sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Sammuttakaa koneet

Tiedättekö, silloin kun sattuu, menee pieleen, pettyy, osuu ikävästi. Haave ei toteudu jne jne, minulla tulee aina mielikuva kuin jostain paperikoneesta jossa on vipu jonka alas vetämällä toiminta ja pyörivä liike hiljenee ja sitten pysähtyy. Osaan kuvitella jopa äänen päässäni kun se ikäänkuin hyytyy se hurina. Oikeastaan se mielikuva alkaa jo hetkeä ennen ,silloin tietää että kohta kuulee jotain jonka jälkeen täytyy nieleskellä, tietää että nyt keskitä kaikki energiasi vain pitämään naama peruslukemalla.

Joitain asioita en tiedä, joitain tiedän.
En tiedä miksi ko tyttö halusi minun numeroni, en tiedä miksi hän viestitti ja pyysi ulos, en tiedä miksi hän pyysi jatkoille, en tiedä miksi hän pyysi että jatkan vielä seuraavaankin paikkaan heidän kanssan. En tiedä miksi tuntui että silti hänen ystävättärensä olivat minua kohtaan noin 10krt lämpimämpiä kuin hän. En tiedä miksi hän sanoi ei kun kysyin lopuksi että saanko tutustua häneen paremmin.

Sitä tulee varovaiseksi, sitä ei uskalla pyytää, ei toivoa eikä odottaa paljoa. Jos yksi ilta läheisyyttä, ehkä pitkä keskustelu, ehkä kädestä pitäminen on liikaa toivottu, en tiedä miten paljon vähempää voi toivoa.

----
Tuo tuli sitten kirjoitettua viime yönä, olin hieman pettynyt noin lievästi sanottuna ja noh, ilmeisen dramaattinen olotila sitten muutenkin. En ihan taas ymmärrä mikä tässä jutussa oli ideana, no ehkä olin sitten kivaa viihdykettä hetkeksi tai jotain, ehkä itsetunto buustia jollekkin että katsokaa millaisen tyypin mä voisin saada kiinnostuman itsestäni jos vain haluaisin, en tiedä.

Edit, ja kyllä, tiedän että ylläoleva on liioittelua mutta pettymys oli kyllä suuri. Se on se kun menee innostumaan, mitä enemmän innostuu niin sen korkeampi ja jyrkempi on tiputus ja pettymys.

2 kommenttia:

  1. "Jos yksi ilta läheisyyttä, ehkä pitkä keskustelu, ehkä kädestä pitäminen on liikaa toivottu, en tiedä miten paljon vähempää voi toivoa. " Miksi edes toivoa jotain tuollaista? Mitä se yksi ilta ketään hyödyttää? Ilta jonka jälkeen on vaan yksinäisempi olo? Ihmiset eivät osaa enää edes etsiä mitään kestävää tässä kertakaäyttömaailmassa ja sitten miettivät miksi on niin rikkinäinen olo. Ihmiset haluavat seuraa yhdeksi illaksi (kun muka muutakaan ei ole tarjolla) ja sitten kummastellaan kun ihmiset eivät osaa sitoutua. Miten sellaisessa maailmassa kukaan voikaan osata sitoutua jossa seksi on vaan kahden ihmisen itsetyydytystä ja ihmiset juoksevat ainoastaan fiilisten perässä muutenkin? Jos haluaa löytää oikeasti kestävän ihmissuhteen niin on ehkä syytä pohtia että kannattaako juosta niillä jatkoilla ja jatkojen jatkoilla -kyllä se tiedetään millaista seuraa noista paikoista haetaan ja kuinka pitkäksi aikaa.. Tämä maailma on täynnä toinen toistaan upeampia sitoutumishaluisia vapaita naisia. Ne kun vaan eivät juokse örveltämässä baareissa.

    VastaaPoista
  2. Mii, luulen että tässä on nyt ehkä pieni väärinymmärrys. Idea minun "yksi ilta", "hetki" jnejne jutussa oli yksinkeraisesti se että en minä uskalla edes toivoa mitään suurta, se ei tarkoita ettenkö haluaisi sitä suurta ja kaunista ja hienoa ja rakkautta ja kestävää mutta koska sitä nyt ei ole tässä näkynyt ja jutut ovat menneet hyvin kuin tietyn henkilön pääsiäinen niin toivoo sitten edes jotain pientä.

    Toivoo edes hetkeä joka sitten vaikka päättyisikin nopeasti antaa uskoa siihen että se asia on olemassa. Jos hetki on todellinen, ei se mene koskaan pois vaan se säilyy muistoissa ja antaa sieltä uskoa että hei, se on mahdollista vaikka sitä ei nyt juuri olisikaan. Se että pettyy siihen että ei tule jotain pientä kun on paljon kevyempää ottaa vastaan kuin se että pettyy isoon toiveeseen. En minä pety siihen tuleeko kyytiä vai ei mutta petyn siihen jos innostun että voisin edes joskus olla jotain ihmistä lähellä henkisesti. Ja sitäpaitsi hetkestä voi tulla sitten seuraava, seuraava ja seuraava hetki josta sitten tulee se kaunis tarina.

    VastaaPoista