Kirjoitan aika usein tekstejä joita en sitten julkaise syystä tai toisesta, joko ne vaatii vielä muokkausta tai sitten ne on liian sekavia ja haluan korjata niitä yms
Jokatapauksessa eilen kirjoitin tällaisen tekstin:
Täällä ollaan innoissaan kuin puuhevonen kuutamolla, illalla on tiedossa pitkästä aikaa tilaisuus jossa voi harrastaa aina niin hauskaa (huom se pitää ottaa hyvin pilke silmäkulmassa) nojailua ja katselua. Onko vaihtelun vuoksi niin siitiä kun tytöt ja pojat on "viileitä" ja vilkuilu, flirttailu ja huvittavuuksiin asti menevä "viileys" on illan teema.
Lähtee valitsemaan paitaa ja farkkuja joissa takapuoli näyttää hyvältä :), beibet täältä tullaan.
-----------------
Herra Ironia otaksun tuli sitten käymään, joo menin juhliin ja joo hauskaa oli, ilta kulki ja joo tapasin yhden tosi mielenkiintoisen tuntuisen tytön ja joo se antoi numeronsa ja joo kaverini otti sen talteen koska oma puhelimeni oli takin taskussa ja joo kaverini otti sitten väärän numeron vahingossa (numerossa on yksi numero liian vähän) jonka huomasin vasta kun oli liian myöhäistä.
Vaikka asiaan ei suoraan liitykkään niin ironista on että kyseinen kaveri on myös sinkku ja hänhän sitten tapasi myös jonkun tyttöpuolisen ja lähtivät sitten käsikädessä joka on erityisen ironista siksi että hän puhui minulle koko illan kuinka ei kaipaa naisseuraa ja on tosi tyytyväinen sinkkuna.
Kotiin yksin kömpiessä ja nyt aamulla voisi sanoa että harmittaa jostain syystä niin paljon ettei veri kierrä.
Kyseessä ei siis ollut mikään random-yy tapaus vaan ko ihmisen kanssa olisi nyt ainakin ollut kiva siellä kahvilla käydä ja jos ehkä mahdollisesti toisenkin kerran ja ehkä jopa kolmannenkin.
Voihan v%%%%""$#$#"&$"&%$
Tämä vitutus ei yhdellä rokkivideolla lähde vaan naapureiden iloksi jotuu muutamaan tunnin ainakin huudattamaan näitä että saa edes sen pahimman terän taittumaan.
Empatiseeraukseni!!!
VastaaPoistaTunsin jotenkin suurta myötätuntoa sinua kohtaan. Kovanonnen prinssi...vaikka sinulla oli ne farkut ja kaikki! Kuuntele vaikka ensiavuksi sitä rokkia...:) Lohdutuksen sanana sanottakoon, että jos kyseinen lady oli prinsessasi se numero ilmestyy kaverisi puhelimeen tai saat muun tilaisuuden joskus hänen suhteensa.
Ai, mistäkö tiedän? Minulla on vain tapana tietää...;) Ja jos hän ei ollut oikea prinsessa, et menettänyt mitään! Kaverisi voisi kyllä kirjoittaa satakertaa "En koskaan näppäile vääriä numeroita" sekä "Puhun totta tuntemuksistani sinkkuna". Niin. Toivottavasti alat piristyä pian...:)
Toivoo PrimaVera
Häntä pystyyn poikamies, vaikka oiski olo et eniten vituttaa kaikki, niin asia on myös niin että asioilla on tapana järjestyä. Oon ihan samaa mieltä kun tuo PrimaVera että jos hän oli se prinsessa niin se ilmestyy sun eteen vielä :)
VastaaPoista-c
Kiitos myötätunnosta :) rokin kuuntelu auttaa aina, se on vähän kuin paluuta juurilleen, aikaan ja tilaan jossa pää nousee pystyyn.
VastaaPoistaLuulen ettei eilinen ihminen varmaankaan ilmesty (todennäköisyys ei käytännön syistä puolla sitä), tosi harmi mutta ei auta.
Olet muuttunut.
VastaaPoista?? mitenköhän minä olen muuttunut ? (vuosien mittaan taatusti mutta koska emme tietääkseni ole koskaan tavanneet irl ja kommenttisi perustuu blogiteksteihini niin olisi mielenkiintoista kuulla edes pientä perustelua ?
VastaaPoistaAnnathan minulle anteeksi, jos tekstini ei jostakin syystä miellytä sinua? Itse kysyit. Toisaalta muuttunut on suhtautumisenikin sinuun, moneenkin kertaan ja se voi johtua ihan minusta itsestänikin.
VastaaPoistaSeurasin blogiasi heti sen ilmestymisestä asti. Suloisen ihanaa tekstiä, prinsessan halua, olin positiivisesti yllättynyt suomalaisen miehen romantiikan olemassaolosta. Jonkin aikaa se oli hienoa, mutta sitten kirjoituksissasi alkoi paistaa masentuneisuus. En sano, että se on mitenkään epäsuotavaa, mutta minä en voinut jatkaa lukemista. Pysyttelin kauan poissa, kunnes näin kommenttisi blogissani ja kurkistin uudestaan. Ilahduin positiivisesti. Täällä alkoi olla voimaa, lässynlässy on poissa, tunteet ovat voimakkaampia, selkeämpiä. Haaveet, romantiikka, kaipaus – ne on hyvästä, mutta miehellä (valitettavasti/onneksi) on erilainen rooli kun naisella, niin on ja tulee olemaan. Esim. miehet saavat itkeä, mutta eivät saa porata alvariinsa.
Huomaa, tämä on vain minun mielipide ja yleensäkin vain ja ainoastaan mielipide. Olet moniulotteinen, siitä pidän. Nyt vaan olet tuonut lisää itsestäsi näytille, miellyttävää.
Harkitsin ja harkitsin että laitanko tämän postauksena vai kirjoitanko tähän, koska et voisi vastata postaukseen minusta ns reilusti niin laitan nyt kuitenkin tänne vaikka kirjoitus onkin pitkä kuin nälkävuosi.
VastaaPoistaEnsiksi haluan kiittää sinua palautteesta, vaikka vastaankin palautteeseen kärkevästi se ei tarkoita ettenkö olisi pitänyt itse palautteestasi, se ei myöskään tarkoita ettenkö pitäisi sen takana olevasta ihmisestä tai no jos en ihmistä tunnekkaan niin ainakin hänen blogistaan :)
1. Minä en pahastu kritiikistä, jos se on minusta olennaista koitan ottaa siitä opikseni jos ei se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
2. Tämän blogin-nimimerkin takana on ihminen, ei kirjailija, ei työryhmää, ei miestä tai naista vaan ihminen joka reagoi elämässä tapahtuviin asioihin (niin hyviin kuin pahoihin, niin itselle kuin läheisille tapahtuviin) niinkuin se reagoi.
Jos elämässä sataa tarpeeksi ja tapahtuu ns oikeasti surullisia asioita tämä ihminen on surullinen, jos sataa tarpeeksi se sitten vaikka itkee, jos sataa edelleen se vaikuttaa varmasti myös masentuneelta tuolloin ja jos nyt se sade ei vain lopu vaan tulee ja tulee aina vaan se varmasti myöskin masentuu.
Kukaan ihminen tuskin (ainakaan toivottavasti) on niin yksioikoinen että siitä selviäisi kaikki puolet muutaman tai edes muutaman kymmenen tekstin perusteella.
Nyt kun määrä alkaa lähestyä sataa alkaa varmasti muodostua hieman parempi kuva ja ehkä 200 kohdalla entistä parempi. Siitäkin huolimatta se kauneus tai rumuus on aina siellä katsojan silmissä loppujen lopuksi.
Ainoa mikä minua palautteesta hieman särähti on tuo miehet/naiset rooli odotus juttu. Toivottavasti kukaan ei pahastu jos sanon että minulla kun ei Miehenä ja identiteetiltään hyvinkin Selkeästi Miehenä ole mitään tarvetta tai kiinnostusta olla jotain sen takia että olen mies.
Jos esim nyt se mun tuleva kultani ei pysty hyväksymään sitä että tämäkin tarvitsee joskus paijausta ja joskus se itkee ja joskus jnejne niin silloin: Honey, you with the wrong man.
Se mitä ympäristö yms ajattelee niin minua ei voisi rehellisesti vähempää kiinnostaa, ei minulla ole tarvetta todistaa kenellekkään yhtään mitään.
Minusta romantiikka ja haaveilu ei ole lässynlässyä, minusta se on kaunista.
Se toki johtuu siitä että minä olen romantikko, se onko se hyvä tai huono asia on täysin toinen juttu eikä minua oikeastaan kiinnosta.
Romantiikka ja rakkaus on molemmat vähän kuin uskontoja, ei niitä voi selittää tai vaatia.
Ihminen joko on tai ei ole ihan niin paljon tai vähän kuin kokee hyväksi.
Se että minulla valuu silmistä vettä kun katson vaikkapa jotain tiettyä 80-luvun draama sarjaa olen vain minä ja senkään kohdalla minua ei kiinnosta jos muut pitävät sitä naurettavana, ainoa jota toivon olisi se että SE YKSI ihminen ei pitäisi.
Palatakseni takaisin tuohon miehen rooliin niin siitä voisi itseasiassa kirjoittaa paljon enemmänkin ja myös esim siitä usein naisille tuntemattomasta seikasta kuinka helvetin huonosti esim nuoret suomalaismiehet voivat osittain noiden rooli odotusten vuoksi, se menisi kuitenkin ohi aiheesta joten jätetään toiseen kertaan.
Ja loppuun vielä, kaikki palaute on tervetullutta (joskaan nyt ei ihan asiaton haistattelu mutta eipä sellaista ole tullutkaan)
TapTapTap! (miksi ei ole aploodeja jakavaa hymiötä?)
VastaaPoistaJust tuota yritin sanoa, (tunnen sut vain blogisi tiimoilta ja reagoin vain sanoihin ruudulla, vain niihin ajatuksiin, jotka sanoista muodostuvat) ilmaisusi on voimakkaampaa, rohkeampaa, avoimempaa.
Ja kiitos palautteestasi, tosin se ei ollut oikeastaan minulle, ymmärsin sen lähinnä kertomiksena itsestäsi.
Niin ja nuo mies/naisroolit ovat olemassa, välitämme me niistä tai emme, samoin on olemassa se "kaikkien mielipide". Nämä asiat vaikuttavat käyttäytymiseemme vaikkemme haluaisikaan, vaikuttavat suuntaan tai toiseen. Eihän kukaan huuutaisi olevansa välinpitämätön muiden puheista ja mielipiteistä, jos ei niitä olisi olemassakaan eikä ne vaikuttaisi jollakin lailla. ;)