Tavallaan vähän säälin naapureitani siis sikäli että kun innostun näistä kappaleista ja sitten kuuntelen niitä sen 20krt putkeen aina uudestaan ja uudestaan. Koitan nyt teoriassa olla luukuttamatta niin että taulut tärisee mutta huomaamatta volume kuitenkin aina nousee.
Laitoin tän kappaleen sanat myös tuolle eräälle ja hän kysyi kuuluuko hänen tulkita näistä jotain, sanoin että ehkä.
Keskustelu aiheesta ei jatkunut.
I wanna rescue you
Fill all the empty spaces that you're falling through
Hold you up when your skies turn gray
Stand by you no matter what they say
You've done the same for me, I'll do the same for you
I'm takin' a chance and I don't know why
Can't do it alone
I wanna know your dreams
The roads that you've traveled and what you've seen
All the good and all the bad
What makes you smile, what makes you sad
Just let me in I'll open up to you
I'm takin' a chance and I don't know why
Can't do it alone
I wanna rescue you
Make up for everything that's ever hurt you
Be a family and a world in two
Find your course I will follow you
Thank God the search for me was the search for you
I'm takin' a chance and I don't know why
Can't do it alone
Tiedän linkittäneeni tämän kappaleen jo aiemmin mutta nyt sanojen kanssa on ihan eri juttu :)
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
perjantai 29. tammikuuta 2010
Löytyykö se kohdusta vai bingosta
Onni. Liikaa aikaa ajatella, tai ei liikaa mutta niin, liikaa siinä että kun tarpeeksi pyörittää niin alkaa helposti tuleman pieni pelko. Mitä jos niin ei koskaan käykkään, mitä jos olenkin kohta jo liian vanha. Ai mistäkö minä nyt horisen, no lapsista. Juu juu tiedän ettei miehelle ole noin teoriassa niin tarkkaa mutta on meilläkin rajamme. Jos ei fyysinen raja olekkaan niin tarkka niin henkinen kuitenkin. Vuodet menevät niin nopeasti että ajatellaan että jos vaikka tämä nykyinen juttuni tästä kosahtaa (kuten kaikki taivaanmerkit viittaavat) ja jos seuraava sitten kestää sen pari vuotta ja sekin epäonnistuu. Onko sitten jo liian myöhäistä. Mitä jos lähdenkin nyt vaikkapa australiaan vuodeksi töihin niin, mitäs sitten tehdään. Oliko se perheunelma sitten siinä.
Paniikkilaulu
Paniikkilaulu
maanantai 25. tammikuuta 2010
Ainakin tulee hyvään kuntoon
Jos onkin työtön niin ainakaan ei täydy olla huonokuntoinen työtön. Huomaan huhkivani jumppasalilla kuin heikkopäinen päivästä toiseen :)
Huomaan tulevani kokoajan epäsosiaalisemmaksi ja viihtyväni itseni kanssa niin hyvin että päivät menevät kuin hujahtaen. Hain tosin taas yhteen työpaikkaan mutta luulen että se oli jo mennyt (super nopeasti tuntuvat menevän tällähetkellä)
Uutisia tyttörintamalta, ei tai siis tuon erään kanssahan olen suht aktiivisesti yhteydessä mutta dont get me wrong here, hän ei nyt jaksa oikein innostaa. Siis ei, ihmisessä ei ole mitään vikaa edelleenkään ja olen edelleen sitä mieltä että mikäli kyseinen ihminen alkaisi ns käyttäytymään tästä saattaisi kehkeytyä ihan oikea rakkaustarina mutta kun ei ala niin kyllähän siinä omakin innostus väkisinkin lässähtää ja lopulta kuihtuu.
Hmmm en tiedä, en ajatellut kertoa tätä mutta menkööt, tapasin tuossa erään toisenkin tytön, kutsutaan häntä vaikka koodinimellä Ms B, ai mitäkö tapahtui, no jätetään yksityiskohdat kertomatta mutta siis tapasin ja juteltiin ja hän vaikuttaa hyvin miellyttävältä ja jos "jonnaa" ei olisi niin niin. Ai mikä tästä tekee merkittävän asian, no tuota, ensinnäkin kyseinen ihminen vaikutti miltei kaikinpuolin ns ideaali kumppanilta.
Ai miksikö minä hullu en sitten pyydä ko tyttöä ulos ja vippaako minulla nyt yläkammarissa tosissaan/montako intiaania kanootistani puuttuu?, no tuota niin. Huomasin että yritin keksiä tekosyitä pyytämättömyydelle itsekkin ja faktahan on että tapailenhan minä "jonnaa" ja en harrasta useamman tytön deittaamista samaan aikaan mutta, no en kokenut sitä kutinaa vatsanpohjalla. Ehkä siksi että tilanne on toiseen suuntaan mikä on, ehkä siksi että kyseinen ihminen vaikutti niin tasapainoiselta (ja tasapainoisuus on siis suuri ++ kaikkien hmmm ei niin tasapainoisten ihmisten jälkeen) En tiedä, en oikeasti tiedä.
Ehkäpä julistan tammikuun nyt viralliseksi en mieti saati päätä mitään ihmissuhteisiin liittyvää täsä kuussa kuukaudeksi. Keskityn omaan fyysiseen ja toiv myös henkiseen hyvinvointiin ja helmikuussa laitetaan levy taas soimaan.
Mobyä voi kuitenkin soittaa jo tammikuussakin :)
Huomaan tulevani kokoajan epäsosiaalisemmaksi ja viihtyväni itseni kanssa niin hyvin että päivät menevät kuin hujahtaen. Hain tosin taas yhteen työpaikkaan mutta luulen että se oli jo mennyt (super nopeasti tuntuvat menevän tällähetkellä)
Uutisia tyttörintamalta, ei tai siis tuon erään kanssahan olen suht aktiivisesti yhteydessä mutta dont get me wrong here, hän ei nyt jaksa oikein innostaa. Siis ei, ihmisessä ei ole mitään vikaa edelleenkään ja olen edelleen sitä mieltä että mikäli kyseinen ihminen alkaisi ns käyttäytymään tästä saattaisi kehkeytyä ihan oikea rakkaustarina mutta kun ei ala niin kyllähän siinä omakin innostus väkisinkin lässähtää ja lopulta kuihtuu.
Hmmm en tiedä, en ajatellut kertoa tätä mutta menkööt, tapasin tuossa erään toisenkin tytön, kutsutaan häntä vaikka koodinimellä Ms B, ai mitäkö tapahtui, no jätetään yksityiskohdat kertomatta mutta siis tapasin ja juteltiin ja hän vaikuttaa hyvin miellyttävältä ja jos "jonnaa" ei olisi niin niin. Ai mikä tästä tekee merkittävän asian, no tuota, ensinnäkin kyseinen ihminen vaikutti miltei kaikinpuolin ns ideaali kumppanilta.
Ai miksikö minä hullu en sitten pyydä ko tyttöä ulos ja vippaako minulla nyt yläkammarissa tosissaan/montako intiaania kanootistani puuttuu?, no tuota niin. Huomasin että yritin keksiä tekosyitä pyytämättömyydelle itsekkin ja faktahan on että tapailenhan minä "jonnaa" ja en harrasta useamman tytön deittaamista samaan aikaan mutta, no en kokenut sitä kutinaa vatsanpohjalla. Ehkä siksi että tilanne on toiseen suuntaan mikä on, ehkä siksi että kyseinen ihminen vaikutti niin tasapainoiselta (ja tasapainoisuus on siis suuri ++ kaikkien hmmm ei niin tasapainoisten ihmisten jälkeen) En tiedä, en oikeasti tiedä.
Ehkäpä julistan tammikuun nyt viralliseksi en mieti saati päätä mitään ihmissuhteisiin liittyvää täsä kuussa kuukaudeksi. Keskityn omaan fyysiseen ja toiv myös henkiseen hyvinvointiin ja helmikuussa laitetaan levy taas soimaan.
Mobyä voi kuitenkin soittaa jo tammikuussakin :)
tiistai 19. tammikuuta 2010
Olipa hiljaista
Pitkään, en tiedä minne viikko hävisi tai noh tiedänhän. Kuten kerroin niin jäin 2viikkoa sitten työttömäksi ja ja oikeastaan on mennyt vähän ihmettelyyn tämä aika sen jälkeen. Kahteen työpaikkaan olen ehtinyt hakemaan mutta muuten koittanut lähinnä saada aikaiseksi asioita joihin ei ollut aiemmin aikaa.
Viikonloppu meni "jonnan" kanssa, en oikein vieläkään voi kommentoida siihen tai siis häneen ja tähän juttuun mitään järkevää saatikka varmaa. Olen kai jo turtunut siihen koko jutun kummallisuuteen, siihen että illan läheisyys vaihtuu aamun kylmyyteen jnejne. Ja kyllä tiedän edelleen varsin hyvin ettei tämä normaalia ole ja myös varsin hyvin sen että ei tämä taida tästä miksikään muuttua mutta arvatkaas mitä, minä en tällähetkellä jaksa välittää. Tiedän että tuhlaan todennäköisesti arvokasta aikaa mutta menköön nyt ainakin jonkinaikaa. Johtuu ehkä siitä ettei minulla tällähetkellä olisi intoa tutustua muihinkaan ihmisiin (no yhteen olisi ollut mutta en saanut ajoissa aikaiseksi johtuen tästä meneillään olevasta)
En tiedä, luulen että tämä työttömyys vaikuttaa minuun enemmän, siis paljon enemmän kuin uskoinkaan. Ei pelkästään niin että aamuisin on vaikeampi herätä vaan vaan, sen tarkemmin paljastamatta, tässä olisi nyt tilanne tehdä elämäänsä muutamia suurehkoja muutoksia mutta minä en tiedä mikä niistä olisi oikea. Harvoin olen ollut näin epävarma oikeasta tulevaisuuden suunnasta kuin nyt. Toisaalta vuodet menevät nopeasti ja juurikin sen takia en enää haluaisi tehdä yhtään väärää valintaa.
Olen koittanut laittaa plussia ja miinuksia mutta ne menevät niin tasan ja kun muuttujista ei voi tietää. Kumpa tulisi jokin positiivinen suunnannäyttäjä jostain.
Viikonloppu meni "jonnan" kanssa, en oikein vieläkään voi kommentoida siihen tai siis häneen ja tähän juttuun mitään järkevää saatikka varmaa. Olen kai jo turtunut siihen koko jutun kummallisuuteen, siihen että illan läheisyys vaihtuu aamun kylmyyteen jnejne. Ja kyllä tiedän edelleen varsin hyvin ettei tämä normaalia ole ja myös varsin hyvin sen että ei tämä taida tästä miksikään muuttua mutta arvatkaas mitä, minä en tällähetkellä jaksa välittää. Tiedän että tuhlaan todennäköisesti arvokasta aikaa mutta menköön nyt ainakin jonkinaikaa. Johtuu ehkä siitä ettei minulla tällähetkellä olisi intoa tutustua muihinkaan ihmisiin (no yhteen olisi ollut mutta en saanut ajoissa aikaiseksi johtuen tästä meneillään olevasta)
En tiedä, luulen että tämä työttömyys vaikuttaa minuun enemmän, siis paljon enemmän kuin uskoinkaan. Ei pelkästään niin että aamuisin on vaikeampi herätä vaan vaan, sen tarkemmin paljastamatta, tässä olisi nyt tilanne tehdä elämäänsä muutamia suurehkoja muutoksia mutta minä en tiedä mikä niistä olisi oikea. Harvoin olen ollut näin epävarma oikeasta tulevaisuuden suunnasta kuin nyt. Toisaalta vuodet menevät nopeasti ja juurikin sen takia en enää haluaisi tehdä yhtään väärää valintaa.
Olen koittanut laittaa plussia ja miinuksia mutta ne menevät niin tasan ja kun muuttujista ei voi tietää. Kumpa tulisi jokin positiivinen suunnannäyttäjä jostain.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Days of love
Uusiin ihmisiin tutustuminen voi olla helppoa tai vaikeaa, joskus tilanne ja keskustelu menee kuin itsestään ja joskus kohtalo on sitä mieltä että ei
Olipa kerran poikamies joka oli viikonloppuna erään ystävättärensä syntymäpäivillä.
Juhlat pidettiin eräässä anniskeluravintolassa ja siinä illan kuluessa seuraani
lyöttäytyi oikeastaan hieman tungettelevasti eräs seurueeseen kuulunut tyttö.
Nimienvaihdon ja kättelyn jälkeen nostin vasenta kättäni sillä seurauksella että neidin juomat läikkyivät hänen syliinsä.
Sen jälkeen aloin hieman arvostelemaan paikkaa - selvisi että oli ko henkilön idea että juhlat pidettiin siellä.
Sen jälkeen ammateista puhuttaessa ilmaisin hieman tyytymättömyyttäni tietyn instanssin työntekijöihin - selvisi että ko typykkä oli kyseisellä alalla.
Poistuin paikalta mutisten...:)
En olekkaan ikuisuuksiin linkittänyt mitään kunnon 80-luvun rakkaus/sankaruus lauluja, aika korjata tilanne pikimmiten. Ja kyllä minä ihan oikeasti (kuten olen monasti kertonutkin) olen ihastunut 80-luvun romantiikkaan, niin amerikkalaista, kliseistä jnejne kun se joidenkin mielestä onkaan.
Olipa kerran poikamies joka oli viikonloppuna erään ystävättärensä syntymäpäivillä.
Juhlat pidettiin eräässä anniskeluravintolassa ja siinä illan kuluessa seuraani
lyöttäytyi oikeastaan hieman tungettelevasti eräs seurueeseen kuulunut tyttö.
Nimienvaihdon ja kättelyn jälkeen nostin vasenta kättäni sillä seurauksella että neidin juomat läikkyivät hänen syliinsä.
Sen jälkeen aloin hieman arvostelemaan paikkaa - selvisi että oli ko henkilön idea että juhlat pidettiin siellä.
Sen jälkeen ammateista puhuttaessa ilmaisin hieman tyytymättömyyttäni tietyn instanssin työntekijöihin - selvisi että ko typykkä oli kyseisellä alalla.
Poistuin paikalta mutisten...:)
En olekkaan ikuisuuksiin linkittänyt mitään kunnon 80-luvun rakkaus/sankaruus lauluja, aika korjata tilanne pikimmiten. Ja kyllä minä ihan oikeasti (kuten olen monasti kertonutkin) olen ihastunut 80-luvun romantiikkaan, niin amerikkalaista, kliseistä jnejne kun se joidenkin mielestä onkaan.
tiistai 5. tammikuuta 2010
Hän ei ollut vielä
Siis aivan toinen ihminen kuin aiemmassa postissa mainittu, ai kukako tämä tämän kertainen nyt siis on. No siis ei kukaan kumppaniehdokas nyt tässävaiheessa vaan ihan vain yksi ihminen jonka kanssa tuossa hmm viimeviikolla keskustelin ja tein huomion: Hän ei ollut päässyt vielä eksästään ohi vaikka niin ihan taatusti luuli, ja mikä siinä oli niin merkityksellistä, tajusin sillä sekunnilla kuinka itse olin vielä vuosi sitten samassa tilanteessa.
Yli kyllä muta ohi ei, ohitsehan on vasta silloin kun se ex ei enää tule mieleen, ei edes kerran viikossa. Ohitsehan on vasta silloin kun edes ne pahat teot ja sanat eivät enää satuta eivätkä nostata mitään tunteita. Ohitse on vasta silloin kun sitä mennyttä voi lukea kuin kirjaa, ilman että yöunet häiriintyvät, ilman että mikään siihen liittyvä edes ilostuttaa. Ohitse on vasta silloin kun uuden ihmisen kanssa ex ei tule esille missään vaiheessa muutaman tunnin keskustelua.
Päivän kappaleena vähän hmm fiilistely kappale bullet for my valentinelta.
Yli kyllä muta ohi ei, ohitsehan on vasta silloin kun se ex ei enää tule mieleen, ei edes kerran viikossa. Ohitsehan on vasta silloin kun edes ne pahat teot ja sanat eivät enää satuta eivätkä nostata mitään tunteita. Ohitse on vasta silloin kun sitä mennyttä voi lukea kuin kirjaa, ilman että yöunet häiriintyvät, ilman että mikään siihen liittyvä edes ilostuttaa. Ohitse on vasta silloin kun uuden ihmisen kanssa ex ei tule esille missään vaiheessa muutaman tunnin keskustelua.
Päivän kappaleena vähän hmm fiilistely kappale bullet for my valentinelta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)