paljon...
Ennenkaikkehan tämä on typerää jos tämä nyt tähän kosahtaa kun avaimet onneen olisi ihan omissa käsissä, Ihminen on minusta hyvin viehättävä, huumorintajuinen, kiltti, kykenevä keskustelemaan ja kaikkea muuta jota jo aiemmassa postissa hehkutin. Olen koittanut seistä päälläni että se asenne saataisiin kohdilleen mutta kun ei niin ei. Positiivisesta palautteesta on seurauksena sen pienenkin yrityksen katoaminen ja negatiivisesta loukkaantuminen ja suuttuminen, Neutraalin keskustelun tuloksena mikään ei ole muuttunut vaikka siitä jauhettaisiin maailman tappiin ja oltaisiin miten yksimielisiä.
Silti, en minä edes halua kirjoittaa tätä koska kyseessä on kuitenkin hyvin hyvin hyvin viehättävä ihminen, aidosti kiltti ja kultainen ja minä pidän hänestä paljon.
Huh, tulipahan pitkä postaus ja vielä suurempi yllätys siitä miten pitkään olenkaan ollut kirjoittamatta tänne mitään, jos tunteella olisin veikannut niin olisin ajatellut blogitaukoa olleen ehkä 3viikkoa mutta miltei 2 kuukautta..
lauantai 25. elokuuta 2012
Someone like you
Nostalginen olo olla taas kotona, siis alkuperäisessä kotikaupungissa. En tiedä, on tämä tavallaan aina minun koti ja monta kertaahan olen ollut muuttamassa takaisin ja mietin minä sitä aktiivisesti vieläkin. Nyt tietysti jos tuon tytön kanssa ko juttu lähtee hyvään suuntaan niin se hieman monimutkaistaa koska hän ei nyt ensimmäisenä ollut hihkumassa innosta kun kysyin että olisiko edes teoriassa mahdollista että hän voisi ajatella muuttavansa jos tulevaisuudessa niin toivoisin ja molemmat saisivat täältä töitä yms.
Ollut nostagista myös vuodenajan takia, yleensä olen ollut täällä viimevuosina vain kesäisin ja jouluna ja nyt kun näkee enemmän ihmisten arkea ja sen tunnelmaa muistuu mieleen omat ajat täällä.Kävin myös juoksemassa paikassa jossa juoksin viimeksi kun olin 19vuotias.
En tiedä onko se puhdasta turvallisuuden halua vai mitä mutta joku minua myös viehättää paikallisissa työissä tai siis joissakin heissä. Ei niinkään peuhaamismielessä (tapailujuttuni on siinä vaiheessa että se ei olisi oikeinkaan enää) ja en siis ole mitään touhuamassa vaan en tiedä, siis kait se on se kun täällä kasvoi niin on se kuvitelma että ihmiset ymmärtävät sinua ja sinä heitä paremmin kuin kukaan muu voi ymmärtää ja jotenkin, en tiedä.
En tiedä, ehkä se on vain yleinen stressi joka saa haluamaan sitä mahdollisimman perinteistä turvallisuutta..
Se mitä tiedän on että en enää jatka töitäni, siis ainakaan noita tuntimääriä joita olen tehnyt. Mielummin vaikka irtisanoudun kaikkien vastustelusta huolimatta. Juu onhan minulla hyvä titteli, sijainti, vastuualue mutta se ei vain korvaa sitä että puuttuu elämä. Tiedän ja muistan kuinka stressaavaa oli olla työttömänä mutta sekin on silti parempi kuin hajottaa itseään töiden takia joiden ainoa tarkoitus on tuottaa omistajille enemmän voittoa. Nimimerkillä viikon ollut nyt lomalla ja syke ei ole vieläkään laskenut normaaliksi.
Ollut nostagista myös vuodenajan takia, yleensä olen ollut täällä viimevuosina vain kesäisin ja jouluna ja nyt kun näkee enemmän ihmisten arkea ja sen tunnelmaa muistuu mieleen omat ajat täällä.Kävin myös juoksemassa paikassa jossa juoksin viimeksi kun olin 19vuotias.
En tiedä onko se puhdasta turvallisuuden halua vai mitä mutta joku minua myös viehättää paikallisissa työissä tai siis joissakin heissä. Ei niinkään peuhaamismielessä (tapailujuttuni on siinä vaiheessa että se ei olisi oikeinkaan enää) ja en siis ole mitään touhuamassa vaan en tiedä, siis kait se on se kun täällä kasvoi niin on se kuvitelma että ihmiset ymmärtävät sinua ja sinä heitä paremmin kuin kukaan muu voi ymmärtää ja jotenkin, en tiedä.
En tiedä, ehkä se on vain yleinen stressi joka saa haluamaan sitä mahdollisimman perinteistä turvallisuutta..
Se mitä tiedän on että en enää jatka töitäni, siis ainakaan noita tuntimääriä joita olen tehnyt. Mielummin vaikka irtisanoudun kaikkien vastustelusta huolimatta. Juu onhan minulla hyvä titteli, sijainti, vastuualue mutta se ei vain korvaa sitä että puuttuu elämä. Tiedän ja muistan kuinka stressaavaa oli olla työttömänä mutta sekin on silti parempi kuin hajottaa itseään töiden takia joiden ainoa tarkoitus on tuottaa omistajille enemmän voittoa. Nimimerkillä viikon ollut nyt lomalla ja syke ei ole vieläkään laskenut normaaliksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)