Nostalginen olo olla taas kotona, siis alkuperäisessä kotikaupungissa. En tiedä, on tämä tavallaan aina minun koti ja monta kertaahan olen ollut muuttamassa takaisin ja mietin minä sitä aktiivisesti vieläkin. Nyt tietysti jos tuon tytön kanssa ko juttu lähtee hyvään suuntaan niin se hieman monimutkaistaa koska hän ei nyt ensimmäisenä ollut hihkumassa innosta kun kysyin että olisiko edes teoriassa mahdollista että hän voisi ajatella muuttavansa jos tulevaisuudessa niin toivoisin ja molemmat saisivat täältä töitä yms.
Ollut nostagista myös vuodenajan takia, yleensä olen ollut täällä viimevuosina vain kesäisin ja jouluna ja nyt kun näkee enemmän ihmisten arkea ja sen tunnelmaa muistuu mieleen omat ajat täällä.Kävin myös juoksemassa paikassa jossa juoksin viimeksi kun olin 19vuotias.
En tiedä onko se puhdasta turvallisuuden halua vai mitä mutta joku minua myös viehättää paikallisissa työissä tai siis joissakin heissä. Ei niinkään peuhaamismielessä (tapailujuttuni on siinä vaiheessa että se ei olisi oikeinkaan enää) ja en siis ole mitään touhuamassa vaan en tiedä, siis kait se on se kun täällä kasvoi niin on se kuvitelma että ihmiset ymmärtävät sinua ja sinä heitä paremmin kuin kukaan muu voi ymmärtää ja jotenkin, en tiedä.
En tiedä, ehkä se on vain yleinen stressi joka saa haluamaan sitä mahdollisimman perinteistä turvallisuutta..
Se mitä tiedän on että en enää jatka töitäni, siis ainakaan noita tuntimääriä joita olen tehnyt. Mielummin vaikka irtisanoudun kaikkien vastustelusta huolimatta. Juu onhan minulla hyvä titteli, sijainti, vastuualue mutta se ei vain korvaa sitä että puuttuu elämä. Tiedän ja muistan kuinka stressaavaa oli olla työttömänä mutta sekin on silti parempi kuin hajottaa itseään töiden takia joiden ainoa tarkoitus on tuottaa omistajille enemmän voittoa. Nimimerkillä viikon ollut nyt lomalla ja syke ei ole vieläkään laskenut normaaliksi.
lauantai 25. elokuuta 2012
tiistai 7. elokuuta 2012
Meidän pitää jutella
Eikä pidä, minulla ei ole mitään sanottavaa vaan haluan olla hiljaa.
Et se ole sinä, se olen minä, ei kun kyllä se oletkin sinä. Kuulitko kummaa ääntä yöllä? se olin minä puremassa sänkyä koska vihaan sinua niin paljon. Mietitkö miksi herään niin aikaisin, no ihan siksi että aika ei muuten riitä sinun vihaamiseen.(lainauksia eilisestä standup komediasta)
Ei, en minä vihaa ketään, eikä toinen ihminenkään minua.
Fakta nro1
Minulla on oikeasti burnoutin kaikki oireet koska normihommien lisäksi korvaan nyt 7hengen tiimiä yhtenä miehenä (8 jos PM lasketaan mukaan)
Fakta nro2
Meillä on ollut tytön kanssa ihan mukavaa viikonloppuisin, hetkittäin jopa hyvinkin mukavaa
Fakta3 nro3
Kaikki edellisessä postauksessa kirjoittamani kohteliaisuudet ovat totta
Fakta nro4
Johtuen siitä että tosiaan minun lomanikin tilapäisesti peruttiin en varmasti ole ollut täysin oma itseni tai ainakin kärttyisämpi versio itsestäni. Siitä huolimatta olen kyllä yrittänyt parhaani esim huomioimisessa ja mielestäni ei ole kohtuutonta että jos olen rättipoikki 14tunnin työpäivän jälkeen, pyydän toista nätisti nukkumaan vieressäni ja odottamaan muita aktiviteetteja aamuun.
Fakta nro5
Oma tilanteeni häiritsee yhtälailla itseäni vai luuleeko joku ettäå on mieltäylentävää herätä 4krt joka yö, omata dementikon lähimuisti ja sex drive joka on laskenut kuin lehmän häntä.
Fakta nro6
Kaikissa ihmisissä on virheitä, ihan jokaisessa ja yksinäistä tulee täydellisyyden odottajalle.
Enkö koe ihastusta siksi että olen väsynyt vai enkö koe sitä siksi että ihminen ei sitten kuitenkaan ole ns minun ihminen. Olenko niin pinnallinen että tietyt esim ulkonäölliset jutut aiheuttavat sen että en tunne sellaista halua kuin pitäisi toista kohtaan vai johtuuko kaikki siitä että olen väsynyt.
Eikö toinen ihminen häiriinnyt omasta vaivaantuneisuudestaan ja levottomuudestaan vai voiko se olla hänelle ns normaali olotila. Hiljaisuuden ei tarvitse olla vaivaannuttavaa mutta kun nyt se on. Ja juu, arvatkaa kuka on vastuussa siitä ettei sitä kestä ja kuka puhuu sen 80% ajasta, aivan.
Odotan jos loppuviikosta pääsisi lomalle, yksin, en suostu viemään tätä seurustelu asteelle (tapailu asteelta) ennenkun olen saanut nukkua kunnolla.
Ai niin, 2vuoden jälkeen minulla on nyt sitten vakituinen työsopimus, jippiai-itun-jee :) :)
Ai niin, koputtaa puuta ja tiedän että kiviäkin kiinnostaa mutta fyysisesti, jos ei siis väsymys lasketa jumppani sujuu harvinaisen hyvin, silloin kun sinne ehtii siis ja on nukkunut edes sen 6tuntia yhteensä.
Ai niin, minun burnout oireitsa ei tarvitse olla huolissaan, minulla on hyvä suunnitelma, hetki vain vielä täytyy jaksaa. Ja edelleen se 6 viikkoa ja 2 päivää lomaa tällevuodelle vielä jäljellä joka pitää mielen positiivisena sen suhteen.
Nähdään pian
Et se ole sinä, se olen minä, ei kun kyllä se oletkin sinä. Kuulitko kummaa ääntä yöllä? se olin minä puremassa sänkyä koska vihaan sinua niin paljon. Mietitkö miksi herään niin aikaisin, no ihan siksi että aika ei muuten riitä sinun vihaamiseen.(lainauksia eilisestä standup komediasta)
Ei, en minä vihaa ketään, eikä toinen ihminenkään minua.
Fakta nro1
Minulla on oikeasti burnoutin kaikki oireet koska normihommien lisäksi korvaan nyt 7hengen tiimiä yhtenä miehenä (8 jos PM lasketaan mukaan)
Fakta nro2
Meillä on ollut tytön kanssa ihan mukavaa viikonloppuisin, hetkittäin jopa hyvinkin mukavaa
Fakta3 nro3
Kaikki edellisessä postauksessa kirjoittamani kohteliaisuudet ovat totta
Fakta nro4
Johtuen siitä että tosiaan minun lomanikin tilapäisesti peruttiin en varmasti ole ollut täysin oma itseni tai ainakin kärttyisämpi versio itsestäni. Siitä huolimatta olen kyllä yrittänyt parhaani esim huomioimisessa ja mielestäni ei ole kohtuutonta että jos olen rättipoikki 14tunnin työpäivän jälkeen, pyydän toista nätisti nukkumaan vieressäni ja odottamaan muita aktiviteetteja aamuun.
Fakta nro5
Oma tilanteeni häiritsee yhtälailla itseäni vai luuleeko joku ettäå on mieltäylentävää herätä 4krt joka yö, omata dementikon lähimuisti ja sex drive joka on laskenut kuin lehmän häntä.
Fakta nro6
Kaikissa ihmisissä on virheitä, ihan jokaisessa ja yksinäistä tulee täydellisyyden odottajalle.
Enkö koe ihastusta siksi että olen väsynyt vai enkö koe sitä siksi että ihminen ei sitten kuitenkaan ole ns minun ihminen. Olenko niin pinnallinen että tietyt esim ulkonäölliset jutut aiheuttavat sen että en tunne sellaista halua kuin pitäisi toista kohtaan vai johtuuko kaikki siitä että olen väsynyt.
Eikö toinen ihminen häiriinnyt omasta vaivaantuneisuudestaan ja levottomuudestaan vai voiko se olla hänelle ns normaali olotila. Hiljaisuuden ei tarvitse olla vaivaannuttavaa mutta kun nyt se on. Ja juu, arvatkaa kuka on vastuussa siitä ettei sitä kestä ja kuka puhuu sen 80% ajasta, aivan.
Odotan jos loppuviikosta pääsisi lomalle, yksin, en suostu viemään tätä seurustelu asteelle (tapailu asteelta) ennenkun olen saanut nukkua kunnolla.
Ai niin, 2vuoden jälkeen minulla on nyt sitten vakituinen työsopimus, jippiai-itun-jee :) :)
Ai niin, koputtaa puuta ja tiedän että kiviäkin kiinnostaa mutta fyysisesti, jos ei siis väsymys lasketa jumppani sujuu harvinaisen hyvin, silloin kun sinne ehtii siis ja on nukkunut edes sen 6tuntia yhteensä.
Ai niin, minun burnout oireitsa ei tarvitse olla huolissaan, minulla on hyvä suunnitelma, hetki vain vielä täytyy jaksaa. Ja edelleen se 6 viikkoa ja 2 päivää lomaa tällevuodelle vielä jäljellä joka pitää mielen positiivisena sen suhteen.
Nähdään pian
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Kolhuista matkaa ylöspäin
Oliver tykkää tästä tytöstä, Oliver tykkää tästä tytöstä paljon, matka ei ole ehkä mennyt kuin rasvattu salama mutta kun hän on kuitenkin ns "normaali". Tai siis kun oikeasti, kun hänelle sanoo kohtaliaisuuden, kun hänelle ilmaisee tykkäämistä, kiinnostusta, innokkuutta, hän ei ahdistu, hän ei ala vaiheilemaan vaan hän vastaa siihen. Kun meillä on ollut nuo pari erimielisyyttä, kommunikaation väärinymmärrystä ja riidan alkua, hänen kanssaan voi puhua niistä ja hän ymmärtää ja puhuu Oliverin kanssa kuitenkin samaa kieltä. Hän osaa pyytää aidosti anteeksi jos tilanne niin vaatii ja hän osaa olla tarpeeksi vaativa minua kohtaan.
Hän on älykäs, huumorintajuinen, miellyttävä, keskustelutaitoinen, niin nätti että se suorastaan hämmentää, Hän on seksikäs, välittävä, leikkisä ja jakaa samat tulevaisuuden suunnitelmat ainakin pääpiirteiltään.Hänellä ei ole itsetunto ongelmia, kumpaankaan suuntaan, hän on kiltti ja epäitsekäs mutta ei kuitenkaan alistuva (vaikka onkin ujo)
Onko Oliver ihastunut, on, (ainakin vähän)
Onko Oliver rakastunut, ei (ainakaan vielä)
Tässä tytössä on ainakin teoriassa paljon potentiaalia ja se mikä on jotenkin hassua on se kuinka hän vastaa nyt kaikkeen. Ei täydy pureskella kynsiä miettien että miksi toisesta ei kuulu tai arvuutella mitä toinen mahtaa ajatella, hän kun kertoo sen ihan avoimesti (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Hän ei tarraudu mutta osoittaa kiinnostustaan selvästi vaikkain ehkä hieman eri tavalla kuin mihin olen elämässäni tottunut.
Sanoinko jo että tässä tytössä on paljon potentiaalia, ai sanoin, no sanon uudestaan.
Kestääkö tämä, en voi tietää, tuleeko hänestä mun tyttöni, en voi tietää mutta sinne suuntaan mennään tällähetkellä käpälä käpälässä.
Kaikki ei ole mennyt täydellisesti mutta kaikki menee ainakin tällähetkellä kokoajan paremmin.Jää on vielä huteraa mutta se näyttäisi paksuuntuvan nyt päivä päivältä (koputtaa puuta)
Päivän videota coldplaytä, vitsit että tykkään huudattaa tätä kappaletta
Hän on älykäs, huumorintajuinen, miellyttävä, keskustelutaitoinen, niin nätti että se suorastaan hämmentää, Hän on seksikäs, välittävä, leikkisä ja jakaa samat tulevaisuuden suunnitelmat ainakin pääpiirteiltään.Hänellä ei ole itsetunto ongelmia, kumpaankaan suuntaan, hän on kiltti ja epäitsekäs mutta ei kuitenkaan alistuva (vaikka onkin ujo)
Onko Oliver ihastunut, on, (ainakin vähän)
Onko Oliver rakastunut, ei (ainakaan vielä)
Tässä tytössä on ainakin teoriassa paljon potentiaalia ja se mikä on jotenkin hassua on se kuinka hän vastaa nyt kaikkeen. Ei täydy pureskella kynsiä miettien että miksi toisesta ei kuulu tai arvuutella mitä toinen mahtaa ajatella, hän kun kertoo sen ihan avoimesti (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Hän ei tarraudu mutta osoittaa kiinnostustaan selvästi vaikkain ehkä hieman eri tavalla kuin mihin olen elämässäni tottunut.
Sanoinko jo että tässä tytössä on paljon potentiaalia, ai sanoin, no sanon uudestaan.
Kestääkö tämä, en voi tietää, tuleeko hänestä mun tyttöni, en voi tietää mutta sinne suuntaan mennään tällähetkellä käpälä käpälässä.
Kaikki ei ole mennyt täydellisesti mutta kaikki menee ainakin tällähetkellä kokoajan paremmin.Jää on vielä huteraa mutta se näyttäisi paksuuntuvan nyt päivä päivältä (koputtaa puuta)
Päivän videota coldplaytä, vitsit että tykkään huudattaa tätä kappaletta
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Whats wrong with you
Olipa kerran Oliver joka eräässä tilaisuudessa tutustui jälleen kerran uuteen ihmiseen, tyttö kiinnitti Oliverin huomion heti paikalle tultuaan ihastuttavuudellaan ja vaikka hän olikin suht vaikea tutustua hiljaisuudestaan johtuen, teki hän silti Oliveriin heti mukavan vaikutuksen.
Oliver puhelinnumeroa sitten pyytämään ja herrasmiehenä muutaman päivän kuluttua kysymään josko tyttöä saisi viedä ulos.
Tuli tapaaminen joka vaikkakaan ei ollut ehkä salamoita ensisilmäyksellä oli kuitenkin kaikinpuolin muuten onnistunut, nätti tapaaminen, voisi sanoa että tosi kauniit treffit. Tutustumista, punaviiniä, yhteisen suklaakakkupalan syömistä ja vähän pusuttelua ja pyörällä ajelua käsi kädessä.
Viesittely jatkui positiivisena mutta viesteissä oli viive, joskus pari tuntia (joka on vielä ihan ok) joskus 8 (joka on ok vain jos tilanne sen selittää, esim yö tai työaika)
Tuli toinen tapaaminen, jälleen kaikki muuten hyvin mutta tytön avautumattomuus/suojakuori kiinnitti Oliverin huomion (tapaus Jonna soittaa hälytyskelloja päässä). Koska ihmienn on kuitenkin muutoin erilainen Oliver tulkitsi tämän omaksi ylireagoinnikseen, samoin kuin sen että tälläkään kertaa ei päädytty smaan paikkaan yöksi. Suudelmissa alkoi kuitenkin olla jo huomattavaa intohimoa.
Viestit jatkuivat positiivisena, hyvinkin positiivisena,. yhteistä viikonloppua ehdottelevina. Yey
Tuli perjantai, kuten joku hassu olisi voinut kuvitella lähettää poikamies tytölle töistä viestiä tiedustellen päivästä, umpitaukinkin tajutessa ettäå tytön vastatessa seuraava kysymys olisi koskenut mitä hän tekee illalla. Arvatkaa koska tuli vastaus, no murrrrrr klo 11illalla
Taas joutui Oliver miettimään että mitä ihmettä koska vastaus oli jälleen hyvin positiivinen, täynnä ylisanoja ja kohteliaisuuksia ja ehdotti tapaamista lauantaille. Yey. Oliver vastaa taas miettien että olenpa minä ylireagoiva ja eihän tässä mitään kummaa olekkaan. Arvatkaa koska tuli sitten sieltä puolelta uusi vastaus, no aivan, eilisiltana klo 7.30 että voidaan vaikka käydä leffassa kun tulen kotiin täältä naapurikaupungista myöhemmin (sijainnista johtuen todnäk ei edes mitään mahdollisuutta ehtiä mihinkään ....)
Nyt siisviikonlopun yhteiselo typistyi yhteen myöhäisillan elokuvaan, juu ei kiitos, ilmoitin tekeväni muita suunnitelmia.
Siis nyt ittu oikeasti, miten vaikea on joko a olla lähettämättä lässytys viestejä jos ei niitä tarkoita, b ilmoittaa jos suunnitelmat muuttuu tai sitten vaan ilmoittaa että thanks but no thanks.
On kyllä niin sietämätöntä kun ihmiset vammailee ja säätää ja ennenkaikkea ilman mitään syytä.
Masentaako, ei, ärsyttääkö, no lievvästi sanottuna.
Oliver puhelinnumeroa sitten pyytämään ja herrasmiehenä muutaman päivän kuluttua kysymään josko tyttöä saisi viedä ulos.
Tuli tapaaminen joka vaikkakaan ei ollut ehkä salamoita ensisilmäyksellä oli kuitenkin kaikinpuolin muuten onnistunut, nätti tapaaminen, voisi sanoa että tosi kauniit treffit. Tutustumista, punaviiniä, yhteisen suklaakakkupalan syömistä ja vähän pusuttelua ja pyörällä ajelua käsi kädessä.
Viesittely jatkui positiivisena mutta viesteissä oli viive, joskus pari tuntia (joka on vielä ihan ok) joskus 8 (joka on ok vain jos tilanne sen selittää, esim yö tai työaika)
Tuli toinen tapaaminen, jälleen kaikki muuten hyvin mutta tytön avautumattomuus/suojakuori kiinnitti Oliverin huomion (tapaus Jonna soittaa hälytyskelloja päässä). Koska ihmienn on kuitenkin muutoin erilainen Oliver tulkitsi tämän omaksi ylireagoinnikseen, samoin kuin sen että tälläkään kertaa ei päädytty smaan paikkaan yöksi. Suudelmissa alkoi kuitenkin olla jo huomattavaa intohimoa.
Viestit jatkuivat positiivisena, hyvinkin positiivisena,. yhteistä viikonloppua ehdottelevina. Yey
Tuli perjantai, kuten joku hassu olisi voinut kuvitella lähettää poikamies tytölle töistä viestiä tiedustellen päivästä, umpitaukinkin tajutessa ettäå tytön vastatessa seuraava kysymys olisi koskenut mitä hän tekee illalla. Arvatkaa koska tuli vastaus, no murrrrrr klo 11illalla
Taas joutui Oliver miettimään että mitä ihmettä koska vastaus oli jälleen hyvin positiivinen, täynnä ylisanoja ja kohteliaisuuksia ja ehdotti tapaamista lauantaille. Yey. Oliver vastaa taas miettien että olenpa minä ylireagoiva ja eihän tässä mitään kummaa olekkaan. Arvatkaa koska tuli sitten sieltä puolelta uusi vastaus, no aivan, eilisiltana klo 7.30 että voidaan vaikka käydä leffassa kun tulen kotiin täältä naapurikaupungista myöhemmin (sijainnista johtuen todnäk ei edes mitään mahdollisuutta ehtiä mihinkään ....)
Nyt siisviikonlopun yhteiselo typistyi yhteen myöhäisillan elokuvaan, juu ei kiitos, ilmoitin tekeväni muita suunnitelmia.
Siis nyt ittu oikeasti, miten vaikea on joko a olla lähettämättä lässytys viestejä jos ei niitä tarkoita, b ilmoittaa jos suunnitelmat muuttuu tai sitten vaan ilmoittaa että thanks but no thanks.
On kyllä niin sietämätöntä kun ihmiset vammailee ja säätää ja ennenkaikkea ilman mitään syytä.
Masentaako, ei, ärsyttääkö, no lievvästi sanottuna.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Kattikarvajalka
Saanko lopettaa kaiken sosiaalisuuden? Entä saanko lopettaa sen jos hommaan kissan? Naista joka on sinkku ja jolla on kissa katsotaan käsittääkseni vähän vinoon mutta mitäs jos poikamiehellä olisi kissa, tai ehkä jopa 2.
En minä mökkiin kuitenkaan halua linnottautua, käyn töissä sen 10tuntia päivässä ja salillakin miltei joka päivä ja hyvin mieluusti vaihdan kuulumisia parhaiden ystävien ja perheen yms läheisten kanssa mutta muuten.
Viihdyn pelottavan hyvin itsekseni, joskus toki ahdistaa ja ikävöi ja kaipuu läheisyyteen iskee mutta nykyisin harvemmin kuin aikoihin. Treenaamisesta on muodostunut entistä merkittävämpi henkireikä ja kaiken sen ja töiden jälkeen minusta vain tuntuu että minulla ei ole sosiaalisesti mitään annettavaa. Olen loppu, energiat nollissa, kaikkeni jokapäivä antaneena ja kun istun ystävättären kanssa kahville niin mieluusti olisin vain hiljaa ja annan hänen kertoa kuulumisensa, ei minulla ole mitään joka olisi kiinnostavaa tai hienoa tai uutta.
Töistä olisi, teemme nykyisin hulppeita projekteja, minulla on uusi pomo josta pidän 10krt enemmän kuin aiemmasta, ylennys, globaali vastuualue ja tunnen meidän projekteista aitoa työylpeyttä. Samalla kuitenkin ymmärrän että ne eivät ole mer,ityksellisiä muille ihmisille ja en sen takia halua ihmisiä kyllästyttää puhumalla niistä liikaa.
Kyllähän minä tyttöjäkin vielä silloin tällöin lähestyn, yhtäkin joka ei puhunut kanssani paria sanaa enempää samaa kieltä (itse tosin puhun käytännössä vain suomea ja englantia) joten keskustelu jäi lyhyeksi molemminpuolisesta alkukiinnostuksesta huolimatta. Toistakin meinasin lähestyä mutta lapulle kirjoittamani treffikutsu jäi sitten antamatta kun hän juuri hyppäsi jonkun ukkelin kaulaan.
Ja minuakin kohtaan toki joku hassu osoittaa aina silloin tällöin kiinnostusta, viimeisenä eräs hyvinkin positiivinen ja nauravainen hirmuisen nätti neiti ihminen mutta onko hän "minun tyttöni", hieman epäilen.
Olin eilen juhlissa, niistä jäi vähän kökkö maku, ei vain siksi että itse järjestäjä muuttaa kauas pois, ei vain siksi että hyvin epätyyplillisesti yksi ihminen sai minut hermostumaan käyttäytymällä todella epäkohteliaasti (en minä toki hänen kanssaan painimaan alkanut mutta murahdin ja soimaan itseäni siitäkin koska periaatteena on jättää kaikki vatipäät omaan arvoonsa) vaan myös siksi että tunnelma oli jotenkin kummallinen muutenkin koska siellä oli niin paljon surua ja pettymystä ilmassa (2 hiljattain eronnutta pariskuntaa oli paikalla kaikkine osapuolineen)
Voi luoja miten paljon olisin nyt valmis maksamaan siitä että minulla olisi hyväsydäminen tyttö joka leipoisi nyt pullaa ja kömpisi syliin.
Olo on kuitenkin noin muuten positiivinen ,ei ehkä muuten olisi mutta kun päätin että sehän on. Päätin sen jälleen ihan siksi kun kävin keskustelun ihmisen kanssa joka oli saanut yllättävän vakavan sairaskohtauksen ja keskustelun lopputulos oli se sama mikä aina kun asioita laittaa perspektiiviin, nauti joka ikisestä päivästä koska koskaan ei voi tietää onko se viimeinen.
Päivän lauluna ehkä vähän turhan synkkä kappale sunnuntaihin mutta laitan silti koska tätä on tullut viimeisen viikon aikana huudatettua mooooonta kertaa.
Ai niin, luin mielensäpahoittajan tuossa viime viikonloppuna ja en pahastuisi lainkaan jos joku kertoisi että miksi siitä pidetään niin paljon, Siis makuasioita tietty mutta minä en jotenkaan pitänyt siitä lainkaan ja ajattelin että minkä kohdan minä missaan kun monet muut siitä ovat tykänneet.
En minä mökkiin kuitenkaan halua linnottautua, käyn töissä sen 10tuntia päivässä ja salillakin miltei joka päivä ja hyvin mieluusti vaihdan kuulumisia parhaiden ystävien ja perheen yms läheisten kanssa mutta muuten.
Viihdyn pelottavan hyvin itsekseni, joskus toki ahdistaa ja ikävöi ja kaipuu läheisyyteen iskee mutta nykyisin harvemmin kuin aikoihin. Treenaamisesta on muodostunut entistä merkittävämpi henkireikä ja kaiken sen ja töiden jälkeen minusta vain tuntuu että minulla ei ole sosiaalisesti mitään annettavaa. Olen loppu, energiat nollissa, kaikkeni jokapäivä antaneena ja kun istun ystävättären kanssa kahville niin mieluusti olisin vain hiljaa ja annan hänen kertoa kuulumisensa, ei minulla ole mitään joka olisi kiinnostavaa tai hienoa tai uutta.
Töistä olisi, teemme nykyisin hulppeita projekteja, minulla on uusi pomo josta pidän 10krt enemmän kuin aiemmasta, ylennys, globaali vastuualue ja tunnen meidän projekteista aitoa työylpeyttä. Samalla kuitenkin ymmärrän että ne eivät ole mer,ityksellisiä muille ihmisille ja en sen takia halua ihmisiä kyllästyttää puhumalla niistä liikaa.
Kyllähän minä tyttöjäkin vielä silloin tällöin lähestyn, yhtäkin joka ei puhunut kanssani paria sanaa enempää samaa kieltä (itse tosin puhun käytännössä vain suomea ja englantia) joten keskustelu jäi lyhyeksi molemminpuolisesta alkukiinnostuksesta huolimatta. Toistakin meinasin lähestyä mutta lapulle kirjoittamani treffikutsu jäi sitten antamatta kun hän juuri hyppäsi jonkun ukkelin kaulaan.
Ja minuakin kohtaan toki joku hassu osoittaa aina silloin tällöin kiinnostusta, viimeisenä eräs hyvinkin positiivinen ja nauravainen hirmuisen nätti neiti ihminen mutta onko hän "minun tyttöni", hieman epäilen.
Olin eilen juhlissa, niistä jäi vähän kökkö maku, ei vain siksi että itse järjestäjä muuttaa kauas pois, ei vain siksi että hyvin epätyyplillisesti yksi ihminen sai minut hermostumaan käyttäytymällä todella epäkohteliaasti (en minä toki hänen kanssaan painimaan alkanut mutta murahdin ja soimaan itseäni siitäkin koska periaatteena on jättää kaikki vatipäät omaan arvoonsa) vaan myös siksi että tunnelma oli jotenkin kummallinen muutenkin koska siellä oli niin paljon surua ja pettymystä ilmassa (2 hiljattain eronnutta pariskuntaa oli paikalla kaikkine osapuolineen)
Voi luoja miten paljon olisin nyt valmis maksamaan siitä että minulla olisi hyväsydäminen tyttö joka leipoisi nyt pullaa ja kömpisi syliin.
Olo on kuitenkin noin muuten positiivinen ,ei ehkä muuten olisi mutta kun päätin että sehän on. Päätin sen jälleen ihan siksi kun kävin keskustelun ihmisen kanssa joka oli saanut yllättävän vakavan sairaskohtauksen ja keskustelun lopputulos oli se sama mikä aina kun asioita laittaa perspektiiviin, nauti joka ikisestä päivästä koska koskaan ei voi tietää onko se viimeinen.
Päivän lauluna ehkä vähän turhan synkkä kappale sunnuntaihin mutta laitan silti koska tätä on tullut viimeisen viikon aikana huudatettua mooooonta kertaa.
Ai niin, luin mielensäpahoittajan tuossa viime viikonloppuna ja en pahastuisi lainkaan jos joku kertoisi että miksi siitä pidetään niin paljon, Siis makuasioita tietty mutta minä en jotenkaan pitänyt siitä lainkaan ja ajattelin että minkä kohdan minä missaan kun monet muut siitä ovat tykänneet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)