perjantai 6. helmikuuta 2009

Karhunpoika sairastaa

Että on mukavaa olla korkeassa kuumeessa... Pitikin, äsken kun kävi kaupassa meinasi taju lähteä.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Hei taas sinä jota odotan ilmestyväksi

Hei kulta,

Tiedätkö, mä alan olla kohta ihan tosissaan kärsimätön, en ole kaikista iltarukouksistani huolimatta kuullut susta edelleenkään pihaustakaan ja alan jo kovin epäilemään oletko sä edes tulossa mun elämääni. Kyllä mä ymmärrän että sulla on varmasti menoja mutta edes joku vinkki että olet edes olemassa olisi enemmän kuin kiva saada. Jos ei muuta niin edes vilkaisu ruuhkabussissa (itseasiassa ei koska silloin tulisin hulluksi siitä että tapaanko sinua enään uudestaan)

Tämä yksin laulujen kuuntelu alkaa masentamaan eikä satunnaiset jutut yms vie sitä ikävää pois. kaikki materia, säädöt, uran yms vaihtaisin minä sekunttina tahansa siihen että saisin pitää suo sylissäni, sylikkäin sisäkkäin ja paijata sun hiuksia katsoa suo silmiin ja tuntea olevani yhtä sun kanssasi.

Huokaa ja vääntää volume napista Apulannan - Koneeseen kadonnut kappaletta kovemmalle.

Unet ja aamun aloitus

Pikainen aamu päivitys sillä näin niin kivoja unia että harvoin osuu kohdalle (näen yleensä suht tylsiä unia tai sitten en muista niitä)

Uni 1. Juttelin vanhempieni kanssa mitä ruokaa niiden lemmikkitiikeri syö ja samalla leikin sen tiikerin kanssa (kyllä niillä oli lemmikkinä oikea tiikeri) Sanomattakin lienee selvää että poikamies pitää tiikereistä.

Uni 2. Juttelin jonkun joogakoulun&luontaistuotekaupan myyjättären kanssa ja noin 20sekunnin jälkeen suutelimme kiihkeästi jonka jälkeen nain häntä seinää vasten. (itseasiassa olen viimeaikoina nähnyt seksiunia enemmänkin, hmm kertookohan se jostain :)

Nyt töihin...

tiistai 3. helmikuuta 2009

Mitä on oikeasti tapahtunut

Myönnän, olen tehnyt aivan liikaa töitä viimeaikoina, myönnän en ole nukkunut tarpeeksi, myönnän olen ollut kärttyisä em asioista johtuen mutta silti.

Kaikki alkoi jo oikeastaan jouluna,

  • Yksi ihminen joka oli osoittanut kiinnostuksensa kauttarantain ei ollutkaan kiinnostunut(asia ei ollut mulle silloin mitenkään merkittävä jonka takia en siitä silloin edes kirjoittanut mutta nyt kun alkaa miettimään niin noihin aikoihin kaikki muuttui)
  • Toinen ihminen joka katseli muo koko syksyn kuin kuumaa puuroa ei enään vilkaisekkaan muhun(samassa työpaikassa) (ok ehkä on löytänyt onnen tai mitä lie, ei haittaa mutta..,
  • Ystäväni ei ole vastannut mun viestiin viikkoon(tätä mä oikeasti ihmettelen sillä ei olla riidelty yms)
  • Toinen ystävä ei soita vaikka aiemmin soitti useamman kerran viikossa ja vastailee viesteihinkin vuorokauden viiveellä vrt aiemmin tunnissa(tätäkin ihmettelen suuresti)
  • Viime vkl yksi tyttö joka on kanssa flirtannut mulle aina kun olemme tavanneet oli alkuillasta hyvinkin kiinnostuneen oloinen ei hetken juteltuamme enään ollutkaan (puhuttiin mm kissoista, pullantuoksusta, mediakritiikistä ja musta oltiinn ihan samoilla linjoilla, sain hänet nauramaan useastikkin jne jne)
  • Erään työhön liittyvän kurssin opettajatar joka aiemmin ihan selkeästi katseli muo ei viime kerralla vilkaissutkaan (sopii näitten aieminpien tapausten jatkoksi vaikka ei itsessään nyt mitenkään merkittävä juttu olekkaan.)
Huokuuko musta nykyisin jotain tosi pahaa vai mistä ihmeestä tämä yhtäkkinen hylkiöys nyt johtuu? Soitin jo eräälle vanhalle ystävälleni ja kysyin mutta hän väitti sattumaksi, pah sanon minä joku jekku tässä nyt on.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Hyvää yötä

Minä olen kultana sinulle.
Tule sinä armaaksi minulle.
Tassutellen, hassutellen käydään onnen kyliin,
rakkauden syliin.
Poimitaan meille noita,
onnen pikku pipanoita.
Minä olen kultana sinulle,
tule sinä armaaksi minulle.
- Uppo-Nalle-

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Suunnaton synkistely

Voi luoja että voi ihmistä synkistyttää, eilen ulkona ns aamuun asti ja kaksinkäsin ja nyt Timo niminen herrasmies huutaa stereoista kuinka on satanut puolivuotta eikä sateelle loppua näy.

En puhu kellekkään naiselle enään koskaan, olkaa yksin, mä menen kotiin, mä menen jumppaan, mä menen töihin, mä menen nukkumaan, mä menen pois.

Uskotaan hyvä kohtalo, nyt ei ole aika, koskaan ei enään ehkä ole aika, rakkaus on kuollut, usko on poissa. Kukaan ei usko enään kädestä pitämiseen, katsovat muo kuin hullua ja nauravat että mitä toikin kuvittelee, ihan kuin joku tota muka joskus voisi rakastaa.

Toivottavasti eräs ystävättäreni on kotona, voisi vaikka vähän jutella jonkun kanssa.


Mitä helvettiä me tehdään...