sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Ärripurri

Mitä tämä nyt on, vieläkin ihme flunssainen olo ja ilmeisesti joku hemskutin poskiontelontulehdus, miksi, siis oikeasti miksi tämä vikat 5viikkoa on nyt ollut yhtä epäonnea ja koskas tämä huttu taas voisi päättyä ja elämässä tapahtua vaikka joku positiivinen käänne/ylläri.

Pysyisi edes terveenä että pystyisi pitämään itsensä aktiivisena kun nämä 4seinää on niin liian lähellä nyt ollut jo pitkään että ei kohta hyvä heilu.
Se mikä tästä tekee harvinaisen ketkua on että kun ajatukset alkavat kiertää kehää yhä uudestaan ja uudestaan kunnes on äkäinen kuin ampiainen kaikesta menneisyyksien hutusta.

Äsken kylvyssä iski pienoinen paniikki kun aloin miettimään että mitä jos minusta ei koskaan tule isää, että mitä jos ihmissuhteet joihin tulen menemään on vain tuomittu epäonnistumaan tai siis joko en itse innostu tai sitten toinen ei, että mitäs sitten. Meneekö seuraavat 10-15vuotta hujauksessa ja sitten olenkin keski-iän ehtoopuolella oleva kärttyisä ukkeli.
Teoriassa 10vuotta mutta käytännössä pidän 5vuotta aika maksimina jolloin olisi viimeistään aika.

Toinen asia joka ärsyttää edelleen on tämä että miksi törmään ja menen vielä ihastumaan näihin ¤"&%¤¤%"/% tyttöihin, miksi, miksi minä, miksi. Miksei niitä tule vastaan noh hyvä on, on niitä tullut vastaan muutamalle miespuoliselle ystävällekkin mutta enemmistölle ei ja minun elämään ja sydämeen on luikerrellut aikuisiällä jo 2, miksiiiiiiiiiiii!!!!!!!!!!!!

Pidän suunnattomasti hardcore superstar yhtyeen laulun nimestä, hope for a normal life. Tiedättekö kun olin teini tai siis 14v ja löysin itseni ja aloin tekemään musiikkia jnejne kuvittelin aina että normaali elämä, se olisi liian helppoa että kuka tahansahan siihen pystyy että eihän se mitään vaadi jnejne....

Nyt en mitään muuta toivoisi kun v%%%%%% normaalia elämää, ihmistä jonka kanssa olisi rehellinen, kunnioittava suhde ilman kaikkea ##### ####### ja ####### ########

Miten paljon on pyydetty kysyn vain.

Peace :)

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Seuraavaksi

Kun on katsonut kaikki mahdolliset tv ohjelmat, kuunnellut kaiken musiikin maailmasta, lukenut koko internetin moneen kertaan, tehnyt tuleviin työjuttuihin liittyviä projekteja niin paljon kuin jaksaa, pessyt lattiat 2krt, soittanut kaikki ystävät läpi, tehnyt itunesiin 3 uutta soittolistaa, kirjoittanut ja soittanut itsekseen sen minkä huvittaa, laulanut itsekseen ja pohtinut viimeisen 10vuoden suhteita ja muita tapahtumia juurtajaksain niin mitäs sitä sitten tehdään. Flunssaa vieläkin liikaa jotta voisi lähteä ulos ja koska muita ei halua tartuttaa niin ei oikein viitsi kutsua ketään kyläänkään.

Seuraavat vaihtoehdot tulivat mieleeni:
Pelata aliasta yksinään,
pelata jotain muuta seurapeliä yksinään,
äitini ehdotti sukkalaatikon järjestämistä joten se,
pääsiäismunien maalaus (puuttuu vaan vesivärit ja pensseli ja kananmunat)
tinojen tekeminen (puuttuu vaan tinat ja se kauha)
itselleen ilveily peilin edessä(peili löytyy ja itsekkin on kai kotona ainakin vielä kun viimeksi kysyin)

Tästäkin syystä Oliverin kuuluisi olla parisuhteessa, nyt voisin esim tuhnuta nuhanenä toisen vatsan päällä ja kertoa huonoja vitsejä (toki hyviäkin jos vain sellaisia tietäisin)

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Mikä sinussa on vikana & ulkonäöstä

Ja ei nyt en tarkoita siis sitä että eihän kukaan ole täydellinen vaan siis niin.

Pakko se on myöntää, liian monta pettymystä ja erityisesti näitä "kaikki intiaanit ei istu siellä kanootissa" ihmisiä on tullut tavattua että nykyisin jos tapaa ihmisen joka vaikuttaa erityisen miellyttävältä alkaa hälytyskello päässä rinkuttamaan. Jos ko ihminen on vielä ulkoisestikkin omasta mielestä viehättävä ko vekkari siellä päässä suorastaan mylvii.

Juttelimme muutaman miespuolisen ystävän kanssa ulkonäöstä ja sen merkityksestä parinmuodostukseen tuossa viimeviikolla ja olen itseasiassa sitä mieltä että tosi monilla se menee jotenkin kummasti nykyisin. Johtunee siitä että niin monet ovat pettyneet niin usein että koittavat nyt sitten tehdä täysin vastakkaista valintaa ja estää sillä uusien sydänsurujen tulon.

Normaalisti en halua kertoa muiden asioita mutta erään ihmisen kommentti jossa hän aiemmin meni ulkonäön perässä mutta sitten oppi jäi kaihertamaan pahasti. Ei siis siksi että ulkonäkö saisi minusta olla mikään ykkösprioriteetti vaan siksi rivienvälistä tuli ilmi että ko ihminen ei sitten ilmeisesti pidä nykyistä kumppaniaan fyysisesti viehättävänä.

Minusta ko herra menee ojasta allikkoon, siis siis, minä en missään tapauksessa odota enkä vaadi jne että minun mahdollinen tyttöni olisi ulkoisesti maailman kaunein MUTTA hänen tulee olla maailman kaunein minulle ja siihen luonnollisesti liittyy myös se että näen ja koen hänet fyysisesti viehättävänä.
Se että alkaisi minkäänlaiseen romanttiseen suhteeseen ihmisen kanssa jota ei koe haluttavana olisi jotenkin niin pahasti itsensä ja toisen huijaamista että en käsitä miksi joku edes voi yrittää.
Se mistä ko kiinnostus sitten kenelläkin syntyy on tietysti täysin toinen asia jnejne.

Mikäs Oliverissa sitten on vikana, no tällähetkellä ainakin vaihteeksi korkea kuume ja flunssa(eli pahoittelut jos horisen jotain tavallistakin sekavampaa)....lähtee pumppaamaan nasoliinia nenuun kuin täyttäisi jalkapalloa.

Vähän erilainen veisu taas tänään, tuli ko kappale vastaan ja alkoi soimaan päässä joten pakkohan tämä on sitten linkittää :)

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Päätin aloittaa kesän

Ai tuosta noin vain, juu juu. Nyt se alkoi, ei tästä muuten mitään tule ja kivempi lähteä viettämään viikonloppuakin kun on ns kesä fiiliksissä.

Jos nyt puistoon ei ehkä vielä piknikille tarkenekkaan niin ainakin voi kuunnella kesä musaa, pukeutua t-paitaan kun lähtee kaverin synttäreille (juu juu ehkä se talvitakki nyt siihen päälle muttá siis) ja tehdä illan aloitteluihin kulhollisen sangriaa :)
Kaikkihan on vain kiinni asenteesta vai miten se meni.

Jokatapauksessa veikeää viikonloppua ja be cool (and treat my baby good :)

Vieläkin kaihertaa linkittää tän miehen videoita koska en edelleenkään pidä hänen persoonasta/julkisuuskuvasta lainkaan mutta kesäbiisiä kun tässä etsittiin niin menköön:

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Ja ne ohjeet oli

Viikonloppu meni kemuttaessa, 3vrk ulkona sai aikaan sen että eilen läheisyyden kaipuu oli taas sitä luokkaa että teki mennä koputtamaan vaikka naapurin ovelle :) Kiva oli nähdä taas ihmisiä mutta on jotenkin niin hassua tai paremminkin epäreilua kuinka joitakin onni tuntuu suosivan ns jatkuvasti mutta toisilla tulee nenille ns jatkuvasti.

Aloin myös taas lukemaan huvikseni kaikenlaisia elämänhallinnan kirjoituksia ja koitan muutenkin käyttää tätä vapaa aikaa siten että se kehittäisi edes jotenkin.
Yksi mihin sitten törmäsin oli esim surun työstäminen ja siinä missä jotkut jutut olivat itsestäänselvyyksiä, jotkut ihan järkeenkäypiä niin sitten joissakin törmää kyllä sellaisiin neuvoihin että jos nyt itse sellaisen joskus saisi niin lähinnä palaisi hihat.

Esimerkki: 20-vuoden avioliitosta eronnut nainen kysyy miten pääsisi elämässä eteenpäin ja asiasta yli ja joku älypää vastaa että tee muutoksia elämääsi kuten värjää hiukset ja aloita vaikka napatanssi. Siis voi v#####, värjää vaikka hiukset, sehän se auttaakin varmasti kun 20vuotta menee viemäristä alas, jesh.

En tiedä, joskus sitä aina miettii että onko sitä itse kehällä vai onko se toinen kun joidenkin ihmisten kanssa sitä yhteisymmärrystä ei vain löydy vaikka mitä tekisi ja toisten kanssa taas se puolesta sanasta ymmärtäminen.


Sitten vakavampiin aiheisiin: Minun unelmieni tytön (siis sen mielikuvan joka on päässä ja jota ei nyt itsekkään tietenkään ota mitenkään vakavasti koska ei edelleenkään haaveile kuvasta vaan ihan oikeasta ihmisestä) hiustenväri on muuttunut!! Hurjaa, kummaa, epäilyttävää :)

Nyt nukkumaan mutta ennen sitä yhtä vanhaa artistia tai siis kuuntelin tätä enemmän noin 2vuotta sitten mutta sitten jostain syystä jäi ennen kuin nyt tuli taas levy vastaan

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Miksi hyvä musiikki on usein

niin hemmetin synkkää tai paremminkin miksi iloiset laulut kolahtavat niin paljon harvemmin ns täysillä. Olen taas huudattanut esim Apulantaa nyt pari vrk ja Tonihan osaa edelleen tehdä niin samaistuttavissa olevia sanoituksia että joitakin juttuja voisi lukea suoraan kuvitteellisesta päiväkirjastaan.

Mitään muuta ko päiväkirjassa ei tällähetkellä paljon olisikaan, jostain syystä tosin monet tuttavat ja kaverit ovat nyt aktivoituneet ja joka ilta tulee istuttua jossain. On myös ollut hauska huomata että siitä huolimatta että tuo eräs ihminen ei avautunut minulle lainkaan niin suurin osa ihmisistä joita tunnen niin tekee. Joskus siis jopa tuntemattomat mutta ihan tyyliin vanhat työkaveritkin ovat nyt viimeviikkoina vuodattaneet salaisuuksiaan vähän jopa omituisen paljon.