Taivaanrannan maalarit

Tcai- kirjoitti blogissaan romantiikasta tai paremminkin romantikoista tuossa jonkin aikaa sitten ja se sai minut miettimään.

Olen hieman vastaan näitä määrittelyitä mutta tästä pidän koska uskon että se kertoo minulle jotain olennaista ihmisestä, jotain johon voin samaistua, jotain jonka kanssa voin kokea yhteenkuuluvuutta vaikka ihminen olisi muuten miltei itseni vastakohtakin.

En tiedä, rakkaus rakkauteen, haaveilu kädestä pitämisestä, unelmointi täydellisestä yhteydestä, toisen ihmisen kanssa yhdessä sulamisesta, liikuttuminen tunnetilasta, elämänkatsomus, usko, hetki, kosketus, laulu, tilanne, katse, kaipaus, arvostus, kauneuden löytäminen pienen pienistä teoista tai asioista. Kyynisyyden vastakohta.

Tekeekö se elämästä helpompaa, ei tosiaankaan, ei maailma ole sellainen mutta minä haluan minun elämäni olevan sellainen. Pitävät naiivina, pitävät teininä mutta sillä ei ole merkitystä niin kauan kuin on usko että yksi ihminen ei pidä. Teoriassa edes sillä ei ole merkitystä mutta ilman sitä elämästä tulee kyllä tosi surullista.

Selvennykseksi- kyse ei ole hyvyydestä tai huonoudesta, romantikko voi olla inhottava ihmien siinä missä ihminen joka ei ole romantikko voi olla maailman ihanin ihminen, kyse on minusta tietyn tunnetilan ymmärtämisestä, siitä pitämisestä ja sen vaalimisesta ja uskosta että rakkaus....niin.

Tulipas jotenkin kouluaine tyyppinen kirjoitus, Oliver 10v mistä on romantikot tehty.
Sokerista tietysti :)

Hehkutus ja ketkutus

Tuo tyttö, "jonna" siis saa minun pääni niin pyörälle, hän antaa minulle niin vastakkaisia signaaleja että en tiedä miten päin olla. Toinen vaihtoehto on se että signaalit ovat hyvin selkeitä mutta koska olen niin ihastunut häneen niin en halua nähdä niitä.

Tekisi niin paljon mieli iloita ja kertoa koko maailmalle hänestä mutta tuntuu kuin täytyisi seisoa kaksin jaloin jarrupolkimella. Luulin kaiken menevän todella hyvin tai siis olen jo pariinkertaan luullut niin mutta sitten yhtäkkiä minulla onkin vastassani lasiseinä. Tapaamiset ovat menneet hyvin, 2yhteistä yötä, noin 50viestiä puolin ja toisin mutta joku näkymätön seinä on silti tässä vastassa. Minulle ei anneta oikeastaan minkäänlaista varmuutta tämän jatkosta ja se kai se on se suurin epävarmuuden luoja. En esim tiedä koska me nähdään seuraavan kerran vai suurinpiirtein nähdäänkö enää ollenkaan.

Tykkääkö hän edes minusta, ei aavistustakaan.

En tiedä, monet ovat varmasti sitämieltä että ei kannata ottaa onkea pois vedestä vaan jatkaa elämää kuin ennenkin ja pitää silmät auki. Joo teoriassa tietysti hyvä idea mutta kun sydän on varattu niin....

Asiasta täysin tuhannenteen, lukeekohan minulla otsassa nykyisin myös joku seksiterapeuttien yhdistys ry, tätä on oikeastaan käynyt aina silloin tällöin jo siitä lähtien kun viimeinen pitkä parisuhteeni päättyi mutta en silti käsitä miksi prosentuaalisesti niin useilla tapaamillani tytöillä/naisilla on tarve kertoa mulle jo muutaman minuutin jälkeen niiden makkarimieltymyksistä. Ei siinä mitään, ihan hauskaa ja noin mutta siis kun kyse ei ole edes mistään ns suorista iskutilanteesta niin jotenkin hassua että esim eilen minulle puhumaan tulleesta naisesta en tiedä käytännössä mitään muuta kuin etunimen ja suht yksityiskohtaisesti minkälaisesta kyydistä hän pitää. Ja kyllä, olen varma ettei kyse ollut siitä että hän olisi halunnut minun tai kenenkään muunkaan kanssa leikkimään eilen vaan ihan kuin olisi päivän uutisista minulle kertonut.

Edit: No hyvä on, on tietysti mahdollista että kyseinen ihminen oletti että kun hän kertoo tarpeeksi yksityiskohtaisesti minkälaisesta peuhaamisesta pitää niin minun olisi kuulunut miehenä innostua siitä ja vietellä hänet mutta vastoin ennakkoodotuksia ja häpeäksi koko miessukupuolelle :) olinkin ennemminkin ns jaahas asenteella ja siirryin juttelemaan työkavereilleni.

Edit2: Kyse ei siis ole myöskään siitä että olisin jotenkin supersuosittu, olen keskustellut asiasta miespuolisten ystävieni kanssa (siis heidän joita lähestytään mielestäni huomattavasti itseäni useammin) ja en tiedä, kai minulle on sitten vain helppo puhua tai jotain.

Musiikkia lantion keikutukseen (ihan siihen vaatteet päällä tapahtuvaan te senkin:)

Sharam - PATT (Party All The Time)

Brendan McBain|MySpace Videos

Kertokaa

Hei, nyt tarvitaan sitä tyyppiä kenellä on se kristallipallo, kysymys, onko Oliver nyt ihan hakoteillä tässä jutussa?, tuleeko Oliverille vielä suru puseroon? Onko tyttö johon Oliver on ihastunut yhtään mukana? Onko se edes kiinnostunut Oliverista vai kuvitteliko Oliver väärin ja kyseessä oli vain joku tilapäinen mielenhäiriö hänen puoleltaan?

Ei minua helpolla ainakaan tässä jutussä päästetä, siinä missä olen 99% kaikista tapailuista ja suhteista ollut aina tietoinen toisen kiinnostumisasteesta saan tälläkertaa niin mixed signaalia ettei tosikaan.

Minun pelini (joka ei ole peli vaan ihan vaan se normaali tutustumisvaihe jossa opitaan mistä toinen pitää, mikä häntä ärsyttää, mihin hän reagoi mitenkin jnejne) ei toimi sitten lainkaan. Se esim tunnepitoinen lause (ei, en minä nyt mitään rakkautta ole tässävaiheessa tunnustamassa, en nyt sentään ihan niin kehällä ole:) jonka odotan saavan aikaan positiivisen reaktion tuottaa vaivautuneen hiljaisuuden mutta kun olen sen johdosta heittämässä kirvestä kaivoon (tietenkään sitä sanomatta) niin huomaan että yhtäkkiä olemmekin suutelemassa.

Jos olisin lentokone

Ai miten niin, eihän ihminen voi olla lentokone. No ei mutta jos olisin niin nyt olisin noussut tosi kovalla vauhdilla tosi korkealle, niin nopeasti ja niin korkealle että jos tulisi onnettomuus niin tulisi tosi rumaa jälkeä.

Ai mitä ihmettä minä sekoilen, no siis suomeksi, jos olin aiemmin ihastunut niin en tiedä mitä olen nyt, hyvin voimakkaasti ihastunut kenties.

En osaa edes kuvailla tuon tytön vaikutusta minuun, pelkkä katse saa minut suunnilleen sulamaan.

Sensuurin hetki

On erittäin todennäköistä että "jonna" tulee lukemaan tätä blogia tänään tai lähipäivinä joka on sikäli tietysti mielenkiintoista että blogin osoitetta tai edes sen olemassaoloa ei tiedä edes parhaat ystäväni (ei siis kukaan heistä)

Näin alkoi se aikaisempi haamupostaus jonka sitten tavoistani poiketen sensuroin.
En oikein itseasiassa edelleenkään tiedä miten suhtautua kyseiseen asiaan, siis sikäli että vaikka minulla ei sinäänsä ole täällä mitään salattavaa ja jokainen teksti on 120% omasta kynästäni lähtöisin ja sikäli osa minua niin näinkin suuren määrän ja erityisesti vain suurimmilta osin yhdestä aiheesta olevan kirjoituksen "paljastaminen" olisi minusta kiusallista.

Noina parina tuntina kun tajusin että ns vahinko oli tapahtunut ja hän löytää blogini niin halutessaan ehdin harkita kaikkea blogin hetkeksi offline tilaan laittamisesta alkaen. En kuitenkaan tehnyt enkä tee sitä ja täytyy vain toivoa että jos nyt käy niin että joku minut täältä tunnistaa, hän myöskin vaivautuu mainitsemaan minulle asiasta ja ymmärtää blogin luonteen ns yhteen asiaan suuntautuvana päiväkirjana.

Syy miksi en tehnyt niin on myös se että en ole kertonut täällä mitään pahaa, en mitään jota en teoriassa voisi ajanmittaan kertoa ihan kasvotusten. Lisäksi tänne kirjoittaminen on antanut minulle monellakin tavalla niin paljon hyvää että vaikka näin usean ajatuksen ja tunnetilan paljastaminen jännittääkin niin no, rehellisyyttä ja avoimuuttahan olen itse korostanut.

Miten minulla sitten hänen kanssaan menee kysyivät uteliaat, hmm eteenpäin :) hitaasti, kiusallisen hitaasti mutta eteenpäin kuitenkin edelleen.
Jäitä tosin täytyy pitää hattu täynnä mutta tällähetkellä asiat näyttävät menevän hyvään suuntaan.

Valitettavasti samaa ei voi sanoa muusta elämästä ja Oliveria onkin tälläviikolla koeteltu työ/asunto/läheisten hyvinvointi asioilla enemmän kuin tarpeeksi.
Luotan nyt kuitenkin siihen että kaikki nekin asiat järjestyvät joten ei niistä sen enempää tälläkertaa.

Edit: Taisin ottaa myös kaksi vanhaa postausta offline tuona sensuurin herkkänä hetkenä, ne palaavat takaisin viikon sisällä muokkaamattomina.

Miksi kysyivät uteliaat, ihastunut poikamies on epävarma kuului vastaus, kyllä siitä huolimatta että ei pitäisi, vaikka esimerkki on ehkä huono niin näyttäisitkö itse mahdolliselle kumppaniehdokkaalle juuri sitä runoa jonka sinne pöytälaatikkoon kirjoitit silloin kun yksinäisyys oikein suretti. Anteeksi latteus mutta tämä blogi on minun pöytälaatikkoni.

Haamupäivitys

Kuten tarkkanäköisimmät varmasti huomasivatkin oli tuossa aamulla pientä haamupäivitystä ja sekoilua uuden kirjoituksen kanssa.

Kirjoitan asiasta, sen syistä ja seurauksista myöhemmin kunhan nyt teen itseni kanssa jotain johtopäätöksiä ja pääsen jonkinnäköiseen yhteisymmärrykseen :)