Yksi erittäin lyhyt kommentti tämänpäiväisiin uutisiin joka tavallaan/periaatetasolla koskettaa jokaista bloggaajaakin: ”Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi”, Voltaire
En siis ota nyt mitään kantaa siihen mitä mieltä olen ko henkilön kirjoituksista tai mielipiteistä mutta minusta jokaisen uskonnon ja/tai aatteen kritisoinnin tulee olla sallittua eikä kirjoituksen hyvyys, huonous tai mauttomuus voi olla perusteina sen laillisuudelle/laittomuudelle.
tiistai 8. syyskuuta 2009
Bloggaamisesta ja nuoruudesta ja kaipuun alkamisesta
Olen tehnyt muutaman ehkä merkityksettömän havainnon,
Aina jos kirjoitan yhdenkin vähän negatiivisemman tai esim surumielisemmän tai kärttyisen postin vähenee blogia blogilistalta seuraavien määrä vähintään yhdellä tai kahdella henkilöllä.
Jos laitan blogin lukijat osion tuohon oikealle vähenee se samoin ainakin yhdellä tai kahdella henkilöllä
Rakkauslauluja sisältävät postit saavat paaaaljon muita postauksia vähemmän kommentteja.
Kommentit ovat moniin muihin blogeihin verrattuna todella positiivisia (Kiitos siitä vaikka kritiikkiäkin saa toki mieluusti kyllä antaa).
Asiasta toiseen, tämänpäiväinen video tai siis kappale toi minulle tosi haikean olon. En ole ihan varma olenko kertonut aiheesta aiemmin mutta jos olen niin pahoitteluni. Eli olin noin 11v ja koulussa jaettiin joku nuoriso lehti (ei hajuakaan kenen tekemä mutta varmaan joku seurakunnan tai vastaava) ja siinä oli juttua ihastumisesta. Luin sen valehtelematta ainakin 10kertaa ja halusin niiiiiin paljon että minulla olisi tyttöystävä. Tämä kappale siis liittyy muistona tuohon aikaan jostain syystä tosi voimakkaasti.
Jokatapauksessa hieman ironista tavallaan että siitä sitten muutaman vuoden päästä teiniksi tultaessa niin minullahan oli, ensimmäisenä teinivuotena oikeastaan vaikka kuinka paljon. Elämänmuutos oli mieletön, pojasta jota luokan tytöt eivät oikein koskaan olleet huomioineet ja joka oli aina ollut jotenkin hieman luokan urheilusankareiden varjossa tuli yhdessä kesässä yksi koulun suosituimmista ja ainakin viileimmistä pojista :)
Suht nopeasti löytyi kyllä sitten tosin se ensimmäinen pitkäaikainen tyttöystävä (jonka kanssa olen itseasiassa kaveri/ystävä edelleen joka on minusta hienoa) mutta niin..
Aina jos kirjoitan yhdenkin vähän negatiivisemman tai esim surumielisemmän tai kärttyisen postin vähenee blogia blogilistalta seuraavien määrä vähintään yhdellä tai kahdella henkilöllä.
Jos laitan blogin lukijat osion tuohon oikealle vähenee se samoin ainakin yhdellä tai kahdella henkilöllä
Rakkauslauluja sisältävät postit saavat paaaaljon muita postauksia vähemmän kommentteja.
Kommentit ovat moniin muihin blogeihin verrattuna todella positiivisia (Kiitos siitä vaikka kritiikkiäkin saa toki mieluusti kyllä antaa).
Asiasta toiseen, tämänpäiväinen video tai siis kappale toi minulle tosi haikean olon. En ole ihan varma olenko kertonut aiheesta aiemmin mutta jos olen niin pahoitteluni. Eli olin noin 11v ja koulussa jaettiin joku nuoriso lehti (ei hajuakaan kenen tekemä mutta varmaan joku seurakunnan tai vastaava) ja siinä oli juttua ihastumisesta. Luin sen valehtelematta ainakin 10kertaa ja halusin niiiiiin paljon että minulla olisi tyttöystävä. Tämä kappale siis liittyy muistona tuohon aikaan jostain syystä tosi voimakkaasti.
Jokatapauksessa hieman ironista tavallaan että siitä sitten muutaman vuoden päästä teiniksi tultaessa niin minullahan oli, ensimmäisenä teinivuotena oikeastaan vaikka kuinka paljon. Elämänmuutos oli mieletön, pojasta jota luokan tytöt eivät oikein koskaan olleet huomioineet ja joka oli aina ollut jotenkin hieman luokan urheilusankareiden varjossa tuli yhdessä kesässä yksi koulun suosituimmista ja ainakin viileimmistä pojista :)
Suht nopeasti löytyi kyllä sitten tosin se ensimmäinen pitkäaikainen tyttöystävä (jonka kanssa olen itseasiassa kaveri/ystävä edelleen joka on minusta hienoa) mutta niin..
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
80-luvun rakkauslaulut ja draamasarjat ja yksinäisyys
Sehän on nyt niin että olen linkittänyt tai kertonut esim
tuossaja
tuossa kuinka olen kovin ihastunut tiettyihin 80-luvun rakkauslauluihin ja sarjoihin. Niissä olevaan romantiikkaan, tunnelmaan, ystävyyteen, sankaruuteen ja menetykseen. Olin oikeastaan hieman surullinen että kukaan ei ole kommentoinut ko posteihin mitään sillä kerron nyt salaisuuden, se tyttö joka tässä maailmassa tuntee samoin ja on edes puoliksi yhtä fiiliksissä tai edes ymmärtää mitä hienoa minä noissa näen on,,, no minä tykkäisin siitä kovin paljon.
Tiedättekö kun on koko elämänsä tykännyt jostain ja kukaan ei ole tykännyt siitä samalla lailla (tarkoittaen että toki noilla lauluilla ja sarjoilla on ainakin maailmalla faneja mutta kaikki muut tuntuvat pitävän niistä jotenkin ihan epäolennaisista syistä:
Enkä minä tarkoita että näitä täytyisi kokoajan renkuttaa ja minusta rakkauslaulujen soittamisessa on toisen ihmisen kanssa aina muutenkin vaara että tilanne menettää luonnollisuutensa ja muuttuu teennäiseksi mutta jos joskus...
Onneksi muun musiikin kohdalla nyt useimmiten on edes joitakin ystäviä joiden kanssa maku menee yhteen ja se nyt sinäänsä riittää mutta en tiedä.
Noin laajemmin ajateltuna ei kyse tietystikkään ole vain tietyn musiikin, tai elokuvan tai minkään tietyn jakamisesta vaan sielunkumppanin kaipauksesta.
80-luvun romantiikka on vain hyvä esimerkki.
Oikeastaan tämä aihe palaa blogin alkulähteile, siihen miksi allekirjoittanut on viimeisen vuoden pysynyt ja edelleen pysyy sinkkuna. En vain enää voi enkä halua alkaa suhteeseen joka on ihan kiva, ei vaikka ihminen olisi kuinka sopiva paperilla. Haluan että minua rakastetaan minun itseni vuoksi ja tietysti haluan rakastaa toista ihmistä hänen itsensä vuoksi. Ei vain siksi mitä toinen voi minulle/minä voin toiselle antaa.
Kun on kerran (tai useammin) kokenut rakkautta, sen ylitsevuotavan tunteen kun voisi itkeä onnesta ja nauraa samaanaikaan. Kun toisen hipaisukin saa ison miehenkin suurinpiirtein tippumaan polvilleen sen aiheuttaessa hyvän olon tunteen johon verrattuna tavallinen orgasmi tuntuu kuin päänraaputukselta. Kun kaikki muu menettää merkityksensä, kun kyseisen tunteen vallitessa voisi koko maailma vaikka pysähtyä koska tietää että siitä ei mikään, koskaan voi muuttua paremmaksi. Niin miten sen jälkeen voisi enää tyytyä johonkin joka ei ole sitä.
Väärinymmärryksen välttämiseksi niin ei, en minä tarkoita samaa kuin ihastuminen, ei, en minä tarkoita että jos suhteessa ei enää ole tuota tunnetta vaikka sitä aluksi olisi ollutkin niin suhteesta kannattaa lähteä, en missään nimessä mutta minä en voi alkaa suhteeseen jossa en tulisi koskaan tuntemaan kyseistä tunnetta. Siihen sen pitää minusta perustua, se on kuin perusta jolle lähdetään sitten rakentamaan sitä ystävyyttä, kunnioitusta, kumppanuutta ja luottamusta. Sen jälkeen kun molemmat ovat tuon tunteen yhdessä kokeneet väitän että ko suhteen pohja on noin miljoona kertaa kestävämpi kuin ilman sitä.
Huokaisee ja jatkaa odottamista...
tuossaja
tuossa kuinka olen kovin ihastunut tiettyihin 80-luvun rakkauslauluihin ja sarjoihin. Niissä olevaan romantiikkaan, tunnelmaan, ystävyyteen, sankaruuteen ja menetykseen. Olin oikeastaan hieman surullinen että kukaan ei ole kommentoinut ko posteihin mitään sillä kerron nyt salaisuuden, se tyttö joka tässä maailmassa tuntee samoin ja on edes puoliksi yhtä fiiliksissä tai edes ymmärtää mitä hienoa minä noissa näen on,,, no minä tykkäisin siitä kovin paljon.
Tiedättekö kun on koko elämänsä tykännyt jostain ja kukaan ei ole tykännyt siitä samalla lailla (tarkoittaen että toki noilla lauluilla ja sarjoilla on ainakin maailmalla faneja mutta kaikki muut tuntuvat pitävän niistä jotenkin ihan epäolennaisista syistä:
Enkä minä tarkoita että näitä täytyisi kokoajan renkuttaa ja minusta rakkauslaulujen soittamisessa on toisen ihmisen kanssa aina muutenkin vaara että tilanne menettää luonnollisuutensa ja muuttuu teennäiseksi mutta jos joskus...
Onneksi muun musiikin kohdalla nyt useimmiten on edes joitakin ystäviä joiden kanssa maku menee yhteen ja se nyt sinäänsä riittää mutta en tiedä.
Noin laajemmin ajateltuna ei kyse tietystikkään ole vain tietyn musiikin, tai elokuvan tai minkään tietyn jakamisesta vaan sielunkumppanin kaipauksesta.
80-luvun romantiikka on vain hyvä esimerkki.
Oikeastaan tämä aihe palaa blogin alkulähteile, siihen miksi allekirjoittanut on viimeisen vuoden pysynyt ja edelleen pysyy sinkkuna. En vain enää voi enkä halua alkaa suhteeseen joka on ihan kiva, ei vaikka ihminen olisi kuinka sopiva paperilla. Haluan että minua rakastetaan minun itseni vuoksi ja tietysti haluan rakastaa toista ihmistä hänen itsensä vuoksi. Ei vain siksi mitä toinen voi minulle/minä voin toiselle antaa.
Kun on kerran (tai useammin) kokenut rakkautta, sen ylitsevuotavan tunteen kun voisi itkeä onnesta ja nauraa samaanaikaan. Kun toisen hipaisukin saa ison miehenkin suurinpiirtein tippumaan polvilleen sen aiheuttaessa hyvän olon tunteen johon verrattuna tavallinen orgasmi tuntuu kuin päänraaputukselta. Kun kaikki muu menettää merkityksensä, kun kyseisen tunteen vallitessa voisi koko maailma vaikka pysähtyä koska tietää että siitä ei mikään, koskaan voi muuttua paremmaksi. Niin miten sen jälkeen voisi enää tyytyä johonkin joka ei ole sitä.
Väärinymmärryksen välttämiseksi niin ei, en minä tarkoita samaa kuin ihastuminen, ei, en minä tarkoita että jos suhteessa ei enää ole tuota tunnetta vaikka sitä aluksi olisi ollutkin niin suhteesta kannattaa lähteä, en missään nimessä mutta minä en voi alkaa suhteeseen jossa en tulisi koskaan tuntemaan kyseistä tunnetta. Siihen sen pitää minusta perustua, se on kuin perusta jolle lähdetään sitten rakentamaan sitä ystävyyttä, kunnioitusta, kumppanuutta ja luottamusta. Sen jälkeen kun molemmat ovat tuon tunteen yhdessä kokeneet väitän että ko suhteen pohja on noin miljoona kertaa kestävämpi kuin ilman sitä.
Huokaisee ja jatkaa odottamista...
lauantai 5. syyskuuta 2009
Neuvot (kitinä postaus)
Ei liene kenellekkään yllätys että minä en pidä siitä jos minua neuvotaan ilman että olen ilmaissut olevani neuvon tai avun tarpeessa, Tulee helposti sellainen alentava(parempi sana olisi englanniksi patronizing) olo. Varsinkin jos neuvo on huono :)
Toki se riippuu siitä millä äänella, asenteella, tilanteessa, kuka jne neuvo annetaan.
Samoin tietysti käskeminen, ei ei ja vielä kerran ei. Pyyntö voisitko niin juu useimmiten kyllä mutta tee niin niin pah, mielummin hyppään sillalta kuin teen mitä käskymuodossa käsketään.
Voisitko tai tämä pitäisi saada valmiiksi, tai tuo juttu olisi tosi hyvä saada tehdyksi tai olisitko kiltti niin tottahan toki, mutta käskymuoto - hanskat on naulassa samantien.
Nyt kun valituksen alkuun päästiin niin tajusin tuossa muutamapäivä sitten miksi tietynlaiset ihmiset ärsyttävät minua, ai minkälaiset, ihmiset joilla on katteetonta ylpeyttä joka menee koppavuuden rajoille. Ai onko koppavuutta olemassa sitten oikeutettuakin, no on ja ei, ei nyt varsinaisesti/suoranaisesti mutta jos sille on edes joku erityinen syy niin silloin se nyt vielä menee mutta jos sen syy on vaikkapa (useimmiten) esim ulkonäöllinen niin terve vaan ja onnea.
Kukaan nainen tai mies ei ole minun sinun tai kenenkään muun yläpuolella, arvoinen jnejne vain tai oikeastaan alkujaankaan ulkonäkönsä vuoksi. Joka sellaista kuvittelee niin tuhahdellen ohimennessä se hälle osoitettakoon :)
Yleensäkin en voi sietää koko jonkun arvoinen lausetta. Sitä ei saa sekoittaa siihen etteikö minusta ihmisillä pitäisi olla ylpeyttä, päinvastoin mutta sellainen arvoinen ajattelu on minusta helposti alentavaa toisia kohtaan. Eikö jokainen ole esim peruskunnioituksen arvoinen (ennen kuin on teoillaan osoittanut olevansa olematta) mutta siis sellainen minä voin toimia/kohdella muita ihmisiä jotenkin ylimielisesti koska olen sen arvoinen,,,,, minkä %%%%%% arvoinen, mä tarjoan vitosen.
Musiikista, kuten lienee jo selvää tässävaiheessa on minun musiikkimakuni hyvin laajahko. Kaikki riippuu niin tilanteesta ja tunnelmasta mikä solistiyhtye kulloinkin toimii.
Toki esim rokki on aina jotenkin se johon palaan, siitäkin huolimatta että suurinosa viimevuosien levyostoksista on ollut enemmänkin funkkia,electronicaa, soulia yms.
Minua on juniorivuosista lähtien häirinnyt se kuinka esim nyt vaikka raskaamman musiikin ystävät usein (ei aina mutta usein) huudattavat ko poppia joka tilanteessa.
Jos on kemut niin silloin kuuluu minusta kuunnella kemujen tunnelmaan sopivaa musiikkia, jos vituttaa niin silloin ärjyntää, jos surettaa tai paistaa aurinko tai sunnuntain kokkaus jnejne niin silloin aina omaansa joka sopii tilanteeseen ja tarkoituksen.
Kuvittele nyt että on kutsuttu vaikka 20 ihmistä viettämään drinkki iltamia ja isäntäpariskunta huudattaa koko illan vaikkapa tätä tai vastakohta mutta yhtä huonosti hippaamistunnelmaan sopiva tätä... juu ei kiitos tai no jos tarkoitus on lähteä purkamaan vanhaa kesämökkiä käsin illan lopuksi (tai toisen esimerkin kohdalla itkemään) niin sitten.
Sensijaan nyt kun poikamies on matkustamassa jumppasalille painojen kanssa puhisemaan niin alla oleva viheltelyhän sopii kuin nenu päähän
Jokatapauksessa pidemmittä puheitta hieman raskaamman musiikin valinta tänään :)
Edit: Selvennykseksi, musiikkityyli ei tietysti ole mikään itseisarvo itsessään vaan toki itse veisun tai parhaimmassa tapauksessa koko kyseisen laulurastaan tuotanto tulee olla hyvää.
Toki se riippuu siitä millä äänella, asenteella, tilanteessa, kuka jne neuvo annetaan.
Samoin tietysti käskeminen, ei ei ja vielä kerran ei. Pyyntö voisitko niin juu useimmiten kyllä mutta tee niin niin pah, mielummin hyppään sillalta kuin teen mitä käskymuodossa käsketään.
Voisitko tai tämä pitäisi saada valmiiksi, tai tuo juttu olisi tosi hyvä saada tehdyksi tai olisitko kiltti niin tottahan toki, mutta käskymuoto - hanskat on naulassa samantien.
Nyt kun valituksen alkuun päästiin niin tajusin tuossa muutamapäivä sitten miksi tietynlaiset ihmiset ärsyttävät minua, ai minkälaiset, ihmiset joilla on katteetonta ylpeyttä joka menee koppavuuden rajoille. Ai onko koppavuutta olemassa sitten oikeutettuakin, no on ja ei, ei nyt varsinaisesti/suoranaisesti mutta jos sille on edes joku erityinen syy niin silloin se nyt vielä menee mutta jos sen syy on vaikkapa (useimmiten) esim ulkonäöllinen niin terve vaan ja onnea.
Kukaan nainen tai mies ei ole minun sinun tai kenenkään muun yläpuolella, arvoinen jnejne vain tai oikeastaan alkujaankaan ulkonäkönsä vuoksi. Joka sellaista kuvittelee niin tuhahdellen ohimennessä se hälle osoitettakoon :)
Yleensäkin en voi sietää koko jonkun arvoinen lausetta. Sitä ei saa sekoittaa siihen etteikö minusta ihmisillä pitäisi olla ylpeyttä, päinvastoin mutta sellainen arvoinen ajattelu on minusta helposti alentavaa toisia kohtaan. Eikö jokainen ole esim peruskunnioituksen arvoinen (ennen kuin on teoillaan osoittanut olevansa olematta) mutta siis sellainen minä voin toimia/kohdella muita ihmisiä jotenkin ylimielisesti koska olen sen arvoinen,,,,, minkä %%%%%% arvoinen, mä tarjoan vitosen.
Musiikista, kuten lienee jo selvää tässävaiheessa on minun musiikkimakuni hyvin laajahko. Kaikki riippuu niin tilanteesta ja tunnelmasta mikä solistiyhtye kulloinkin toimii.
Toki esim rokki on aina jotenkin se johon palaan, siitäkin huolimatta että suurinosa viimevuosien levyostoksista on ollut enemmänkin funkkia,electronicaa, soulia yms.
Minua on juniorivuosista lähtien häirinnyt se kuinka esim nyt vaikka raskaamman musiikin ystävät usein (ei aina mutta usein) huudattavat ko poppia joka tilanteessa.
Jos on kemut niin silloin kuuluu minusta kuunnella kemujen tunnelmaan sopivaa musiikkia, jos vituttaa niin silloin ärjyntää, jos surettaa tai paistaa aurinko tai sunnuntain kokkaus jnejne niin silloin aina omaansa joka sopii tilanteeseen ja tarkoituksen.
Kuvittele nyt että on kutsuttu vaikka 20 ihmistä viettämään drinkki iltamia ja isäntäpariskunta huudattaa koko illan vaikkapa tätä tai vastakohta mutta yhtä huonosti hippaamistunnelmaan sopiva tätä... juu ei kiitos tai no jos tarkoitus on lähteä purkamaan vanhaa kesämökkiä käsin illan lopuksi (tai toisen esimerkin kohdalla itkemään) niin sitten.
Sensijaan nyt kun poikamies on matkustamassa jumppasalille painojen kanssa puhisemaan niin alla oleva viheltelyhän sopii kuin nenu päähän
Jokatapauksessa pidemmittä puheitta hieman raskaamman musiikin valinta tänään :)
Edit: Selvennykseksi, musiikkityyli ei tietysti ole mikään itseisarvo itsessään vaan toki itse veisun tai parhaimmassa tapauksessa koko kyseisen laulurastaan tuotanto tulee olla hyvää.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Maailman laidalla
Lomakuva (tiedän, puihin ei saisi minustakaan piirtää mutta tuo oli sellainen kohta jossa kaikki oli maalattu ja olen muutaman vuoden kuvannut sydämiä aina jos niitä näen)
Laiskimus täällä hei, olen jo kolmatta iltaa kotona ja ainoat asiat joita minun pitäisi täällä tehdä on a saada cv:n päivitys valmiiksi ja pyykin pesu (en ole ainakaan vielä kehdannut pyytää siivoojaa tekemään sitäkin) ja arvatkaa valmistuuko kumpikaan. Ei, kökin sohvalla kuin liimattuna ja ainoastaan mikropoppiksien valmistumisesta kertova bling ääni saa minuun liikettä. Huomenna taas jumppasalille illalla että edes jotain aktiviteettia töissäolon lisäksi tähän viikkoon.
Jos minulla olisi oma kulta niin ehdottaisin hänelle että juodaan molemmat oikein paksua kaakaota ja kielipussaillaan. (jos hän ei tykkää kaakaosta niin molemmille suklaapala suuhun ajaisi hätätapauksessa saman asian :)
Taustamusaksi sopisi esim tämä veisu:
Laiskimus täällä hei, olen jo kolmatta iltaa kotona ja ainoat asiat joita minun pitäisi täällä tehdä on a saada cv:n päivitys valmiiksi ja pyykin pesu (en ole ainakaan vielä kehdannut pyytää siivoojaa tekemään sitäkin) ja arvatkaa valmistuuko kumpikaan. Ei, kökin sohvalla kuin liimattuna ja ainoastaan mikropoppiksien valmistumisesta kertova bling ääni saa minuun liikettä. Huomenna taas jumppasalille illalla että edes jotain aktiviteettia töissäolon lisäksi tähän viikkoon.
Jos minulla olisi oma kulta niin ehdottaisin hänelle että juodaan molemmat oikein paksua kaakaota ja kielipussaillaan. (jos hän ei tykkää kaakaosta niin molemmille suklaapala suuhun ajaisi hätätapauksessa saman asian :)
Taustamusaksi sopisi esim tämä veisu:
Takaisin
Minun lomat on kylla muuttunut sinkkuuntumisaikana aivan täysin, toki johtuu myös seurasta jonka kanssa lomat nykyisin viettää (kumppani vrt kaverit)mutta mutta, no ainakaan aktiviteetteja ei nykyisin puutu (tuntuu että vähempikin riittäisi)
Oli kivaa, tosin kovin erilaista kuin aiempi tämän kesän loma monistakin syistä mutta kuitenkin.
Ei löytynyt prinsessaa eikä edes lomaromanssia tälläkertaa, yhtä paikallista tyttöä tosin pidin kädestä ja juteltiin pitkään mm rakkaudesta ja siitä jäi kyllä tosi positiivinen olo vaikka juttu ei sen pidemmälle johtanutkaan.
En tiedä liittyykö levon tarve suoranaisesti musiikkimakuun mutta tämä kappale on nyt soinut repeatilla viimeisen vuorokauden aikana noin 10krt :)
Alan testaamaan uutta wokkipannua (aiempi on 10krt kalliimpi mutta se vaatii noin litran öljyä ettei polta kaikkea pohjaan)
Oli kivaa, tosin kovin erilaista kuin aiempi tämän kesän loma monistakin syistä mutta kuitenkin.
Ei löytynyt prinsessaa eikä edes lomaromanssia tälläkertaa, yhtä paikallista tyttöä tosin pidin kädestä ja juteltiin pitkään mm rakkaudesta ja siitä jäi kyllä tosi positiivinen olo vaikka juttu ei sen pidemmälle johtanutkaan.
En tiedä liittyykö levon tarve suoranaisesti musiikkimakuun mutta tämä kappale on nyt soinut repeatilla viimeisen vuorokauden aikana noin 10krt :)
Alan testaamaan uutta wokkipannua (aiempi on 10krt kalliimpi mutta se vaatii noin litran öljyä ettei polta kaikkea pohjaan)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)