Voisin kirjoittaa 10000sanaa nykyisen parisuhteen yhteensopivuusongelmista mutta se ei johda mihinkään, lupauksia ja keskusteluja mutta taas kuukauden päästä huomataan että mihinkä se koira karvoistaan pääsee. Kivaa voi olla, ja on ja hyvinkin mukavaa mutta kun arki loman jälkeen koittaa niin taas särähtää yhteen kun toinen on vaativa ja toinen välinpitämätön (hyvä tuuri ettei kumpikaan voi olla ns keskivertoa vaan pitää olla juuri ne vastakohdat).
Jokatapauksessa en nyt juorukelloile siitä vaan kerron siitä kuinka mielenkiintoista minulla oli aasiassa.
Olen kuitenkin jonkin verran elämässä matkustanut ja nähnyt muutakin kuin peräkylän pitäjää mutta kulttuurishokki oli silti melkoinen ja en oikein vieläkään ole saanut järjesteltyä sitä päähäni millaisia ajatuksia ja tunteita se herätti niin monessa mielessä.
Ai ihastuiko Oliver ilmastoon, pah, olin kuolla siihen kuumuuteen vaikka auringosta, rannoista ja helteestä pidänkin.
Ai mitäkö sitten, no siis en tiedä. Niin eri maailma vaan niin kaikkineen että vaikea kuvailla. Olin kerrankin kaukana kotoa myös henkisesti. Siinä missä varsinkin euroopan kaupungeissa yksinkin matkustaessa on kuitenkin aina tavallaan niin omalla mukavuusvyöhykkeellään vaikka löytäisi itsensä mistä keskellä yötä (on koettu) niin tuolla oli, ei nyt turvaton olo mutta vain hyvin voimakkaasti kaukana kotoa.
Ehti miettiä paljon, ja erityisesti nähdä niin paljon iloisia ihmisiä (toki myös paljon täysin vastakohtaa).
Ehti miettiä paljon mitä omalta elämältään haluaa ja yllätys yllätys tuli entistä selvemmäksi se mitä ei halua.
Ehti pitää huisin hauskaa ja kokea siitä elämänsä krapulaa (ei, en hölmöillyt siinä mielessä ainakaan niin pahasti kuin arvoisa lukija nyt ajattelee)
Ehti nähdä sellaista välinpitämättömyyttä ja kurjutta jota ei toivoisi olevan olemassa.
Ehti tutustua alustavasti paikallisiin ihmisiin mutta vain alustavasti koska kun ei jaa samaa kulttuuria niin tutustuminen jää silloin helposti hyvin pintapuoliseksi.
Menisinkö uudestaan, vaikka huomenna, Muuttaisinko asumaan, en muutamaa kuukautta pidemmäksi koska se välinpitämättömyys ja siitä johtuvat asiat häiritsisivät minua liikaa tarjoamatta mitään yhtä voimakasta asiaa vastapainoksi.
En tiedä, oli vain jotenkin hyvin avartava kokemus johtuen ihan siitäkin että matkustin yksin ja tuli vietettyä aikaa suurkaupungissa turistialueiden ulkopuolella. Siitä huolimatta ensi kerralla menisin ehkä mielummin jonkun kanssa.
Johtopäätös lienee että elämä on kyllä aivan liian lyhyt ja valmiiksi ohjelmoitu.
Samaan johtopäätökseen tulin jälleen alkusyksystä kun yksi kaverini kuoli suhteellisen yllättäen ja aivan liian nuorena, elämä ei vain reilusti odota ja palkitse vaan jokainen päivä jonka tuhlaan kuunnellessani pomoni vittuilua tai murjotan keskenäni voi olla se minkä olisin voinut käyttää ollakseni onnellinen ja tehdäkseni asioita joista pidän.
Nyt kun joku vielä kertoisi seuraavat käytännön askeleet noin niinkuin realistisesti, varsinkin ihmiselle joka ei ole kovin hyvä suurissa muutoksissa ja sentähden jahkaa epätyydyttävissä tilanteissa jääräpäänä aivan liian kauan.
Illan kappaleena Chicanen - Come back, Oliver pitää ja suosittelee jumputusfiilistelyyn.
