Pitkään, en tiedä minne viikko hävisi tai noh tiedänhän. Kuten kerroin niin jäin 2viikkoa sitten työttömäksi ja ja oikeastaan on mennyt vähän ihmettelyyn tämä aika sen jälkeen. Kahteen työpaikkaan olen ehtinyt hakemaan mutta muuten koittanut lähinnä saada aikaiseksi asioita joihin ei ollut aiemmin aikaa.
Viikonloppu meni "jonnan" kanssa, en oikein vieläkään voi kommentoida siihen tai siis häneen ja tähän juttuun mitään järkevää saatikka varmaa. Olen kai jo turtunut siihen koko jutun kummallisuuteen, siihen että illan läheisyys vaihtuu aamun kylmyyteen jnejne. Ja kyllä tiedän edelleen varsin hyvin ettei tämä normaalia ole ja myös varsin hyvin sen että ei tämä taida tästä miksikään muuttua mutta arvatkaas mitä, minä en tällähetkellä jaksa välittää. Tiedän että tuhlaan todennäköisesti arvokasta aikaa mutta menköön nyt ainakin jonkinaikaa. Johtuu ehkä siitä ettei minulla tällähetkellä olisi intoa tutustua muihinkaan ihmisiin (no yhteen olisi ollut mutta en saanut ajoissa aikaiseksi johtuen tästä meneillään olevasta)
En tiedä, luulen että tämä työttömyys vaikuttaa minuun enemmän, siis paljon enemmän kuin uskoinkaan. Ei pelkästään niin että aamuisin on vaikeampi herätä vaan vaan, sen tarkemmin paljastamatta, tässä olisi nyt tilanne tehdä elämäänsä muutamia suurehkoja muutoksia mutta minä en tiedä mikä niistä olisi oikea. Harvoin olen ollut näin epävarma oikeasta tulevaisuuden suunnasta kuin nyt. Toisaalta vuodet menevät nopeasti ja juurikin sen takia en enää haluaisi tehdä yhtään väärää valintaa.
Olen koittanut laittaa plussia ja miinuksia mutta ne menevät niin tasan ja kun muuttujista ei voi tietää. Kumpa tulisi jokin positiivinen suunnannäyttäjä jostain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti