Olen minäkin varsinainen mies, ex tapailujuttu soittaa ja
puhumme kaikenlaista monta tuntia, päädymme sopimaan että hän tulee kylään mutta kun puhelu on ohitse niin tajuan että en ehkä oikeastaan halua.
Eikä se nyt minun elämää järkytä tapahtui niin tai näin mutta, jos jotain olen yrittänyt oppia on se liikkuminen eteenpäin silloin kun kaikki kortit on katsonut.
Ääh mitä jos mentäisiin vain kahville..
Asiasta vähän toiseen niin hmm miten tämän nyt selittäisi, siis me olemme tietysti kaikki aikamme ja kasvatuksen tulosta jnejne ja olen toki hyvin onnellinen esim siitä että meidät on opetettu tai ainakin useimpien kohdalla kasvatettu/sallittu esim tunteiden ilmaisu vrt siihen millaista on vanhempiemmme ikäpolvella mutta joskus sitä toivoo että ei oltaisi, että minutkin olisi lapsesta lähtien isketty siihen perusmiehen muottiin joka ei puhu eikä pussaa, ei stressaa eikä murehdi, toimii, tuntee ja ajattelee suoraviivaisesti ja ehkä vähän yksinkertaisemminkin jnejne. Elämä olisi niin paljon helpompaa.
Uusi suosikkilaulu, olen kuullut pari krt radiosta ja kertakaikkisen sopivan melankolinen syksyinen rallatus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti