On taas niin kestävän kehityksen mukaista tämä elämä, uskon että ihan oikeasti ovat sairaana (eräskin ihminen nyt 7viikkoa) mutta niin, 12tuntia, 14tuntia, pe iltana 10 asti, eilen muutama tunti etänä...
Tytöistä, yksi näitä nettideitin kautta löytyneitä kirjoittaa aktiivisesti, kiva mutta hmm meillä ei ole kyllä juurikaan mitään yhteistä, vastaan hitaasti, vastaan tylsästi (en tarkoituksella vaan ihan siksi että 14tuntisen työpäivän jälkeen aivoissa lyö täysin tyhjää) ja hän vaan vastaa entistä pidemmällä kirjoituksella...
Töistä, hain uuteen paikkaan, en usko että saan sitä, ei siksi ettenkö olisi pätevä vaan kokemusvuodet eivät riitä, lisäksi luulen että olen hmm miten sen nyt sanoisi, no siis, olen ollut töissä yrityksissä joissa pitää näkyä ja kuulua jos haluaa edistyä&edetä ja saada vastuuta ja se on ehkä jäänyt päälle ja jotenkin sain ko työpaikka ilmoituksesta sellaisen kuvan että noh en tiedä. Joskus vaan tulee sellainen tunne että vastaanottaja (voi olla työmielessä mutta ihan yhtä hyvin vaikka joku random tutustuminen) tulee reagoimaan vähän että mikä tuo kuvittelee olevansa...mutta katsotaan nyt.
Illan poppiksena tällläkertaa taas hieman hmm erilainen humppa, osaavatkin tehdä hyvää räminää ja räimettä Norjassa:
Luin suurin piirtein kaikki kirjoituksesi yhdeltä istumalta putkeen.
VastaaPoistaOlen hämmentynyt ja vaikuttunut.
Kiitos blogistasi ja ajatuksistasi. Pidän tavastasi tarkastella elämää, ihmisiä ja maailmaa. Kyllä sinä löydät vielä sen prinsessasi - sillä kuka tahansa prinsessa haluaisi kaltaisesi jellonan.
Pysyttelet vaan kiltisti erossa niistä liian vaurioituneista prinsessoista. Et saa niitä välttämättä enää korjattua, vaikka kuinka yrittäisit auttaa ja suoristaa jo tapahtuneita vääryyksiä heidän elämässään.
Niin, ja älä tee liikaa töitä. Se firma ei tule sinua kiittelemään vanhainkotiin tai sairasvuoteelle.
Kaikkea hyvää, vilpittömästi.
Samoja ajatuksia itsellä paljon, nettideittailu on niin ankeeta jos rehellisiä ollaan. Mutta ku se on se nykypäivän juttu vissiin???
VastaaPoistaNoomi, Kiitos ja samoin. Täytyy illemmalla tutustua sinun blogiisi :)
VastaaPoista--
M, Se mikä minusta nettideittailusta puuttuu ja joka tavallaan tekee siitä heti jotenkin arkisempaa on sen ensi-ihastuksen&jännityksen puuttuminen. Jotenkin ko formaatti tekee koko jutusta enemmän sellaista hmm sopimista ja arkista. Siinä hymyjen vaihdossa ennen kun on sanottu sanaakaan kun on ainakin omasta mielestä jotain olennaista. Toki se voi tulla sitten jälkeenpäin.
Joo, ja nettideittailussa profiilit ovat kuin tuoteselosteita: olen tällainen ja tällainen, sinun on oltava tuollainen ja sellainen.
VastaaPoistaToisaalta omat pari viimeaikaista nettideittailukokemustani ovat olleet ihan mukavia ja pakottomia, vaikkei niistä ole mitään seurannutkaan.
Hei Oliver,
VastaaPoistablogini on vielä niin alkutekijöissään, ettei siellä taida olla vielä mitään erityisen mielenkiintoista luettavaa. (Niin ja siis en kirjoittanut tuota nyt tuohon sen takia, että siihen pitäisi vastata joku kohteliaisuus tyyliin, että ei kun joopas joo, hyvä oli ja jatka samaan malliin). LÄhinnä tämä oli itseltäni enemmänkin lakoninen toteamus blogini tämänhetkisestä tilasta, joka tavallaan harmittaa, koska se on nyt jotenkin jumissa se blogi. Mutta ehkä se siitä vielä ajan kanssa.
Mutta näitä sinun juttuja lukee mielellään. Luulen monen täällä olevan samaa mieltä.
Niin- ja piti vielä sanomani, ei nuo sinun vaatimuksesi vaikuta liian suurilta, vaan päinvastoin jokseenkin selväjärkisiltä. Kannattaa pitää niistä kiinni, kyllä se sopiva nainen löytyy vielä.
Hyvää kevään jatkoa!