Siis aivan toinen ihminen kuin aiemmassa postissa mainittu, ai kukako tämä tämän kertainen nyt siis on. No siis ei kukaan kumppaniehdokas nyt tässävaiheessa vaan ihan vain yksi ihminen jonka kanssa tuossa hmm viimeviikolla keskustelin ja tein huomion: Hän ei ollut päässyt vielä eksästään ohi vaikka niin ihan taatusti luuli, ja mikä siinä oli niin merkityksellistä, tajusin sillä sekunnilla kuinka itse olin vielä vuosi sitten samassa tilanteessa.
Yli kyllä muta ohi ei, ohitsehan on vasta silloin kun se ex ei enää tule mieleen, ei edes kerran viikossa. Ohitsehan on vasta silloin kun edes ne pahat teot ja sanat eivät enää satuta eivätkä nostata mitään tunteita. Ohitse on vasta silloin kun sitä mennyttä voi lukea kuin kirjaa, ilman että yöunet häiriintyvät, ilman että mikään siihen liittyvä edes ilostuttaa. Ohitse on vasta silloin kun uuden ihmisen kanssa ex ei tule esille missään vaiheessa muutaman tunnin keskustelua.
Päivän kappaleena vähän hmm fiilistely kappale bullet for my valentinelta.
Niin totta, surullista, mutta totta. Mun erosta on aikaa melkein kolme vuotta ja edelleen mietin exää päivittäin. Osin pakosta, mutta myös huomaamatta alan selittämään jotain juttua exään liittyen. Säälittävää, sillä olen fiksu ja ymmärrän, että meistä ei tule enää mitään. Voisko olla niin, että jos hän oli minulle se oikea, niin ohi ei voi edes päästä?
VastaaPoistatropea
tropea, hmm onko sinulla ollut ketään muita exäsi jälkeen?, entä onko elämässäsi muuten sisältöä? Pitkäänhän se voi viedä, tosi tosi pitkäänkin mutta jos ei kyseessä ollut 40vuoden aviolitto niin 3-vuotta alkaa olla jo ehkä siellä liian pitkän puolella. Ei miksikään muuten vaan ihan itsesi takia. Uskon että jos ihminen on se oikea hän tuntee samoin = 1+1 = jos hän ei tunne samoin hän ei yksinkertaisesti voi olla se oikea koska se oikea tuntisi samoin.
VastaaPoistaTosi totta! Yli ja ohi ovat todellakin eri asioita! Itse olen yli, mutta ohi en varmastikaan. Puhun exästä paljon erilaisissa tilanteissa, paljolti esimerkinomaisesti yhteyksissä, joissa arvioidaan tietynlaisia ihmistyyppejä, en siis kovin haikaillen. Mutta ajattelen myös meidän suhdetta aika paljon. Muistelen asioita. Tämä siis siitä riippumatta että en haikaile sen perään ja olen uudessa suhteessa. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että asun edelleen samassa asunnossa ja nykyiseni on kaukana. Riittääkö aika siihen, että olisi ohi, vai pitääkö myös muuttua?
VastaaPoistaOliver :) Joo on mulla ihan elämä ;) Kaks sellaista vakavampaa juttua on ollut eron jälkeen, mutta en oo kumminkaan seurustellut. Toiseen ihastuin, mutta suhteesta ei tullut mitään sen suurempaa liian pitkän välimatkan takia. Mun ohitse pääsyä on hankaloittanut yhteinen koira ja satunnainen seksi. Lisäksi mun exä kehuu mua usein niin kauniisti, että mun itsetunto rakentuu pitkälti sen varaan :) Jos nyt uuden vuoden kunniaksi koittais pitää tiukan linjan ja kattois jotain uusia miehiä sillä silmällä. Mä ihastun vaan tosi harvoin. Omaa suhtautumista exään kuvaa hyvin se, ettei monikaan mun kavereista tiedä, et ollaan edelleen jonkin verran tekemisissä (ystävät toki tietää). Eli tavallaan häpeän itsekin sitä, et roikun jossain vanhassa jutussa, mistä ei ikinä enää tule mitään.
VastaaPoistatropea
Tcai, en tiedä, itselle auttoi klassisesti toisen ihmisen tapaaminen (vaikka se juttu sitten muista syistä kariutuikin) Itse jäin kanssa asumaan samaan asuntoon jossa exän kanssa asuttiin ja varsinkin ekan uuden tytön "kotiin" tuominen tuntui kyllä niin kummalta ja "väärältä".
VastaaPoistatropea, ihan kun tulisi sellainen kuva ettet edes halua päästä hänestä tai siis et ilmeisestikkään halua. Harmillista, siis harmillista jos siitä ei kuitenkaan mitään voi koskaan tulla enää ja ja suoraan sanottuna tuhlaat aikaasi ja niitä vuosia joita et koskaan saa takaisin. Tiedän ettei se ole niin yksinkertaista mutta toisen on hyvä silti sanoa :)