maanantai 16. toukokuuta 2016

Liian suuri ikäero

On ihmisen kanssa johon tunnen suht kovaa fyysistä vetovoimaa aina jos ihminen sattuu tulemaan 4 metriä lähemmäksi. Ja hän tulee vaikka koitan jo hieman pakoilla.
Ihan sama mitkä lasit olisi päässä ei siitä voi erehtyä, molemminpuolinen voimakas kiinnostus on tosiasia ja huomioiden tilanne se on vähintäänkin hämmentävää sikäli että kaikki mitä olemme puhuneet mahtuisi yhteensvä ehkä 4 minuutin small talkkiin.

Ai mainitsinko että olen kiinnostunut hiljattain eräästä toisesta ihmisestä jonka kanssa en tosin tunne vielä sellaista hormonaalista vetoa mutta jonka kanssa olisimme todennäköisemmin henkisesti parempi matchi varsinkin pidemmällä tähtäimellä. Hän tosin ei tule lähelle, ei tosin pakoilekkaan mutta hän on tyttö jota pitäisi ainakin jonkinaikaa piirittää ainakin jollain asteella. Ei siksi että hän olisi koppava vaan luulen että hän on hmm miten sen nyt sanoisi, noh kokenut elämässä enemmän.

Kuitenkin takaisin ensimmäiseen, meillä on liian suuri ikäero mutta sitten taas, tiedättekö kuinka nuorempana vaiheilin jotain ja esim jätin harrastamatta seksiä vaikka vetovoimaa oli (ja joskus sitten järkevänä harrastin sitä vaikka kiinnostusta ei omalta puoleltani ollut) ja kuinka olen joitain tapauksia heikkona hetkenä puolitosissani harmitellut vielä vuosikausien jälkeenkin:) Niin että ihanko oikeasti meinaan muka taas olla järkevä ja ottaa jääkylmän suihkun aamuisin koska minä teen `"oikein" vaikka olisi selkeästi ihminen jonka kanssa on ainakin jonkinlaista kemiaa.

Miksi minä kirjoitan tätä.
Ai niin, koska minä olen "hyvä jätkä" joka ei halua tilannetta jossa ko suhde sitten ei kuitenkaan toimisi ja tiedossa olisi kuuluisaa hammastenkiristystä...

Olen ratkaissut asian tekemällä taas noin 14tuntista päivää (no eilen olin toimistolla vain 7tuntia mutta olikin sunnuntai).
Ai että miten nuori ko liian suuri ikäero ihminen sitten on, no on hän yli 25v että ei meitä yhdessä nyt siinä mielessä kieroon katsottaisi mutta ehkä jotenkin se sellainen tietynlainen luonne korostaa meidän ikäeroa.

Positiivisena asiana energiatasot ovat uuden duunin mukana nousseet aika korkealla noin yleisesti, kuten vaan historiastakin koitan itseäni muistuttaa, haaste ei ole se niiden korkeus vaan se että saa rauhoitettua itseään tarpeeksi iltaisin että nukkuu hyvin ja palautuu  henkisesti. Muuten on ongelmia tiedossa ennemmin tai ennemmin.


Edit: otsikkoa korjattu jottei asiasta saa väärää kuvaa ihan samantein,

Illan laulna kuulin juuri tämän kappaleen nettiradiosta sopivasti :)




8 kommenttia:

  1. Terppa Oliver,

    Mitäs jos sä tällä kertaa unohdat sen järjen ja jätät menemättä aamuisin sinne kylmään suihkuun. Meet sen mukaan mikä susta tuntuu hyvältä ja oikealta, kuuntelet vaihteeksi sitä tunnetta järjen sijasta. Ja ikä, se ei lopulta, merkkaa juuri mitään (jos siis hmm, aikuisista ihmisistä kyse). Alkuun ikäero saa suuremman merkityksen kun mitä se lopulta on, toki jatkossakin toisten mielipiteitä ikäerosta varmasti kuulisi, mutta eri asia välittääkö niistä.

    Jos mä olisin muutama vuosi takaperin kuunnellut järkeä ja totellut muita, niin mä en olisi nyt tässä. Äitinä ja vaimona. Onnellisena.

    Onnea toivon myös sulle.

    -Norppa-

    VastaaPoista
  2. Ohhoh, en olisi ensimmäisenä uskonut enää sinusta kuulevani. Huisaa, Onneksi olkoon!

    Ja juu on ihan aikuisista kyse (taisin mainitakkin että on ko ihminen yli 25v että ei edes mikään juniori siinä mielessä) mutta ehkä vähän nyt sitäkin arvon että kutsuuko tunne noin laajemmassa mielessä vai pelkkä p#netus (Excuse my french). Kummassakaan ei ole toki mitään vikaa mutta jos kyse on vain jälkimmäisestä niin ehkä ja siis vain ehkä ei nyt ihan suoraan kyseenalaistamatta kannata seurata vain alakertaansa niin sanotusti. Tai ehkä kannattaa, mistä minä tiedän.

    Ikä ei ehkä muutoin merkitse mitään mutta kyllä se usein korreloi elämänkokemuksen ja siten sellaisen henkisen yhteyden kanssa. Enemmän tosin nuorenpana kuin x iän jälkeen. Tai siis luulen että henkisesti 20-30 ovat useimmiten paljon kauempana toisistaan kuin vaikka 30-40 saatikka jos mennään vielä vanhemmaksi.

    VastaaPoista
  3. Kyllä mä täällä oon aina toisinaan käynyt vilkuilemassa mitä sulle kuuluu. Ja kiitos.

    Mulla ja mun miehellä on ikäeroa yli kymmenen vuotta, onko se sitten paljon vai ei, mutta ikäero ei meidän elämässä näy. Alkuun, ennen kuin mistään tuli mitään, sitä toki luonnollisesti mietti. Ja toisaalta, vaikka oltais tällä pallolla dallailtu yhtä kauan, en sellaista elämänkokemusta saisi, kun elämät ennen meidän yhdessäoloa oli niin erilaiset, kaukana toisistaan. Ja ei mielestäni voi sanoa että tietyssä iässä elämänkokemusts on tietty määrä, parikymppisellä voi olla ehkä jopa tahtomattaankin elämänkokemusts enemmän kuin parikymmentä vuotta vanhemmalla pumpulissa eläneellä.


    Mä suhtaudun parisuhteisiin ja noh, ihmissuhteisiin ylipäänsä (ehkä elämään yleisestikin) melko naiivisti, osittain ihan tietoisesti. Entisessä elämässä mä aina toivoin, ettei parisuhteissa saadut kolhut tekis mua liian varovaiseksi. Ja ilmeisesti suurimmilta kolhuilta vältyin, kun uskalsin heittäytyä, mennä ja katsoa mitä orastavasta kiinnostuksesta voisi syntyä. Useimmiten ei tietysti mitään, mutta ei sen saa antaa lannistaa. Pitää uskaltaa heittäytyä, koska mitään ei saa, jollei uskalla yrittää.

    Mitäs jos sä ottaisit selvää, onko kyse oikeasta molemminpuoleisesta kiinnostuksesta vai vaan panetuksesta? Kyllähän sä housut (kai? Tai mistäs mä sen tietäisin) osaat pitää jalassa, jos vetovoima pelkkää fyysistä ja siis jos tuntuu oikeammalta vaihtoehdolta olla seuraamatta alakertaa.

    -N-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, lopultahan kyse on toki aina yksilöistä eikä numeroista.
      Muiden mielipiteet minua ei nyt sinänsä kiinnosta mutta se onko jutulla potentiaalia olla jotain vakavampaa kiinnostaa. Ei sikäli että pelkässä p#nemisessakaan olisi mitään vikana kunhan se on molemmille selvää missä mennään.

      Hassua nyt vain jokatapauksessa kiinnostua ihmisestä jota ei tunne lainkaan ja johon ei noin esim katuvilinässä ehkä kiinnittäisi sen ihmeellisempää huomiota. Katellaan mihin kehittyy :)

      Poista
  4. Hei, tuli mieleen tekstiä lukiessa, että jos tuota toista henkisesti paremmaksi matchiksi kokemaasi naista ei olisi kuvioissa, niin olisiko silloin helpompaa edetä kuuman kissan kaa? Itse en siis ajatellut, että toi ikäero olisi sulle se major-issue. Pelkäätkö enemmän sitä mahdollisuutta, että jos etenet kissan kaa ja siitä ei tulekaan mitään, niin menetät mahdollisuudet myös tähän toiseen mielenkiintoiseen, muttei seksuaalisesti yhtä kiinnostavaan?

    noomi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Noomi, no siis ehkä hieman sitäkin. Vaikka seksi on kivaa ja lyhyetkin jutut voi olla mukavia niin jos/kun hakee jotain pysyvämpää niin siihen se pelkkä halu ei riitä. Muutoin riittäisi mutta kun se usein katoaa suht nopeaan jos ei mitään muuta yhteistä ole. Ja toisen ihmisen kanssa tosiaan ehkä olisi.

      Poista
  5. Niinpä. Tohon taitaa kiteytyä pariutumisen vaikeus. Yleensä löytyy joko tai. Eli tyyppi jonka kanssa natsaisi fyysisesti, mutta ei henkisesti. Tai sitten se, jonka kanssa natsaisi henkisesti, mutta ei fyysisesti. Hyvin harvoin sitä loppujen lopuksi törmää sellaiseen ihmiseen, joka täyttäisi molemmat kriteerit. Enkä tarkoita tällä siis niinkään mihinkään tiettyyn ulkonäköön tai henkiseen ominaisuuteen sidottua kriteeriä. Vaan jotenkin vaan yleisellä tasolla sitä, että kuinka erilaisiin ihmisiin sitä voikaan tuntea henkistä tai fyysistä vetoa, mutta harvoin molempia yhtä aikaa. Silloin kai sitä rakastuukin, jos niin käy.

    Mutta halu kyllä katoaa aika nopeasti, jos henkisellä puolella ei natsaa riittävästi. Tai oikeastaan, itse pystyn kyllä toteamaan, että ei se ihan silleen tosissaan koskaan sytykään, jos sille ei ole mitään älyllistä sytykettä. Luulen tuon saman pätevän muihinkin ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mä en oikein aina ihan osaa selittää miksi jonkun ihmisen kokee haluttavana ja luulen että siinä kohtaa kyse on just hormonaalisista jutuista.

      Siis joo osaa selittää mitkä piirteet ja hyvin pienet ja huomaamattomatkin eleet (varsinkin suunnatut sellaiset joita kuvittelen lukevani ehkä aika hyvin) + ulkoiset ominaisuudet kokee viehättävinä mutta siis sen lisäksi.

      Ja juu, samaa mieltä ettäs silloin kun molemmat osat osuu kohdalleen niin silloin sitä rakastuu tai ainakin ihastuu.

      Itse voin kyllä hyvinkin kokea halua ihmistä kohtaan jonka kanssa ei ole sitten yhtään mitään yhteistä henkisesti.

      Poista