perjantai 9. lokakuuta 2015

Uimakausi lienee loppumassa ja random ura pohdintaa/jahkailua

Vaikka juuri sain uudet uikkarit postissa :) Vanhat olivatkin kuivurissa venähtäneet mielenkiintoisesti shortsi-polvihousu malliksi. Olin aivan poskettomissa haastatteluissa viimeviikolla, toinen yhteensä 8 ihmisen kanssa erikseen ja minua ei edes valittu.. (En kyllä käsisydämella olisi halunnutkaan, liian "korporaatio" paikka minulle). ja toinen sitten 6ihmisen kanssa mutta tuntikausien matkan päässä (ko paikkaan voisin ehkä teoriassa jopa haluta mutta katsotaan nyt.)

Kuitenkin takaisin aiheeseen niin uimakauden loppumisen hyvä puoli on se että laskettelukausi alkaa jo parin kuukauden päästä! :)

Ai että milläs rahoilla ja miten se työnhaku edistyy tällä viikolla? no hyvinhän se edistyy, taas kävin tänäänkin juttelemassa mukavia, oli oikeasti kivan tuntuinen paikka mutta mutta mutta, minua on kuulkaas nyt alkanut pelottaa.
Ai oma naamataulu vai?, no se juurikin, ei kun, no ei pelottaa vaan epäilyttämään, ai oma järjenjuoksu vai?, no sekin mutta ei kun siis koko urani tai siis ettäolenkohan nyt ihan varma mitätässäpitäisi tehdä.

No jippiaijei kuuluu takarivistä, teet siis 10v uraa, menestyt siinä jotenkuten ja nyt sinua sit alkaa epäilyttää vai? (facepalm). Ei ei ei, kun tai siis joo. Työni ja palkkani vaikutus nyt ihan oikeasti onnellisuuteeni.

En koskaan kuvitellutkaan että raha toisi onnea mutta jotenkin nyt kun on käynyt noissa haastetteluissa ja ainahan niissä palkastakin puhutaan niin jotenkin iskenyt ihan uudella voimalla se kuinka suurempi palkka ei tosiaan motivoi minua enää juurikaan. Siis kun ei minusta tulisi yhtään sen onnellisempi jos tyyliin tv olisi isompi tai voisin ajaa keskivertoa kalliinpaa autoa. Ne eivät lisäisi onneani piiruakaan. Ja miten tämä sitten liittyy uraan on taas se että jotenkin se vie osan intoa pois koko urakehitykseen, miksi haluan tai en halua taas painaa seuraavat vuodet hullunlailla jos se suurin palkinto on ylennys tai suurempi bonus.

En siis nyt ihan oikeasti tiedä mitä ihmettä tässä alkaisi touhuamaan, siis kun vaikka pohjustus onkin tuollainen niin en minä mikään kultalusikka suussa ole syntynyt eli taloudelliset realiteetit ovat olemassa.

Ja siis kun kyllähän minä hommistani pidän, tavallaan olen todella innoissani, siis sikäli esim tuo tänään tapaamani paikka esim olisi taas sellainen jossa oikeasti pystyisin vaikuttamaan, projekti olisi mielenkiintoinen ja jos ja uskoakseni kun asiat menisivät hyvin tiedossa voisi olla oikeasti juurikin hyvä urakehityskin ja mahdollinen nousu-askel seuraavalle jakkaralle ja ja ja mutta..

Minä olen jo pian about 100-vuotias, minulla ei ole edelleenkään lapsia, minulla ei ole edes parisuhdetta enää, minä tulen onnelliseksi kymmenistä asioista mutta en vain enää haluaisi että työni vie niin suuren osan energiaani koska se ei ole listan numero 1.

Ja siis kun valitettava fakta ainakin omalla alallani on että jos haluaa menestyä niin sitä ei voi tehdä 8-4 mentaliteetilla, silloin ei yksinkertaiesti pärjää (tai en tiedä jos joku ihmelapsi menestyy mutta minä en). Jos haluaa tuonkin yrityksen projektin saada kannattavaksi se tarkoittaa ainakin 12kk-18kk puurtamista aivan minimissään 50h+ viikossa

En tiedä, en ihan tosiaankaan tiedä, olen kaukana kotoa, mutta samaan aikaan koti, ja nyt en siis tarkoita lapsuuden kotia vaan sitä omaa pysyvää paikkaa johon ainakin voisi palata on alkanut kadota, kotikupunkeja on tavallaan nykyisin 2 mutta varsinkin työn vuoksi niiden välillä liikkuminen on vaikeampaa kuin koskaan (siis jos haluaisi muuttaa). Tuntuu että vuosi vuodelta kilpailua on enemmän ja tilaisuuksia vähemmän. En siis sano tötä dramatisoidakseni, vaan siis sellainen fiilis vain on.

Ja siis kun kyse ei minusta ole edes ns reilusta kilpailusta vaan kaikenlainen ns "pelailu" esim siinä että ei palkata liian päteviä ihmisiä etteivät ne uhkaa yrityksessä jo olevien urakehitystä on yleisesti ottaen lisääntynyt todella paljon.

Ja siis kyllä, tiedän todella hyvin että kyseessä on tavallaan ns first world problem, se ei nyt vain muuta asiaa. Ja en nyt siis sinänsä tahdo valittaa mitenkään, hyvinhän minulla asiat on ja siitä hyvin kiitollinen, kuitenkin siitä huolimatta tai ehkä juurikin sen takia olisi kovin mukavaa jos saisi nyt jonkun ahaa elämyksen tai sisäisen varmuuden oikeasta polusta asian suhteen.

En tiedä, ehkä minulla on vain liikaa aikaa, nukun liian huonosti ja eihän mitään ole vielä edes tarjottu. Kuitenkin olisi ehkä kiva tietää mitä vastata jos se tarjous tulee, ja jos se vastaus olisi edes teoriassa ei, niin mitä ihmettä sitä sitten tekisi. Haaveita aivan toisenlaiseen suuntaan menemiseenkin on, tarkempia suunnitelmiakin mutta taloudelliset realiteetit menevät nissä sitten ainakin aluksi taas aivan toiseen äärilaitaan (Lue henkkoht konkurssin partaalle) joten ei sellaiseenkaan tilanteeseen itsenä laittaminen varsinkaan yksin eläessä nyt ihan yksinkertaista ole.

Todnäk (lue 99.9% varmasti) siis vastaisin kyllä ja olisin ihan into piukeanakin mutta kunhan jahkaan. Minä haluan vain olla onnellinen ja edelleen saada sen ns normaalin elämän omine muruineen ja jälkikasvuineen, kohtuullisesti vapaa aikaa touhuta omia juttujaan, harrastaa, keikuttaa sen murun kanssa takamusta rytmimusiikin tahtiin ja nukkua hyvin. Minä en kaipaa extra paljoa rahaa, en mustia silmänalusia, en jatkuvaa kärttyisyyttä, en tunnetta että elämä menee ohi, en herätyskellon ittuilevaa kalkatusta tai kaukaisempia ihmissuhteita.

Päivän laulula sitä harvinaisen hyvin takamuksen kevyeen ketkutukseen sopivaa rytmimusiikkia:)

Ei kun hei, ennen kuin lopetan niin täytyy kertoa yhdestä miehestä jonka tapasin eräässä networking tapahtumassa, hän oli selvästi vanhin paikalla ja aluksi mietin hieman että ujostuttaakohan häntä kun hän on niin selvästi (kymmeniä vuosia) vanhempi kuin muut paikalla olijat. Kuinka väärässä olinkaan, ei pelkästään että häntä ei tosiaankaan ujostuttanut, hänellä oli ehdottomasti eniten annettavaa koko tapahtumalle mutta kaiken lisäksi hänellä oli ehdottomasti kovin draivi ja energia. Siinä useat yli 20v häntä nuoremmat (kuten itseni) näytimme pystyynkuolleilta kalkkiksilta hänen draivinsa rinnalla. Hänen kaltaisensa ihmiset antavat aina niin hyvin perspektiiviä ja sitä uskoa siihen että oikeasti hyvällä energialla tapahtuu hyviä asioita ja kuinka se maailma usein (ei aina) vastaa sillä samalla fiiliksellä mitä sinne itse huutaa.

Edit: Kun puhutaan palkkauksesta ja rahasta niin pitää tietysti tiedostaa että sen merkitys motivaatioon on tietysti niin suhteellista. Jos palkkaus on kehno on kohtuullisen palkankorotuksen saaminen motivoivaa (nimerkilla kokemusta on siitäkin).
Samoin se on varmasti sitä toisellakin ääripäällä eli oikeasti korkeassa asemissa olevilla joilla se mahdollistaa muutamissa vuosissa sellaisen pesämunan ja taloudellisen turvan hankkimisen että voi halutessaan hypätä pois oravanpyörästä.

Lisäsin tuon nyt ihan siksi jos teksti sattuisi jostain syystä kuulostamaan jotenkin snobbailulta. Kyse ei ole mitenkään siitä vaan ihan vain siitä että jos ns perustarpeet on tyydytetty ja ei ole ns puutetta niin siinä vaiheessa raha ei ehkä ainakaan itselle ole enää toimivin motivaattori tai varsinkaan tae että nyt ollaan oikealla tiellä.



12 kommenttia:

  1. "Tuntuu että vuosi vuodelta kilpailua on enemmän ja tilaisuuksia vähemmän"

    Luulen, ettet ole tunteesi kanssa yksin. En tiedä missä päin maailmaa niitä töitä haet/teet, mutta ainakin Suomessa tuo ylläoleva on jo täysin arkipäivää. Tänään viimeksi luin Hesarista jutun Maltalle uhkapelifirmaan työn perässä muuttaneista Suomen nuorista toivoista. Täältä (Suomesta) kun ei enää KTM:t ja FM:t saa töitä, varsinkaan jos se gradu ei ole tehty rahoituksesta tai laskennasta. Eikä välttämättä enää edes niilläkään, jos ei ole opiskeluaikoina päässyt alan töihin.

    Nuorilla (ei työkokemusta) ja vanhoilla (liikaa työkokemusta/työkokemus vääränlaista) on vaikeaa työllistyä Suomessa. Monet muut siltä väliltä sitten joutuvat ottamaan vastaan vähän sitä mitä sattuu löytymään.

    Mutta ei tilanne aivan toivoton ole, tiettyjen alojen asiantuntijoille on edelleen kysyntää. Ja tietysti niille aina, joilla on myyntitaitoja.

    Se on kieltämättä jännä juttu, miten jossakin vaiheessa raha menettää merkityksensä motivaattorina työn tekemiseen. Itseäni ehkä kaduttaa omalla urallani eniten se, että en aikoinaan laittanut taloudelliselle motivaatiolle riittävästi painoa uravalintoja miettiessäni. Kun jotakin työtä kuitenkin joutuu henkensä pitimiksi tekemään, niin mielestäni olisi suotavaa, että siitä edes maksettaisiin hyvin.

    Optimi olisikin, että saisi tehdä työtä, jolla on itselle merkitystä ja siitä maksettaisiin riittävän hyvin. Itselleni riittävän hyvin tarkoittanee kai aika keskiluokkaista elämäntapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Noomi,
      Niin, minusta tuntuu että ongelma on koko Euroopan laajuinen ja edes taloudet joilla menee virallisesti nyt paremmin eivät oikeasti vedä siinämäärin kuin vielä ihan muutama vuosi sitten.

      No valitus sikseen, nämä ovat kortit joilla pelataan ja
      kuten sanonta kuuluu: if nothing goes right, go left.
      Tuleen ei saa jäädä makaamaan, liikkuva kivi ei sammaloidu, kyykystä on helpompi ponnistaa jnejne :)

      Taloudesta ja työstä niin minusta se että saisi tehdä mistä pitää on palkkaustakin olennaisenpaa mutta niin, suhteellista ja helpompi tietysti huudella jos palkkaus on jokatapauksessa tasoa ok tai parempi. Ja kuten sanoit, molempi parempi :)

      Asiasta ehkä vähän sivuun niin minun,
      vähän ehkä poliittinenkin näkemys on että kenenkään ei pitäisi tienata niin huonosti että täytyy vaikka laskea ruokakaupassa mitä voi ostaa. Se olisi minusta paljon olennaisenpaa kuin se
      mitä parhaiten tienaava 10% sattuu saamaan.

      Poista
  2. Jep, ongelma on kyllä tosiaankin koko Euroopan laajuinen ja lisätään siihen vielä Kiina ja USA:kin... Suomi vaan ottaa pahasti hittiä, koska meillä on muutama muukin isompi ongelma globaalin talouden heikkenemisen lisäksi. Väestön ikärakenne -> kasvavat julkisen sektorin kulut -> ei mitään kunnollista teollisuuden alaa, joka työllistäisi enää samalla tavalla kuin aikaisemmin Nokiat yms. -> Vienti ei vedä. Tuossa nyt muutama syy, miksi täällä ei ehkä ainakaan seuraavaan 10 vuoteen tule olemaan mitenkään erityisen loistavat olot taloudellisesti ja sitä kautta muutenkaan.

    Mutta siis joo, se, että köyhyys lisääntyy täälläkin siinä määrin, että rahat eivät riitä enää ruokaan ja asumiseen, niin se ei kyllä ole kenenkään etu.

    -Noomi



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, noihin Suomen ongelmiin haluaisin lisätä vielä pahan omantyylisensä korruptio/suhmurointi ongelman jonka vuoksi kulurakenne suhteessa palkkoihin ja siten mahdolliseen työn hintaan mutta ennekaikkea elintasoon ja kotimaiseen kulutukseen on EU maiden huonoimpia (Esim samat ihmiset jotka päättävät kaavoituksesta ja rakennusluvista istuvat rakennusyhtiöiden hallituksissa tai hyötyvät muuten taloudellisesti poskettomista asuntojen hinnoista. Puhumattakaan ruokakauppojen kartelleista joihin Lidl on ilm tuonut vasta minimaalisen helpotuksen)

      Lisäksi minusta kyseessä on ehkä myös asenne/kulttuuri/opintojärjestelmän haaste siinä millaista tuotantoa/kehitystä/alaa maassa kannattaa kehittää ja kannustaa.

      Opiskelusta on ehkä vähän varkain tullut itseisarvo ja se tietynlainen kansallinen keskiverron tavoittelu on kääntynyt itseään vastaan. Minusta esim opintojärjestelmään pitäisi laittaa nykyistä hieman enemmänkin rahaa mutta ennekaikkea suunnata sitä eri tavalla. Vähentää huomattavasti heikomman työllisyyden koulutuksesta ja panostaa voimakkaasti kaupalliseen alaan ja huippututkimukseen. Sieltä huippututkimuksen ja kaupallisen alan puolelta kun tulee niitä oikeasti isoja innovaatioita jotka voivat oikeassa kaupallisessa ja henkisessä ympäristössä (minimi byrokratia, myynti ja markkinointi taitojen kehittäminen, epäonnistumisen avoin "salliminen") kasvaa merkittäviksi työllistäjiksi.

      Sinänsä varsinkin nuoria kyllä kannustaisin rohkeasti laittamaan hakemuksia muuallekkin ja pakkaamaan laukkuja rohkeasti jos suinkin saa tilaisuuden. EU maiden sisällä on niin helppo muuttaa etteivät monet edes ymmärrä sitä ja takaisin pääsee aina jos ei viihdy. Mukaan rutkasti itsevarmuutta ja sitä tekemisen meininkiä niin ei ole mitään pelkoa ettei pärjäisi.

      Toki sitä samaa tekemisen meininkiä kannattaa kokeilla sijainnistaan riippumatta :)

      Poista
    2. Tell me about it. Täsmälleen samaa mieltä tuosta suhmurointi-ongelmasta sekä koulutuksen nykytilanteesta. Ja myöskin siitä draivin lisäämisestä tekemiseen/yrittämiseen/lähtemiseen/jäämiseen.

      Erityisesti minua pännii tilanne koulutuksen suhteen. Täällä haaskataan aivan luvattoman paljon resursseja sellaiseen koulutukseen, joka on käytännössä hyödytöntä. Pahimmillaan koulutus kuitenkin on maksanut maltaita yhteiskunnalle, puhumattakaan siitä, mitä se maksaa yksilötasolla nuoren elämälle kun huomaakin kaiken sen ajan ja vaivannäöen olleen täysin hyödytöntä valmistumisen jälkeen.

      Siinä vaan ei ole mitään järkeä, että meillä on maistereita varastotyöntekijöinä ja kaupankassoina, kun niitä molempia hommia voisi tehdä ilman sitä maisterintutkintoakin. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän se minua suututtaa, koska tuon on mielestäni ihan yhtä pahaa tuhlausta kuin mikä tahansa resurssien haaskaus.

      Tiedän tyyppejä, jotka ovat käyneet ulkomailla tekemässä hyvät väitöskirjat huippuyliopistoissa ja yrittävät sen jälkeen päästä johonkin järkevään työhön täällä Suomessa. Yllätys yllätys, mitään järkevää ei juurikaan löydy ja ulkomailla tehtyjä papereita katsotaan kieroon. Koska onhan se toki niin, että Helsingin yliopistosta väitellyt on vakuuttavampi asiantuntija kuin vaikka Oxfordista väitellyt... (Tuo oli siis ironiaa).

      No menee nyt avautumisen puolelle, mutta mua on ottanut tämä kieroutunut koulutus/työelämä-systeemi täällä pannuun jo niin pitkään, että voisin vaahdota aiheesta aika pitkään.

      En tajua miksi tuota täysin väärin suunnattua koulutusjärjestelmää ei pystytä riittävän nopeasti muuttamaan.

      Kun niitä resursseja kohdistettaisiin oikein, niin silloin saataisiin ehkä jotain työllistäviä innovaatioitakin joskus... Onneksi meillä kuitenkin on vielä nuoria, joilla on tarmoa, osaamista ja intoa yrittää jotain.

      Poista
    3. Ja vielä tarkennus, minua ei siis ota päähän se että joku maisteri joutuu tekemään duunari-hommia, vaan se, että se maisterin kallis koulutus ei koskaan varsinaisesti pääse hyötykäyttöön. Mielestäni silloin se maisteri olisi kannattanut jättää kouluttamatta ja hyväksyä, että kaikille ei riitä töitä esimerkiksi tutkijoina.

      Poista
  3. Niin, opintojärjestelmän painotusten suurempi muuttaminen
    on vain sikäli ongelmallista että se ei tarjoa poliitikoille
    pikavoittoja. Vaikka nyt esim saataisiinkin aikaan päätös esim kahden tai kolmen kainsainvälisen huipputason yliopiston kehittämisestä
    (joka on minusta resurssit ja maan koko huomioiden about maksimi vaikka rahoitusta keskitettäisiin miten ja vielä lisättäisiin todella tuntuvasti), menisi helposti yli 10-vuotta ennen
    kuin sen tulokset näkyisivät oikein missään.

    Siihen väliin mahtuu monet vaalit joiden aikana joku "pidetään koko maa asuttuna, kaikille ainakin amk tasoinen koulutuspaikka vaikka pitsin nypläyksestä ja jaetaan resurssit/asiaan liittyvät tulonsiirrot tasaisesti" - puolue saa vaalivoiton ja ollaan taas tilanteessa nolla.


    Tuohon että muualla hankittua koulutusta ja kokemusta ei arvosteta niin monet ovat sanoneet/kokeneet samaa. En oikein tiedä mistä se johtuu, Siis että onko kyseessä vain perus sisäänpäin-lämpiäminen vai mahdollisesti palkkaavan ihmisen oma epävarmuus.

    Harmillista se on joka tapauksessa koska niin paljon uutta
    osaamista ja näkemystä jää käyttämättä joka sitten osaltaan vaikuttaa yritysten menestykseen ja siten koko kansantalouteen.

    Puhumattakaan siitä että jos kotimaassa korkeasti koulutettu
    ihminen tekee suuren-osan tuottavasta työstään/urastaan
    muualle niin koko hänen kouluttamiseen laitetut resurssithan
    ovat silloin tappiollisia.

    Jos asioita katsottaisiin avoimesti kokonaisuuksina
    ja niistä keskusteltaisiin ilman ideologiaa (suuntaan tai toiseen) niin tuotahan voisi hyvin katsoa esim maahanmuuton kannalta.

    Sensijaan että katsotaan vain absoluuttista määrää numeroina niin mitattaisiin myös tuottavuutta ja aivovuotoa (kuten kehittyvissä talouksissa) ja tehtäisiin päätöksiä joilla se pysyisi maan kannalta
    positiivisena.

    Harmillisesti sekin on vain asia josta ei saa polittisia pikavoittoja ja jota käytetään oman polittisen ideologiansa ajamiseen miettimättä varsinkaan pidemmäntähtäimen kokonaisvaikutuksia.

    Esim ei EU-kansalaisille tarjottu ilmainen korkeakoulutus ei ole automaattisesti kansantaloudellisesti huono asia, kyse on vain siitä kuinka moni jää maahan ja on mukana kehittämässä työllistävää yritystoiminaa.

    Kuitenkin asiasta on vaikea keskustella julkisuudessa järkevästi koska ennen kuin ehtii muste kuivua on joku jo käyttämässä sitä keppihevosena oman ideologiansa hyvyyden todistamiseeen tai leimakirvesten heittelyyn vaikka millaisen aasisillan kautta.
    Ja usein vielä niin yksinkertaistaen ja mutkat suoriksi vetäen että ei voi kuin hieroa silmiään.

    Nimimerkillä joku toinenkin tykkää avautua aiheesta :)

    Edit, edes pientä lauserakenteiden ja typojen siistimistä :)

    VastaaPoista
  4. Lisätään nyt vielä sen verran että jos se ei ole selvää niin yritän siis pohtia asiaa ns kokonaishyvinvoinnin kannalta. Eli että vaikka kannatankin resurssien valikoivampaa kohdistamista ja huippuyksiköiden ja yksilöidenkin voimakasta tukemista enkä pidä nykyistä "koko maa tasaisesti koulutettuna tuloksista välittämättä" politiikkaa kovin onnistuneena tai kestävänä, niin sen idea ei ole siinä että köyhät kyykkyyn ja lahjattomat vajan taakse vaan päinvastoin. Uskon vain vakaasti siihen että ko toimilla saataisin eniten verotuloja, kokonaishyvinvointia ja työpaikkoja kaikille.

    VastaaPoista
  5. Joo samaa mieltä taas, hyvin kuvasit tilannetta ja ratkaisuehdotuksia tilanteeseen. Noi vähintään amk-tasoiset tutkinnot pitsinnypläyksestä Hangosta Inariin eivät oikein välttämättä edesauta tätä kestävyysvajetta vai miksi tätä koko nykyistä sotkua pitäisi kuvata.

    Pahoittelut muuten myös omasta hieman epäselvästä kielenkäytöstä sekä itseilmaisusta. Kärsin nykyisin kroonisesta univajeesta lapsukaisen takia, niin se vaikuttaa aika pahasti kognitiivisiin taitoihin:D

    Itsekin perähikiältä kotoisin olevana tunnen sympatioita maakuntien elossa pitämistä kohtaan, mutta nykyiset keinot poliittisine suhmurointeineen eivät taida olla siihen tarkoitukseen kaikista hedelmällisimpiä.

    Niin, en kyllä oikein tiedä miten tämän nykytilanteen saisi paremmaksi.

    VastaaPoista
  6. Piti vielä sanomani, että jännittävää on myös se, että vaikka täällä asuu olevinaan niin huippukoulutettua väkeä niin siltikin porukka reagoi aivan käsittämättömällä tavalla (huppumiehet jne). maahanmuuttajiin. Voisi kuvitella, että ko. henkilöt eivät ole ikinä koulunpenkillä istuneetkaan. Tässä taas huomaa sen, että tietyt ongelmat eivät poistu, vaikka kuinka koulutettaisiin. Tai ehkä sitten ollaan koulutettu vaan väärällä tavalla jälleen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri eilen mietinkin että mitenköhän sinulla/teillä uuden perheenjäsenen kanssa menee:) Ensiksi ajattelin kysyä mutta kun lopetit blogin pitämisen itse niin ajattelin että ehkä et halua enää mainita yksityiselämästäsi mitään.
      Univelka kuulunee jossainmäärin asiaan mutta toiv kaikki on muuten hyvin?

      Poista
    2. Kiitos kysymästä, elämä hymyilee pienokaisen muodossa:) Univelka on kieltämättä jotain järkyttävää ja alku oli tosi vaikea, koska synnytyksessä kaikki ei mennyt omalta osalta ihan niin kuin Strömsössä, mutta siitäkin on toivuttu jo ja onneksi pikkuisella on ollut koko ajan kaikki hyvin. Näin jälkikäteen ajateltuna voi nyt todeta, että todella iso osa aikaisemmista synkistelyistäni johtui lapsettomuudesta. Oikeastaan vasta nyt tajuaa, kuinka iso taakka se oli. Myös parisuhteelle. Joten olen kyllä tosi kiitollinen tästä saamastani onnenpotkusta. Se on kyllä yllättänyt, että miten fyysisesti koetteleva vuosi tämä on ollut... positiivisena puolena voinee todeta, että käsitys oman kehon piilevistä voimavaroista sekä kesto- ja sietokyvystä on laajentunut huomattavasti:D

      -Noomi

      Poista