Bambi ja menestyminen

Seurasi minua metsässä, ja ei en ole vetänyt sieniä siellä, en nähnyt unia tai ole käsittääkseni muutenkaan menettänyt mielenterveyttäni ainakaan sen pahemmin kuin aiemminkaan. Ei kun siis oikeasti, Bambi tai no siis peura/kauris, en tiedä oliko ko peuran/kauriin nimi bambi (tuskin) kun en ymmärrä heidän kieltä ja tyydyin moikkaamaan ja kehumaan hänen kauneuttaan parilla lauseella mutta siis jokatapauksessa.

 Ja kyllä, seurasi, ehkä noin kilometrin, toki reilun matkaa takanapäin ja metsässä kun minä juoksin ns hiekkapolulla mutta kuitenkin. Kissoja olen nähnyt usein juoksulenkillä ((osa moikkaa takaisin kun niille juttelee, toiset vaan mollottavat tympeinä, eivät ehkä puhu suomea) mutta tämä oli ensimmäinen suurempi eläin. Ehkä ensikerralla sitten vaikka kettu.

 En tosin tiedä pitäisikö pitää juoksusta taukoa, farkkujen päällemahtumisen puolesta ei missään tapauksessa (nimimerkillä 2 tuumaa lisää sitten tupakoinnin lopettamisen) mutta levon takia en ole ihan varma. Nythän olen siis kesälomalla ja anteeksi nyt vain mutta en voi enää jatkaa näin. Kiristin ruuvia 2 vuotta putkeen, viimeiset 6kk taas aivan järjettömiä työtunteja ja nyt en enää pysty kun alkaa muutoin kupoli ja vartalo ihan oikeasti piiputtaa(rintakivut, yöheräämiset ja muistiobgelmat olleet tuttuja jo pitkään) En minä tiedä mitä teen mutta en vain voi jatkaa näin vaikka ympäristö miten pelottelee työttömyystilanteella kun kait se työttömyyskin on parempi kuin sairastuminen.

 Tästä päästäänkin aiheeseen nimeltä menestys, mitä se on, miksi ihminen kokee menestyneensä tai ei yms. Puhuin nimittäin ystävieni kanssa jokaisen tilanteesta ja siis siitä kuinka eri tavalla elämä on kutakin kohdellut ja mihin ollaan päädytty kukin. Oli jotenkin avaavaa itselle kun huomasi ettei miellä itseään ura mielessä menestyneeksi, paperilla katsottuna kun ko mielipide on kyseenalainen. Olen suht ok asemassa niin tittelin kuin palkkauksen puolesta mutta sensijaan että tuntisin siitä ylpeyttä ja onnellisuutta tunnen kateutta heitä kohtaan joiden palkka on paljon pienempi mutta jotka pystyvät lähtemään perjantaisin klo 3 kotiin klo ilta 9 sijaan.

 Jotenkin sitä on tehnyt niin järjetöntä päivää niin pitkään että ei osaa edes kuvitella työn olevan leppoisaa, kaikki työpaikka ilmoituksetkin tuntuvat olevan täynnä sanoja kuten hektinen, nopea liikkeissään, stressinsietokykyinen -kaikki sinänsä täysin normaaleita toiveita työnantajalta mutta samalla väsyneenä tekisi mieli vastata että niin, minä olen ihminen enkä voi sitä muuttaa.

 No mites tuo rakkauselämä sitten? Lienee täysin normaalia psykologisesti mutta haastava silti että sitä mukaa kun itse antaa enemmän niin toinen vähemmän ja toisinpäin. Nauretaan yhdessä enemmän kuin koskaan mutta muu läheisyys ollutkin hieman kateissa. Syy, seuraus tai selitys mutta myös toisella ihmisellä on kyllä päivät täynnä niin töitä kuin opiskeluja että 2stressipalloa kun laitetaan yhteen niin mitä sitä voi odottaa (ja nyt hiljaa siellä takana kaikesta hupsukemiasta)

 Ystäväni sai lapsen, toinen kertoi kuinka hän nauttii perheestään, kolmas erosi kumppanin petettyä 15 yhteisen vuoden jälkeen. Ne onnenlahjat ja tasan ja ja. Lähden torille ostamaan lisää mustikoita, myyjätär on ylisöötti mutta en minä siis mitään tee enkä ainakaan suuremmin edes flirttaa, ostan vain lisää mustikoita päivittäin, nimimerkillä viikon neljäs mustikkapiirakka uunissa :)

 Oishan se joo kiva kun kun kun mutta kun ei mene ihan niinkuin oli suunnitellut eikä näytä ihan kohta menevänkään kun ei tiedä edes mitä tietä tässä lähtisi tarpomaan seuraavaksi.

 Päivän lauluna fiilistelymusaa minun asuntoni sopii tähän kappaleeseen hyvin tunnelmaltaan, tai siis sopii kun siellä on vieraita ja aurinkoista.