sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kummallisia yhteydenottoja

Tai siis, minä pidän suunnattomasti siitä että silloinkin kun on itse epäsosiaalinen niin silti tietyt ihmiset jaksavat soittaa ja kysyä lähteekö pykälään. Olen yrittänyt sanoa usein että ajoittainen hiljaisuuteni ei missäänimessä johdu ko ihmisestä tai siitä etten haluaisi tavata vaan yksinkertaisesti jos ja kun on usein viikon jäljiltä ns rättiväsynyt niin sitä vaan unohtuu haahuilemaan keskenään.

En tiedä, olen ollut jostain syystä tosi hyvällä tuulella noin keskimäärin, ottanut ihan hirmu paljon enemmän kontaktia itsekkin nyt sekä tuttuihin että tuntemattomiin ja mikä on ollut hassua huomata niin miltei vailla minkäänlaista jännitystä.
Hihkunut joidenkin ihmisten suloisuutta aivan olemattomista jutuista kuten sinäkin aamuna kun törmäsin erääseen meidän yhteistyökumppanin projektipäälikköön toimistomme ulko-ovella ja hänen hiuksensa olivat tarttuneet hänen sateenvarjoonsa ja olin sulaa auttaessani irrottamaan niitä (olen siis pitänyt ko ihmistä omalla tavallaan super suloisena siitä hetkestä kun näin hänet)

Toinen todella viehättävä tapaus oli viime sunnuntaina juhlahumun keskellä (juu minä olin lievästi sanottuna into piukeana voitosta) mutta siinä missä puhelinnumeron näpytteleminen omaan telefoniin vielä hymyilytti, lauseen minulla on kyllä poikaystävä ja olemme olleet yhdessä 11-vuotta sai kyllä aika tehokkaasti naaman takaisin peruslukemille.
En siis soittanut enkä soita, sen lisäksi että toisten suhteiden pilaaminen on väärin niin siitä ei edes seuraa kuin pahaa 99.9% tapauksista.

Ennen kuin lopetan tämänkertaisen jorinan niin vielä kaksi iloista asiaa, ihmettelen että en ole muka kertonut ensimmäistä (ainakaan en löytänyt kun luin viestejäni taakseppäin) no siis meillähän on töissä usein ns perus jäykähkö tunnelma valitettavasti (varsinkin jos vertaan aikaisempaan työpaikkaan jossa tunnelma oli välillä kuin sirkuksessa:) mutta siis:

Oli niin huippua kun yksi päivä soittelin tuubista taas kappaleita ja sinä aamuna oli siis vuorossa dirty dancing soundtrackki ja siinä ehkä noin 30minuttia niitä huudatettuani tulee toiselta puolen isoa huonetta 3tiimimme jäsentä jokainen kädet avoinna halaamaan. Se tilanne oli jotenkin niiiiin absurdi, niin jotain muuta kuin normaali tunnelma että virnuilin varmaan vuorokauden sen jälkeen.
Niin tavallaan pieni ele, halata nyt kesken työpäivän samalla kuin she is like the wind soi taustalla mutta silti hetkenä sellainen jonka muistaa vuosikausia.


Toinen iloinen asia olette itseasiassa te, jokainen lukija ja erityisesti jokainen joka on laittanut kommentteja ja ne muutamat jotka ovat laittaneet tässä parin vuoden aikana sähköpostia. Sen lisäksi että tuskin olisi tullut kirjoitettua tätä niin pitkään niin jo se tieto siitä että ruudun toisella puolella on olemassa niin kivoja ihmisiä on jo itsessään tosi hienoa tietää. Kiittää ja kumartaa mitä syvimmin.

Päivän kappaleena, hmm en osaa oikein luokitella tätä mutta hyvää siitä huolimatta, groovea ehkä lähinnä:

7 kommenttia:

  1. Hei Oliver,

    Ihanan hyväntuulinen postaus. Tuli tosi hyvä mieli tätä lukiessa. Kiitos ja niiaus, sekä hymy päälle:)

    Pienet onnelliset hetket tekevät elämästä elämisen arvoista. Ei ne suuret juhlat tai happeningit, jolloin elämä mullistuu, vaan hyvä, tavallinen arki. Onnellisuus tulee kyvystä huomata toisissa ja omassa elämässä juuri noita kuvailemasi kaltaisia ihanuuksia.

    Ihmisellä on aina vain tämä hetki. Ei eilistä eikä huomista. Siksi juuri se kahvihetki ystävän kanssa, tai oven avaaminen kaunistukselle saa toteamaan, että juuri nyt on hyvä hetki. Tässä ja nyt.

    Minulla ainakin on juuri nyt hyvä hetki, kiitos sinun kirjoituksesi!

    VastaaPoista
  2. Hei,

    pakko vielä kommentoida tuota kappaletta. Kuuntelin sen vasta nyt, kun aamulla se ei ollut mahdollista. Tiedätkö, onnistuit ensin saamaan minut tosi hyvälle tuulelle tänä aamuna ja nyt tänä iltana. Ihan tietämättäsi, noin vain itsestään!

    Tällaiset hetket just ovat hienoja elämässä ja toisissa ihmisissä.

    Kiitos tuosta kappaleesta. Se oli minulle mitä täydellisin juuri minun siniseen hetkeeni, juuri nyt - ja parasta siinä oli se, että se oli minulle ennestään tuntematon suuruus ja nyt olen löytänyt yhden helmen lisää kokoelmiini. Kiitos vielä kerran!!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos C ja Noomi,
    @Noomi, niin, itsekkin nautin suunnattomasti hetkistä, tilanteista jotka voivat olla aivan mahdottoman hienoja vaikka eivät kestäisi pitkään ja niihin ei kerrottuna liittyisi välttämättä mitään niin suurta.

    Kyteman on ihan hauskaa musikkia, ainakin tuo Hermit sessions levy (en muita ole tosin kuunnellutkaan), tulee voimakkaasti mieleen vanha, alkuaikojen Don Johnson Big Band useistakin kappaleista.

    Ja kiva että tulit hyvälle tuulelle :) itseä kun omat postaukset lähinnä itkettää :)

    VastaaPoista
  4. :( Sellaista kai tämä blogin pitäminen on. Itsekin kirjoitan sellaisista aiheista blogiini, joita en välttämättä muualla pysty suremaan tai myöntämään.

    DJBB ei kuulu suosikkeihini, vaikka niiltä hyviä elementtejä löytyykin. NÄin vuosia sitten niiden keikan, enkä sen jälkeen ole pystynyt kuuntelemaan niitä.

    Mutta jatka sinä kirjoittamista silti hyvä mies. Vaikka se tuntuisti kuinka surkuhupaisalta.

    On täällä meitä lukijoita, jotka tykkäämme niitä lukea.

    Hyvää yötä.

    -Noomi

    VastaaPoista
  5. Hmm minun itseironiani ei selvästikkään ihan toimi :) en minä siis ikeasti itke omia tekstejä lukiessani :)

    Hassua että et pitänyt DJBBstä, minä taas löysin heidät vuonna yksi ja kaksi juurikin keikalla käymällä.

    VastaaPoista
  6. Hah - joo, minä tajusin tuon itseironian vähän jälkijunassa, mutta sitten oli vähän liian myöhäistä korjata.

    DJ BB laittoi silloin vuonna yksi ja kaksi yleisön kyykistelemään niiden edessä. Mulla meni hermot siihen saman tien ja totesin, että minähän en näitä enää kuuntele ja kumartele.

    Olen joissakin asioissa jääräpäinen periaatteen nainen... voisin nyt harkita unohtavani asian, jos musiikki olisi yhtään parempaa, mutta sekään ei oikein iske. Sori DJBB. Ei vaan natsaa. Mutta toi Kytemanin Sorry - ah! Kiitos vielä kerran!!!

    -Noomi

    VastaaPoista