Varoitus: negailua
kun ei onnistu tai paremminkin ei ole onnea matkassa. On todella turhauttavaa olla sivustakatsojan roolissa omassa elämässään. Asiat vaan tapahtuu ja ihan sama mitä tekee tai on tekemättä niin kun ei ole tuuria niin ei ole.
Ei minulla mitään asiaa ollut, mennyt viikko taas nopeasti, kahvittelua parin ystäåvän kanssa, paljon hikoilua kuntoilun parissa, duunin etsintää edelleen....
Minähän olen kohtaloon ja asioiden tarkoitukseen uskova mutta nyt on taas vaikea nähdä mikä tarkoitus näillä viimekuukausilla oikein on? mitä minun pitäisi tästä oppia? Sitä etten voi vaikuttaa juurikaan mihinkään? Sitä että aurinko ei välttämättä paista huomennakaan tai edes ensiviikolla? Sitä että aina voi käydä huonomminkin? vai mitä?
CMX yhtyeen kappaleessa lauletaan: opeta minulle nöyryys..ja se on ainoa jonka keksin tästä nyt opetukseksi mutta miten kauan sitä opetetaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti