Voi että

Tekisi mieli kertoa hyviä uutisia, ai mitä hyviä, no siis jos olisi hyviä uutisia.

Ei ole, ei ole huonojakaan, ei ole mitään. On töitä, on kuntoilua, on lisää töitä ja sitten on hermojen menetystä.

Luulen tai siis koen olevani jossain ihme seesteisessä tilassa, pysähtyneenä. KOitan aina joskus kepillä jäätä varovaisesti, hain yhteen toiseen paikkaan (josta aiemmassa postissani mainitsikin) joka olisi tuonut hyvin suuria muutoksia elämään, en päässyt edes haastatteluun tai noh en saanut hakemukseeni siis mitään vastausta.

Flirttasin yhdelle yhteistyökumppanin ihmiselle erään tilaisuuden jälkeen sähköpostilla (ko tilaisuudessa siis flirtattiin minusta suht paljon vaikkakin ns vaivihkaa johtuen jo ihan siitäkin että kyseesä oli suht virallinen tilaisuus), hiljaista oli vastauksen kanssa tai siis, ko flirttini jätettiin huomiotta.
En nyt tosin tiedä onko ko ihminen edes sinkku jne mutta siis niin, oli/on aikasta suloinen.

Ehkä seuraava tökkäisy jäähän sitten rikkoo sen *tai vaihtoehtoisesti osoittaa että se kestää).


Nettideittailu jäi, ainakin tältäerää, sain kyllä loppujen lopuksi yllättävän monta vastausta mutta, ei nyt ehkä sitten tuntunut olevan sellaista hmm samanhenkistä ihmistä. Olen joskus kirjoittanut tännekkin mitä toivon ja edelleen en voi uskoa että se on liikaa, eikä kyse ole edes mistään listasta vaan siis että jos minun maailmankatsomukseni on vaikka jonkunlainen ja toisella ihmisellä se on miltei vastakkainen ja ainoa miksi toinen ihminen on kiinnostunut minusta on se että hän a piti kuvastani ja b se että uskoo minun olevan ns "kunnon mies" niin se ei vain ihan riitä. Siis varsinkaan se ei riitä jos tilanne vielä rakennetaan ns tule ja valloita minut asenteella...öö siis mitä. Sinä siis ilmoitat olevasi vapaa nainen ja minun pitäisi nyt sitten riemusta kiljahdellen alkaa ihan vain sen asian vuoksi piirittämään sinua kuin hullu kiertää kehää....juu tuota, ehkä ei.

Hmm tulipas jotenkin egoileva kirjoitus, ei ollut tarkoitus, lienee huono viikonloppu takana, tai noh oikeasti se noin 28tuntia koska eilen oli vielä yksi konfa yhdysvaltoihin ja vaikka soitinkin kotioloista niin lasken sen silti työaikaan (pomoni ei tosin laske mutta en ala nyt valittamaan siitä täällä)

Edit: Tämä on yksi pieni mutta suuri syy miksi minulla kuuluisi olla se oma kulta, nytkin sen sijaan että olisin edelleen tässä työmoodissa (ylläoleva kirjoitus on jo tyyliltään itsellenikin niin selvä merkki siitä) niin nyt hän olisi otttanut minua kädestä kiinni ja sanonut että mennään pusuttamaan, sitten me pusutettaisi ja sillähetkellä ymmärtäisin taas mikä on tärkeää ja moodi vaihtuisi takaisin normaaliksi tämän ihme tehosuorittajan sijaan.

Vähän dramaattinen laulu tänään, kuuntelin tätä itseasiassa jo viimesunnuntaina kun taas mietiskelin keskenäni että mitä tässä nyt tekisi: