Onni. Liikaa aikaa ajatella, tai ei liikaa mutta niin, liikaa siinä että kun tarpeeksi pyörittää niin alkaa helposti tuleman pieni pelko. Mitä jos niin ei koskaan käykkään, mitä jos olenkin kohta jo liian vanha. Ai mistäkö minä nyt horisen, no lapsista. Juu juu tiedän ettei miehelle ole noin teoriassa niin tarkkaa mutta on meilläkin rajamme. Jos ei fyysinen raja olekkaan niin tarkka niin henkinen kuitenkin. Vuodet menevät niin nopeasti että ajatellaan että jos vaikka tämä nykyinen juttuni tästä kosahtaa (kuten kaikki taivaanmerkit viittaavat) ja jos seuraava sitten kestää sen pari vuotta ja sekin epäonnistuu. Onko sitten jo liian myöhäistä. Mitä jos lähdenkin nyt vaikkapa australiaan vuodeksi töihin niin, mitäs sitten tehdään. Oliko se perheunelma sitten siinä.
Paniikkilaulu
Sähän voisit löytää Sen Oikean vaikka sieltä Australiasta. ;) Paremmat mahdollisuudet sydämen valitun löytämiselle on silloin, kun elää täyttä elämää itsekseen onnellisena, eikä jää kotiin yksin nököttämään. Joten ehkä tuollainen elämänmuutos voisikin olla sulle oikea ratkaisu. Tai joku muu normikuvioista irtiottojuttu, mikä sua nyt kiinnostaakaan... ;)
VastaaPoistaNiin joo on toki mutta mutta valintoja silti vaaditaan ja ne valinnat sitten tuo mukanaan mitä tuo.
VastaaPoista