Muistan kun olin 10-vuotias ja luin jostain lasten/nuorten lehdestä ensimmäistä kertaa seurustelusta ja ihastumisesta. Koska tuosta on nyt aikaa en muista enää tarkasti koko juttua mutta muistan sen kuinka juttu teki minuun sellaisen vaikutuksen että luin sen saman jutun varmaan 100kertaa uudestaan seuraavan kuukauden aikana. Paljon on tapahtunut sen jälkeen niin elämässä kuin parisuhteissa mutta huomaan olevani tilanteessa jossa kaipaan sinua samoin kun kaipasin sinua jo tuolloin.
Mun elämä, meni sitten miten hyvin tahansa, oli mammonaa, ystäviä, mielekästä työtä, harrastuksia mitä tahansa ei koskaan ole täydellistä niin kauan kun sinä et ole osa sitä.
Voi luoja miten paljon minä sinua kaipaan, katson ikkunasta ulos ja toivon niin paljon että sä tulisit, että yhtäkkiä näkisin sut kävelemässä siellä ja voisin ottaa sun kainalooni ja nukahtaa.
En tiedä missä olet, en tiedä miltä näytät, en tiedä oletko vain mielikuvitukseni tuote mutta se ei poista sitä kuinka paljon sinua ikävöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti