sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Kohtalo

Olipa kerran poikamies joka oli neljän kaverinsa kanssa ulkona lauantaina (joista kaksi muodostivat pariskunnan) , kävi sitten niin että menivät klo 1 yöllä vielä yksille toiseen pubiin ja miltei heti pöytään istuttuaan poikamies huomasi viereisessä pöydässä kovin kauniin ja viehättävän näköisen naisihmisen joka istui kahdestaan kaverinsa kanssa. Kyseiset henkilöt kuitenkin lähtivät lähes välittömästi ja poikamiestä suoraansanoen harmitti vietävästi ja hän muisti mielessään tapahtumia kaukaa vuosien takaa menneisyydestä jolloin kohtalo osoitti hänet tapaamaan ihmisiä mitä kummallisimmissa paikoissa niin että jos hän oli esim miettinyt jotain ja että olisipa kiva nähdä hänet niin eiköhän kyseinen naisihminen tullut sitten seuraavana päivänä vastaan bussipysäkillä vaikka ei asunut alkuunkaan samalla suunnalla.

Jokatapauksessa kyseinen kohtalo ei ole näyttänyt olemassaoloaan vuosiin joten poikamies päätti että tälläkertaa jos hän vielä ko anniskeluravintolassa istuneen naisihmisen tapaa, menee hän taatusti sanomaan tällle jotain.

Kuinka ollakkaan kyseiset naisihmiset tulivat takaisin (lienee käyneet pankkiautomaatilla yms)
ja poikamiehen sydän alkoi sykkimään jännityksestä, yksi sisäänhenkäisy ja eteenpäin ilman mitään hajuakaan mitä suusta tulisi tulemaan.

---askel eteenpäin katse naisihmiseen joka juuri puhui kaverilleen jotain juttua, koputus olkapäähän ja keskustelu joka meni jotakuinkin näin (tässä vaiheessa jännitti jo jostain syystä niin maan hemmetisti vaikka kuten sanoin en normaalisti mitenkään erityisen ujo olekkaan)

moi mun nimi on xxxx ja halusin vain sanoa sulle että musta sä olet todella kaunis ja että sulla on varmaan poikaystävä (tässä vaiheessa huomaan sormuksen sormessa) mutta niin jos sulla ei ole niin olisi kiva tietää mitä kuuluu sulle(lauseen loppuosa tuli ulos jotenkin tosi mielenkiintoisella sanajärjestyksellä).

Naisihminen kiitti kohteliaisuudesta ja ilmoitti että joo asuu poikaystävänsä kanssa jonka jälkeen poikamiehen sanat menivät jännityksestä ja siitä että kohtalo oli näin pettänyt (olisiko ollut vähän siistiä että sitä helvetin poikaystävää ei olisi ollut ja että suusta olisi tullut jotain astetta kevyempää) jo niin sekaisin että jostain syystä (ei hajuakaan miksi) rapsutin naisihmisen jalkaa toivottaen hänelle mukavaa illanjatkoa.
Silmissä vilkkui failed kävellessäni takaisin omaan pöytään ja tunne oli kuin epäonnistuneen uimahypyn jälkeen. :)

Joskus musta ihan oikeasti tuntuu kuin kohtalo ei vain haluaisi mulle enään parisuhdetta, kaikki kun ihan oikeasti pitäisi olla kunnossa mutta ei, kohtalo sanoo ei.

Eilisen naisihmisen kaverin mies tuli sitten myöhemmin paikalle ja mieleen tuli viimepäivien uutiset kun arvioin ko herrasmiehen olevan ainakin 15vuotta vanhempi........olin sanaton

Hmm nyt alkaa ärsyttämään tämä elämän epäreiluus ja naisten huono miesmaku :) siinämäärin että lienee parempi lopettaa tälläkertaa tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti