Kun herää tiukun tikittäessä seitsemää aamulla piiiiiiiitkän hippaillan jälkeen tietää että päivästä on tulossa hyvin mielenkiintoinen. Siihen kun lisätään iloluontoiset laulut Timo nimiseltä herrasmieheltä ja syväluotaavat mietinnöt elämästä yleensä alkaa tuleva yökin näyttää positiiviselta.
Missä on pekka sauri kun häntä kaivataan, missä on tyttö kainalosta, missä minä olen, onko täällä muita, häh kuka tuon sanoi.
Terveisin Oliver ja huono huumori.
Sitten pohdittaneisiin kysymyksiin ?
Kannattaako tai siis muuttaisinko nyt sitten työnperässä hyvin pitkälle?
Paljon suostun alentamaan palkkatoivetta vrt mitä aiemmin tienasin (jos näyttää siltä että niin täytyy tehdä)
Onko tällä kaikella oikeasti joku tarkoitus?
Miksi yölinja lopetettiin aikoinaan ja miksei mitään vastaavaa koskaan tullut?
Kauan lentokielto kestää?
Koska minä taas ihastun vai ihastunko koskaan?
Kannattaisiko minun painostaa itseäni yy suhteeseen tai siis olisiko sellainen tässä tilanteessa hyväksi?
Kauanko läheiset ihmiset pysyvät terveinä (toiv todella pitkään)?
Tapahtuiko esim varhaislapsuudessani jotain mitä en muista tai jotain mikä vaatisi käsittelyä että olisin kokonaisempi ihminen?
Onko karmaa olemassa?
Millä sen saisi tietää mahd varhaisessa vaiheessa että toisen ihmisen seksuaalisuus olisi edes jotakuinkin samalla tasolla kuin oma?
Miksi kaikki ihmiset eivät ole edes suht avoimia?
Miltä tuntuu tai siis miltä käytännössä tuntuu/tapahtuu kun ei pysty avautumaan vaikka haluaisi? ja miksi siihen ei toimisi itsensä pakottaminen vähän samalla tavalla kun pystyyhän sitä vaikka tempaisemaan itseään vasaralla varpaaseen jos vain haluaa niin tehdä?
Miksi koen syyllisyyttä jos otan yhdenkin tasottavan vaikka minulla ei siis ole koskaan ollut mitään ongelmaa juomisen kanssa?
Illan veisuna ei suinkaan synkistelyä vaan hmm onko tämä nyt sitten loungea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti