lauantai 10. syyskuuta 2011

Olivers essential collection vol1, rock

Lainaan vähän kanssabloggaajien ideaa ja tein oman listan hyvästä rockista jota ko genreen minusta mahtuu (metallit yms eivät ole mukana tässä listassa). Kaikki artistit olen uskoakseni linkittänyt jo joskus aiemminkin joten pahoittelut jos on toistoa joko musiikissa tai mun jutuissa niihin liittyen :)

Social Distortion
En muista tarkalleen miten heidät löysin, tuubista selailemalla todennäköisesti. Valitettavsti niitä harvoja yhtyeitä joiden keikkaan olin vähän pettynyt. Voi tai varmasti johtuukin siitä että ko yhtyeen jäsenet ovat jo suht iäkkäitä joten keikka oli kun olisi levyltä kuunnellut. Levyltähän tämä kuulostaakin harvinaisen hyvältä mutta kyllä tällaisen musiikin keikan olisi pitänyt minusta vähän potkia takamukselle enemmän.


Placebo
Yksi harvoista yhtyeistä josta pidämme molemmat sisareni kanssa. Kaunista, surullista, synkeää ja hyvää. Pidän toooodella harvoin mitään bändipaitaa mutta silloin pari krt vuodessa kun pidän niin toinen niistä on Placebo ja joka ikinen kerta saan keskustella koko illan tuntemattomien kanssa heistä.


Guns n’roses
Oliver 13v istuu kotona ja katsoo mtv:tä ja sieltä tulee Paradise Cityn video, Oliver ottaa sen nauhalle ja katsoo sitä uudestaan uudestaan ja uudestaan ja vielä uudestaan. Seuraavana päivänä Oliver alkaa kasvattaa hiuksia ja ostaa kitaran.
Muistan kuinka Illusioneita odotettiin kuin kuuta nousevaa ja jossain vaiheessa jonkun serkun tuttu toi yhdysvalloista jotain nauhalta toiselle nauhoitettuja studion roskiksista löytyneitä demoja. Tässä yksi niissä ollut kappale


Green day
Ennen American Idiot levyä en pitänyt heistä lainkaan mutta ko levyn kuultuani kuuntelinkin sitä sitten vuosia henkilökohtaisella powerplayllä. Ehkä eniten tarttuvia biisejä sisältävä albumi koskaan.


Hellacopters
Olin menossa 3 ystävän kanssa katsomaan Smashing pumpkinssia
areenalle ja matkalla sinne yksi ystävistäni lainasi minulle mp3 soitintaan (vai oliko vielä kannettava cd soitin) ja pyysi kuunteleaan yhden biisin. Se biisi oli Hellacopterssia
ja vaikka pidinkin ja pidänkin Smashing Pumpkinssista edelleen niin se heilutti tärykalvojani niin että odotin koko keikan että se loppuu ja pääsen kuuntelemaan sitä lisää.


Bruce Springsteen
Yksi väärinymmärretyimmistä artisteista koskaan (ei, Born In The U.S.A ei oikeasti yllätys yllätys hehkuta Yhdysvaltoja jos viitsii kuunnella sanoja edes puolella korvalla), amerikan omatunto ja aivan hulppea live levyltä. En ole koskaan nähnyt livenä valtettavasti. Ensimmäinen muisto omasta kuuntelusta on kun teineinä kuuntelimme war ja river kappaleiden live versioita ja vielä enemmän puhetta jonka hän pitää ennen kun kappaleet alkavat. Siinä meni nuorella miehellä kylmiä väreitä pitkin selkää. Vielä enemmän löysin hänen musiikkinsa kun ostin
Bruce Springsteen & The E Street Band Live 1975-85 levyn käytettynä vinyylinä. Huhhuh mitä meisinkiä voikaan olla samalla levyllä (ok siinä on 6levyä yhdessä mutta silti)
Tässä esim niiin romanttinen kappale kuin olla voi


The Donnas
Donnasia nyt olen aikaisemminkin täällä hehkuttanut paljon jo pitkään. Ensimmäisenä kuulin sitä joltain musiikkkikanavalta ja olin heti myyty. Vielä paremmaksi se muuttui heidän keikkansa myötä joka oli niiiiiiiiin hyvä, niin energinen, niin rock että menee top 3 all time parhaisiin keikkoihin.


Turbonegro
Jos Hellacopters onkin ainakin ajoittain ja joillain kappaleilla takapuoleen potkivaa räimettä niin tämä Norjan "ylpeys" vie sen vielä yhden liioitellun pykälän eteenpäin. Lievästi erilaiset sanoitukset tuovat myös oman osansa tän kuunteluun, eihän näitä vakavalla naamalla ainakaan mukana lauleta. Kauneus tästä musasta on toki tosi kaukana ja epäsovinnaisuus sitten taas aika hallitsevana jo nimestä lähtien (joka ei tosin ole mitenkään rasistinen tai sellaiseksi tarkoitettu, ihan näin toim huom).


Apulanta
Apulantahan on sikäli hassu yhtye että toisin kuin itse ja monet muut ovat olettaneet, he ovat onnistuneet tekemään aina vain hyvän levyn toisensa perään. Ensimmäinen muisto noin ikuisuus sitten kun eräs rastatukkainen pieni tyttö hehkutti heitä minulle joskus vuonna miekka ja kivi. Ko tyttö on edelleen pieni mutta en tiedä kuunteleeko hän enää apulantaa (rastoja ei ole ollut ainakaan iäisyyksiin)


Thin lizzy
Lainasin ehkä hmm 10vuotta sitten kirjastosta heidän live keikka videonsa vhssällä ja nauhoitin sen itselleni. Olin tuolloin aika raskaissa töissä (joka oli suuri motivaattori sille että lähdin opiskelemaan) jota ei helpottanut silloiset tyttisjutut ja muistan kun tulin kotiin töistä ja katsoin tätä ennen nukkumaan menoa usein.


Paljonhan tästä jäi nyt puuttumaan kuuntelu tykkäyksiä eikä paremmuusjärjestystä oikein voi laittaa, kaikki riippuu sen hetkisestä fiiliksestä. Esim nyt kun alan vääntämään vege wokkia ja juon vielä yhden kupin kahvia niin luulen että näistä laittaisin soimaan ehkä tuon Springsteenin liven.

2 kommenttia:

  1. Placebo on kyllä jotain niin surullista, etten pysty ahdistumatta kuuntelemaan sitä. Ja koska omassa elämässä noita angsteja on pyytämättä riittänyt vaikka muille jakaa, niin yritän välttää itseäni lisää ahdistavaa musiikkia.

    Sen sijaan jostain syystä esim. Hellacopters saa minut yleensä vain hyvälle tuulelle. En tiedä mikä niissä niiden riffeissa on, mutta jotenkin se vaan toimii:)

    On nimittäin olemassa kappaleita (aivan niinkuin ihmisiäkin) jotka vievät kaikki energiat ja toiset sitten taas tuovat sitä.

    Hellacopters kuuluu noihin jälkimmäisiin.

    Toi Brucen kappale oli uusi tuttavuus ja jotenkin kyllä hyvin liikuttava. Inhosin aikoinani Guns'n'Rosesia yli kaiken, mutta nyt pitkästä pitkästä aikaa kuultuna toi ääni vain toimii. Täytyy myöntää. Green Daystä taas sain aikoinani niin yliannostuksen, etten pysty jotenkin enää ottaa niitä vakavasti.

    Luulen, että mun on pakko jatkojalostaa tätä sun levyraati-ideaa omaan blogiini. Erityisesti noi selitykset kuhunkin kappaleeseen tuovat niihin ihan oman ulottuvuutensa. Sillä mikään musiikkikappale ei ainakaan omassa päässäni ole aivan täydellinen ilman jotain tiettyä fiilistä, tapahtumaa, muistoa tai ihmistä siihen liittyen.

    VastaaPoista
  2. Noomi, Placebo on toki surullista ja tiedän useammankin ihmisen joka ei voi tai halua kuunnella sitä siksi. Eihän heidän kaikki kappaleensa toki ole yhtä surullisia mutta usein ne parhaimmat on. Toisaalta jotkut myös saavat siitä voimaa, siis siitä että tuntevat että joku, tässä tapauksessa Placebo tuntee kuten he.

    Jos tykkäät Hellacopterssista niin suosittelen lämpimästi myös ruotsalaisista ainakin Backyard Babies ja Hardcore Superstar bändejä sekä Englantilaista Wildheartsia: http://youtu.be/lsVOjydfWRw varsin hyväntuulista rockkia.

    Ei ne ihan samanlaista toki ole mutta lähelle.

    Ja jatkojalosta ihmeessä, itsekkin lainasin ideaa muualta :)

    VastaaPoista