Ja sen jakamista ihmisten kanssa liian vähän. Eilen viimeksi pohdin sitä miten vaikka itunesistani löytyy niin paljon musikkia että voisin kuunnella sitä nyt reilusti yli kuukauden 24/7 ilman että yksikään kappale tulisi kahta kertaa (olen keräillyt levyjä teinistä lähtien ja ennen lakimuutosta myös lataillut paljon) niin silti miten harvoin sitä osuu musikkimaku yhteen jonkun kanssa vrt että ei osu. Siis en tarkoita että kaikki osuisi mutta jos molemmat nimeää vaikka 5 tai 10 eniten kuuntelemaansa artistia niin miten usein on käynyt nin ettei sieltä löydy yhtään yhteistä.
Ymmärtäisin jos musiikkimakuni olisi esim pelkästään ärjymetallia tai 70-luku punkkia tai 80-luku diskoa mutta siis kun ei edes ole. Toki siellä on siis niitäkin mutta niin.
Sama myös elokuvien suhteen vaikka niiden kohdalla myönnänkin että olen a armottoman huono muistamaan nimiä (siis huonoa vielä paljon huonompi) ja lisäksi olen katsonut niitä viimevuosina suht vähän.
Onko asialla sitten suurikin merkitys, no ei sinänsä välttämättä mutta kyllä minusta musiikkimaku kertoo ihmisestä paljon. Ei vielä yhden yhtyeen kuunteleminen mutta jos vaikka 5 mainitsee niin se jo kertoo.
Väitän kivenkovaan (ja lisään vielä lupauksen syödä kattilallisen puuroa jos olen väärässä joka ei tosin ole ehkä reilu lupaus koska pidän kaurapuurosta)
että jos vaikka 7/10 tai 3/5 olisi samoja niin minussa ja ko ihmisessä olisi todella paljon yhteistä ihan jo tuolla perusteella. Se ei tietty tarkoita etteikö teoriassa voisi olla paljon tai vaikka enemmänkin yhteistä esim ihmisen kanssa jonka kanssa ei osuisi yksikään mutta siis niin.
Sama juttu on tietysti muidenkin asioiden kohdalla kuin vain musiikin tai elokuvien mutta nuo nyt noin yleisinä aiheina joista voi tulla puhuttua seurassa kuin seurassa.
Päivän videona Kosheen:ia. Myönnän moukkamaisuuteni ja sen myötä sen että vaikka olen kuullut häneltä yksittäisi kappaleita niin vasta eilen aloin kuuntelemaan enemmän ja tänään tämä soikin sitten youtuben playlistiltä koko päivän:
Hei - minä muuten olen miettinyt tuota ihan samaa. Siis miten musiikki tavallaan voi yhdistää jollain käsittämättömällä tavalla, mutta samalla myös vetää sellaisen juovan ihmisten välille, että sitä on vaikea selittää.
VastaaPoistaMutta siis - olen niin triljoona kertaa haaveillut sellaisista hetkistä elämässä, jolloin pystyy jakamaan jonkin musiikki-elämyksen jonkun kanssa jotenkin.. hmm.. aidosti. En osaa sitä tarkemmin selittää, mutta kai se selittyy jotenkin tuolla sama musiikkimaku/eri musiikkimaku ilmiöllä, mistä puhuit.
Koska tunteet ja tuntemukset kuitenkin ovat subjektiivisia, luulen, että tuo haikailemani kokemus ei koskaan tule täysin sellaisenaan toteutumaan tässä elämässä.
Jos jotain positiivista tähän lopuksi, niin musiikkimaku voi kuitenkin muuttua ja kehittyä. Itsekin pidän nyt aivan loistavina joitakin sellaisia kappaleita, jotka vielä pari vuotta sitten lähinnä ärsyttivät. Jopa raivostuttivat.
Niin, mä luulen että musiikkimaku kuitenkin heijastaa niin paljon ihmisen tunnetilaa ja sitten just sen muuttumisen myötä esim sitä millaisessa elämänavaiheessa ihminen on tai millaisia elämänvaiheita/kokemuksia hänellä on aiemmin ollut (siis olettaen tässä että vanha musiikkimaku/ainakin ne merkittävimmät yhtyeet seuraa mukana vaikka se laajentuisi uusilla)
VastaaPoistaJos ajatellaan nyt esim vaikka Placebo yhtyettä niin vaikea kuvitella että kukaan siitä pitäisi jos ei olisi koskaan elämässään kokenut joko syvää surua tai masennusta tai ahdistusta joka saa samaistumaan siihen. En siis tarkoita että jokaisen joka on koskaan ollut surullinen täytyisi pitää Placebosta mutta ilman surun tai ahdistuksen kokemista siitä tuskin pitää.
Samalla tavalla kovin estynyt tai takakireä ihminen tuskin hihkuu riemusta kuullessaan tyyliin Fun lovin criminalssia & Groove armadaa
tai vastaavasti esim kovin kaikkinaiseen "keskivertouteen" pyrkivä ja seesteinen ihminen kuuntelee vaikka Bullet for my valentinea tai Lamb of godia. Kyllä se jonkun joko suuttumuksen tai energian yms tunteen vaatii ainakin joskus jos noista kiksejä saa.
Samahan se on tietysti elokuvissa ja kirjoissa yms, blogin aihepiiriin viitaten esim tuskin kukaan joka ei ole kykenevä tai ainakin haluava rakastamaan tai kiintymään (tai muutoin näe romantiikassa jotain hyvin kaunista) pitää erityisen romanttisista elokuvista tai takaisin musiikkiin niin vaikkapa Eurythmicsin Miracle of love kappaleesta.
Tuohon liittyen että voiko sitä musikkia sitten kokea yhdessä niin vaikka olen täysin samaa mieltä että muiden kappaleiden kohdalla se vaatisikin aikamoista tuuria juurikin sen subjektiivisen innon vuoksi niin rakkauslaulujen kohdalla uskoisin sen olevan paremmin mahdollista.
Itselläni on kylläkin käynyt niin, että miehekkeeni ei ymmärrä musiikista mm. mitään. Itse taas olen henkeen ja vereen musiikki-ihmisiä, mutta silti se että me ei voida periaatteessa puhua musiikista sillä tavalla kuin voitais jos mieheke oiskin musiikki-ihminen, ei minua haittaa. Tottakai se kertoo ihmisestä kovin paljon mitä kuuntelee, mutta sitten loppupeleissä ei sitten kuitenkaaan niin paljon.
VastaaPoistaJoskus vastakohdat täydentävät toisiaan :-)
Pathilda,niin, eihän yhteinen musikkimaku tietysti ole mikään välttämättömyys mutta jos maku kaikessa on erilainen niin ei se ehkä ihanteellinen alku ole ainakaan.
VastaaPoista"Tuohon liittyen että voiko sitä musikkia sitten kokea yhdessä niin vaikka olen täysin samaa mieltä että muiden kappaleiden kohdalla se vaatisikin aikamoista tuuria juurikin sen subjektiivisen innon vuoksi niin rakkauslaulujen kohdalla uskoisin sen olevan paremmin mahdollista."
VastaaPoistaJäin miettimään tätä ja viimeisintä postaustasi tämän "musiikki-teeman" suhteen.
Luulen ymmärtäväni jokseenkin hyvin, mitä ajoit takaa niin tällä kirjoituksella, kun viimeisimmällä postauksella elokuva-teemaan viitaten.
On aivan totta, että jos edes yhdessä koetut rakkauslaulut eivät sykähdytä, niin itse ainakin koen jotain oleellista puuttuvaksi. Mutta ehkä se onkin vain romantikkojen ongelma. Sillä tunteiden määrästä tai laadustahan se mahdollinen kyvyttömyys musiikin kokemiseen siinä hetkessä ei välttämättä kerro kuitenkaan.
Sanoisin kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että Oliver, koska sinulle selvästkin musiikki ja sen kautta koetut tunteet ovat tärkeitä - niin kannattaa ihan varmasti yrittää vaan pitää siitä edelleenkin kiinni, että sille toiselle osapuolelle sen pitäisi myös merkitä jotain.