Kirjoitin joskus kuukausi sitten siitä kuinka yhtäkkiä kaikki tyttöpuoliset katosivat ja tuntui että kohtalo oli päättänyt että poikamies pysyy sinkkuna lopunikäänsä. Yhtäkkiä kaikki pienetkin mahdolliset sutinat olivat kadonneet. Tuo aika on nyt päättynyt ja olkoon sitten kevään herättämät tai mistälie niin esim flirtti ja vilkuilu on palannut niin työpaikalle kuin muuallekkin ympäristöön.
Nythän on vain niin että tämä viimekuukausien hiljaisuus yhdistettynä muihin asioihin on ilmeisesti vaikuttanut jonkin verran itsevarmuuteen.
Kuten olen muistaakseni aiemminkin joskus maininnut minulla ei useimmiten ole sen kanssa suurempaa jännitystä ja esim ventovieraalle puhuminen tulee sopivassa tilanteessa hyvinkin luonnollisesti. Jostain syystä olen viimeaikoina kuitenkin huomannut että ko kyky on jostain syystä nyt hieman kivenalla.
Ylenmääräinen työnteko, takaraivossa huolestuttavat asiat yms varmaankin vaikuttaa ainakin jonkin verran mutta harmillista kuitenkin.
Minä joka olen esim ystävien seurassa (en silloin jos on isompi joukko ihmisiä ja en ole esim koskaan kokenut oloani kotoisaksi suurissa poikaporukoissa, aina jotenkin ulkopuolinen fiilis) aina ollut ihan suhteellisen puhelias olen huomannut viimeaikoina että minulla ei ole sanottavaa. Hyvä pyhä jysäys, minulla, lapsuusajan runebergillä joka huom oikeassa seurassa ja huom oikeasta aiheesta kykenin harrastamaan tarvittaessa vaikka pitkiäkin monologeja:) olen nykyisin hiljaisehko ihminen jopa lähimpien ystävien seurassa. Hmm, taidan kyllä tosiaan olla loman tarpeessa.
Tänään kotiin tullessani ajauduin juttusille minulle entuudestaan tuntemattoman tyttöpuolisen ihmisen kanssa, keskustelu meni ihan ok ja ihan yleisistä asioista puhuttiin.
Koska ko juttu oli yllättävä (en nyt yleensä satu juttusille tuntemattomien ihmisten kanssa ns keskellä katua) ja pidän tuollaisista ennalta suunnittelemattomista kohtaamisista (ja tilanne oli jotenkin hieman absurdi vaikka ei sikäli että ennalta suunnitelluissakaan vikaa olisi)niin tuli mieleen että olisi ehkä pitänyt kysyä sitä kahville. Hmm, nyt ehkä hitusen harmittaa vaikka rehellisyyden nimissä pika-arvioni mukaan tuskin siitä olisi kahvia kummempaa tullut mutta niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti