Hyvä on

Puhuin aiemmin tuosta että ehkä tässä nyt on jotain menossa tyttöjen kanssa ja ja kuten kaikki varmaan arvasivatkin kyse oli/on tuosta samasta henkilöstä kuin aiemminkin. Mehän olemme viettäneet viimeviikkoina huomattavan paljon aikaa yhdessä ja ja muutama päivä sitten otin asian puheeksi. Koitin aloittaa keskustelua tämän jutun mahdollisuudesta, eteenpäin menosta, jatkosta jnejne niin kauttarantain ja ystävällisesti kuin mahdollista mutta vastassa oli taas yllätys yllätys täydellinen hiljaisuus.

Kaikki menee aina niin hyvin, tuntuu että edistystä ja lähestymistä tapahtuu jnejne mutta sitten kun salama kirkkaalta taivaalta toinen vetäytyy kuoreensa.

Annan käytännön esimerkin, menemme yhdessä nukkumaan, ihminen hakeutuu minun kainalooni ja nukahdamme. Jossain vaiheessa yötä herään ja huomaan hänen siirtyneen täysin sängyn toiseen reunaan. Hakeudun hänen lähelleen ja otan hänestä kiinni, hän laittaa kädet rintaansa vasten kuin itseään suojellakseen ja vaikka selvästi havahtuu ei vastaa esim otsalle pussaukseen tai halaamiseen mitenkään vaan ikäänkuin käpertyy lisää. Jos kysyn että tulisitko kainaloon on vastaus kieltävä.
Olen kuin puulla päähän lyöty, mitä ihmettä tapahtui keskellä yötä, miksi, mitä jnejnejne
Jos kysyn asiaa ääneen en saa mitään vstausta.

Annan toisen esimerkin, tapaamme muutaman päivän erossa olon jälkeen ja ihminen vetää minua halatessamme voimakkaasti itseään vasten ja on selvästi hyvin iloinen nähdessään minut, juttelemme niitä näitä kaksi minuttia, hän tuo kasvonsa erittäin lähelle omiani (noin 5cm eli selkeä suutele minua nyt etäisyys) mutta kun koitan, hän kääntää päänsä pois (olen jälleen kuin puulla päähän lyötynä). Kahden tunnin kuluttua menemme taas yhdessä nukkumaan ja ihminen hakeutuu taas täysin kiinni minuun ja kietoo itsensä ympärilleni.

Välillä hän viestittää minulle eleillä ja katsellaan kuin olisi rakastunut minuun mutta jos vastaan siihen niin seuraavassa hetkessä viesti onkin suurinpiirtein että minulla on yhtä vähän merkitystä kuin random vastaantulijalla.

Jokatapauksessa takaisin tuohon keskusteluun, päätimme sitten käytännön pakkona (kun ei muutakaan vaihtoehtoa minulle selittämästömästä syystä tuntunut olevan) olemaan taas vain ja ainoastaan kavereita. Suostuin toki siihen mutta, mehän voimme toki olla kavereita mutta niin kauan kun olemma sinkkuja molemmat on se minusta vain ja ainoastaan ns päätetty juttu joka ei perustu mihinkään. Väitän (ja väitän myöskin olevani oikeassa siinä) että meidän välillä on niiiiin paljon kemiaa, että tulemme niiiin hyvin juttuun jnejne että kaveruus, no joo.

Typerintä on että viimeviikkojen aikana kaksi muuta ihmistä on taas ilmaissut suht selkeästi kiinnostustaan minua kohtaan mutta eihän minulla ole muuta mahdollisuutta kuin näyttää heille punaista valoa, miksi, siksi että voin taas kiusata ja kiduttaa itseäni tässä jutussa josta ei tule mitään koska toinen ihminen ei sitä salli riippumatta siitä miten kaunista se voisi olla.

Ja kyllä, tiedän, tiedän sen varsin hyvin että minun olisi järkevintä olla tapaamatta tätä ihmistä mutta, en nyt halua tässävaihessa enää hehkuttaa häntä ainakaan julkisesti mutta sanotaan nyt että silloin ennen kuin se seinä sieltä tulee vastaan, minusta tuntuu vain niin kovin oikealta ja hyvältä ja ja ja....

Edit: luin kirjoituksen itse lävitse ja jos se ei ole selvää niin kyseessä ei myöskään mielestäni ole hänen puoletaan mikään oman viehätysvoimansa testaus ja nyt kun olemme vihdoin olleet ulkona myös esim ystävieni seurassa on hän hyvin lähellä minua jatkuvasti ja seuraa reaktioitani katseellaan kuin varmistaakseen että minulla on kaikki hyvin.

Illan veisuna fun lovin criminalssia vaihteeksi