En muista olenko kertonut mutta pari vuotta sitten kun oli surullisten tapahtumien sarja elämässä tein "hauskan" huomion siitä kuinka ihan automaattisesti sitä alkoi hakea asioita joista saisi paljon endorfiinia. Kyse ei ollut ja ole vain siitä että miettimällä alkaisi esim liikkumaan enemmän vaan väitän että myös oma elimistö käynnistää toimia jos huomaa että hei, tämä ihminen on vaarassa vaipua synkkyyteen.
Yksi näistä jutuista mitä huomasin elimistön tekevän oli huomattavasti siis erittäin huomattavasti lisääntynyt hormoonitoiminta. Niin kierolta kuin se kuulostaakin (tai tavallaan onkin) niin kun samaanaikaan surettaa ja panettaa aivan hemmetisti ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Nyt ei siis puhuta mistään, noh vähän näyttää tytöt paremmalta vaan ennemminkin, jaahas olen taas hormoonitoiminnaltani kuin teini.
En kyllä ajatellut että tässä nyt alkaisi sen kummemin masentamaan mutta ehkäpä tämä on joku ensireaktio siihen eli elimistö tietää sen aiemmin kuin itse sitä tajuaa.
Asiasta toiseen, ensiviikolla se sitten tapahtuu, aion mennä tilaisuuteen jonne tulee myös viimeinen pitkäaikainen exäni. Emme ole siis nähneet eromme jälkeen eli 2vuoteen oikeastaan kertaakaan (eron jälkeisinä kuukausina muutaman kerran mutta nyt 1.5vuoteen emme lainkaan) ja en todellakaan tiedä miten tulen reagoimaan. Viimeinen tapaaminen oli sattuma keskellä katua ja minulle oli juuri silloin selvinnyt joitakin hänen viimeisistä tekemisistään joten se ei mennyt hyvin. Sen jälkeen en ole halunnut nähdä häntä ja ei ole ollut mitään syytä eikä tarvettakaan.
Kyseessä on siis se ihminen jonka kanssa ero oli lievästi sanottuna julma (mm se kukaan voisi sinua koskaan rakastaa lause tuli hänen suustaan) jnejne mutta samalla myös ihminen kenen kanssa olin ja asuin vuosikausia.
Ainoa kontakti jota olen häneen pitänyt on hyvää syntymäpäivää tekstiviestit ja muutama hänen yhteydenotto yrityksensä (joista eräs keskellä yötä tapahtunut jäi hieman hämäämään erityisesti kun tiedän hänen seurustelleen jo silloin uuden miehensä kanssa)
Toki olisin toivonut ihan varmuuden vuoksi että oma elämäntilanne nyt kun vihdoin nähdään taas olisi ollut "parempi" eli 5viikkoa työttömänä ja Jonnan kanssa tullut ero ei nyt varsinaisesti nosta itseluottamusta mutta mutta, noh tuskin siitä kummempaa tunnetta tulee tai siis ei asian miettiminen nyt mitenkään sinäänsä ahdista eikä nostata mitään tunteita mutta eihän stiä koskaan tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti