sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Pimeässä huoneessa

Ai onko sähköt poikki, no ei kun on taas niitä päiviä kun vaan istuu ja tuijottaa ruutua ja suunnittelee että esim laittaisi valot päälle mutta vielä 3-tunnin jälkeenkin huomaa istuvansa edelleen pimeässä. Onneksi en pelkää pimeää juurikaan, lapsena pelkäsin ja en minä säkkipimeydestä edelleenkään pidä varsinkaan sunnuntai öinä.

Ja ei nyt yhtään huudella sieltä takarivistä että pimeää taitaa sulla jätkä olla kupolissasi, saattaa toki olla tänään sielläkin, sen verran railakkaat ystävättären synttärijuhlat oli eilen mutta siis niin.

Kun istuu paikoilaan 12tuntia ehtii miettiä paljon, hajanaisia ajatuksia vähän kaikesta. Ehtii selata koko verkkoa läpi löytääkseen jotain jolla viihdyttää itseään (ja ei nyt huudella sieltä takarivistä mitään kaksimielistä itsensä viihdyttämisestä).

En tiedä, pitäisi mennä nukkumaan, taas edessä ylitöitä koko viikko, viikko jolloin iltaisin on jäljellä vain burnoutin rajamailla tasiteleva hermokimppu. Sensijaan nyt taas 2päivän jälkeen tällähetkellä vihdoin tuntuu taas normaalilta niin ei millään huvittaisi lopettaa tätä semihyvää oloa.


Siinä vaiheessa kun apulanta tekee coverin dingosta ei minusta voi ainakaan hirmusti mennä pieleen:

3 kommenttia:

  1. Tässä sun blogissasi yksi mielenkiintoisimmista asioista on nämä musavalintasi.

    Ne nimittäin joskus osuuvat täysin yksiin niiden kappaleiden kanssa, joita itsekin olen suunnitellut laittavani omaan blogiini (tai olen jo laittanut ajat sitten aikaisempaan blogiini), kuten mm. Nina Simonen I wish I Knew how it would feel to be free. (Eräs suosikkikappaleistani ja artisteistani kautta aikojen).

    Tämänkin, juuri samaisella kuvalla varustetun videon meinasin tökätä omaan blogiini tuossa jokunen aika sitten, mutta en keksinyt siihen sopivaa tekstiä. Ehkä tosin sen, että se on kummallisen iskevä biisi kahdelta yhtyeeltä, joiden tuotannosta en lähtökohtaisesti pidä kovinkaan paljoa. Varsinkaan Dingosta. Apulanta on liian agressiivista ja samaan aikaan depressiivistä makuuni. Dingo, taas no, en vaan jotenkin lämpeä sille. Mutta tästä kipaleesta tykkään, osittain tuon ristikon takia.

    No tulipa turhat jorinat, pointti oli kai se, että laita jatkossakin näitä musapätkiä teksteihisi. TÄmä on vähän kuin levyraadin nykyversio minulle:)

    Kiitos ja niiaus!

    VastaaPoista
  2. Kiva että joku kuuntelee, valitsen ne lähinnä ihan vaan eniten kuunellut sinä päivänä/viikkona perusteella. Luulen että ne myös kuvaavat ainakin omaa sen hetkistä tunnelmaa ihan siis siksi että useimmiten joko a musiikiksi tulee laiettua jotain joka sopii sen hetkiseen oloon tai sitten vastaavasti musiikki tekee sen hetkisestä olosta tietyn.

    VastaaPoista
  3. Hah - hyvin sanottu, olen tullut samaan johtopäätöksen musiikkivalintojeni suhteen:=) omassa tapauksessani aika usein se sillä hetkellä soiva musiikki vaikuttaa siihen olotilaan, kuin toisinpäin. Mutta oli miten oli, pidän tästä "levyraadista".

    -Noomi

    VastaaPoista