tiistai 28. joulukuuta 2010

Karhunpoika sairastaa osa xx

Vaikka hyvä työntekijä toki sairastaa lomalla niin voisin silti vähän vastustaa, joulupäivästä asti kun on makoillut niin alkaa vähän kyllästyttää. Ei sikäli, en minä suuria odotuksia ollut tälle lomalle laittanutkaan mutta jos nyt jotain muuta kuin nämä 4seinää näkisi...

Hyvää joulua ja uuden vuoden odotusta jokatapauksessa, ehkä tämä siihen mennessä ehtii vähän parantua.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kupolissa

tyhjää lyö, tai ainakin siltä tuntuu. Eilen tulin yhdeksältä kotiin, toissapäivänä tulin yhdeksältä kotiin, tänään tulin jo kahdeksalta mutta kun kävin hikoilemassa niin sieltä tulin klo 11.. Ymmärrettävää että ihmiset haluavat lähteä lomalle ja eihän sille mitään voi että toiset sairastuvat mutta tämä yhden miehen tiimi on ollut taas niin venytettynä että lähinnä alkaa naurattamaan kun joku kysyy että olisiko sinulla ihan hetki aikaa.

Ensiviikon olen sentään ottanut lomaa joten ehkä pääkin sitten viimeistään uutena vuotena taas toimii kun on nukkunut tarpeeksi.


Joulupukilta toivon jokajouluisten sukkien lisäksi taas sellaista isompaa pakettia, en tiedä miten mahtuu olemattomasta savupiipusta mutta saa sen toimittaa ovellekkin. Se on pehmeä, se nauraa kun sitä nuuhkii, se on suhteellisen lämmin, ei kovin karvainen ja siitä riittää iloa vuosikausiksi eteenpäin. Lupaan etten kyllästy vaan leikin sillä ikuisuuden.

Jos en saa niin poljen jalkaa koko joulun ja mutisen närkästyneenä... Oliver tahtoo, Oliver tahtoo....:)

Loungea vaihteeksi

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Klunks

Tyttö jolle hiustenpituus on elämää suurempi asia otti yhteyttä sitten torstaina yllättäen kuitenkin, juttelimme chatissä 5tuntia, kysyin uudestaan että käydäänkö kahvilla, ei halua kuulemma kiirehtiä (jaahas no hyvä, minä kun en tajunnut että kahvi tarkoittaa ilm sitten jotain hyvinkin suurta). Laukoi kohteliaisuuksia keskustelun lopuksi, vrk myöhemmin lähetin lyhyen sähköpostin --- ei mitään vastausta...

Kesäinen deitti-ihminen soitti eilen, kutsui itsensä (ok oli siinä minullakin osani) kylään, tilasimme ruokaa, katsoimme yhden dvd:n ja pöllyytimme lakanoita - äsken hän lähti ja nyt on taas jotenkin tyhjä olo.


Hetken aikaa 80-luku romantiikan fiilistelyä ja sitten kaverin luokse illalliselle.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Online deittailun julma maailma

Menee hyvin kuin jessen pääsiäinen.

Jos jutteleee ihmisen kanssa yhteensa noin 8tuntia chatissä, on vaihdettu kuvat ja sitten noin 20 lyhyen emailin jälkeen kuvittelee että olisi ehkä minusta ihan sopivaa vaikka kysyä jos käytäisiin kahvilla niin, jos toinen pyytää uutta kuvaa, sen saatuaan kysyy tarkennusta hiusten pituudesta ja sen tiedon saatuaan hiljenee täysin niin tuntuuko kenties hieman ankealta. Onhan ihmisiä monista syistä tässä maailmassa dumpattu mutta jos korkeakoulutetuksi itseään nimittävä ihminen dissaa minut sen takia että hiukseni ovat hänestä 10cm liian pitkät niin tuota, öö siis tuota mitä.

Ei siinä mitään mutta tätä asiaa kävelyllä pohtiessani kun joku ilmeisen jossain päihteissä oleva kuski meinasi ajaa autolla päälle (noin 3cm jäi väliä) niin siinä vaiheessa alkoi taas miettimään että mikä ihme tarkoitus tällä kaikella taas onkaan.

Halauksia jokaiselle joka vetää yksin peittoa korville tänäyönä.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Sateiset illat

ja yöt, ja ainoa jota minä voin kysyä taas on että miksi?

Huokailee taas täällä keskenään. Pitäisi nukkua mutta kun ei nukuta..

torstai 25. marraskuuta 2010

Kaikki apulannan sanat sekaisin

Tiedä millä nimittäin alottaisi, monet sopisivat. Ihan ensiksikin anteeksi hiljaisuus, on todella kurjaa hiljentyä kuin seinään, tai ainakin minusta se on. Jään aina ihmettelemään että mitä ko ihmiselle tapahtui.

Mitä täälle ihmiselle sitten tapahtui,
Aloitetaan ns hauskoista jutuista:
Hän on viettänyt railakkaita viikonloppuja, pusutellut tuntematonta tyttöä firman juhlissa, tuntenut yhteenkuuluvuutta aamu kuudelta toisen ihmisen kanssa sateessa, lohduttanut kolmatta ihmistä, ja ollut yllättävän energinen vuodenaikaan nähden.

Mitäs se toinen puoli sitten, noh tuota, kun kohtalo ei vain halua, Oliver siis aloitti nettideittailun, juu tiedän tiedän, ei kuulosta minulta mutta yhtenä iltana tuli heikko hetki. Ihanko oman profiilin, juu ihan oman, kuvan ja kaikki, juu kuva ja kaikki. Ja mites vastaukset, no siis profiili oli livenä noin vuorokauden ja siinä ajassa sain 4vastausta.


Ehkä kyse oli vain ko palvelusta ja ehkä joku toinen olisi paljon parempi jnejne mutta tuota noin, noh en negaa.

Töissä menee tosi mukavasti ja siellä meneekin edelleen käytännössä kaikki aika, ei täytynyt tänäänkään miettiä mitä tehdä kun tuli klo 9 illalla kotiin, jesh, juuri tällaista elämää olenkin halunnut.

Minusta kovin hyväntuulinen kappale:

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Joskus

Ja sitten minä nuuhkisin sinua, ensiksi sinun hiuksia, sitten korvaa sitten poskea, sitten sun rintoja, sitten sun vatsaa, sitten nostaisin sun paitaa ja alkaisin pusuttaa sun vatsaa.

Sitten nostaisin sut mun syliin, kantaisin sut makkariin mutta sitten...toivoisin ihan tosi paljon että sä huomaisit.. kuinka hemmetisti mua alkoi pelottaa, kuinka kauhuissani olen että sä et enää joku päivä ole siinä. Ja huomaisit sen ja ottaisit mua kädestä ja kertoisit mulle olevasi siinä ikuisesti.


Jollain ihmisellä on taas lievästi sanottuna ihan pikkuisen ikävä

lauantai 6. marraskuuta 2010

Aika vain kuluu

Ja mitään ei tapahdu, tai tapahtuu, monille ihmisille. Ilmoittavat uusista kivoista yllätyksistään, kertovat kuinka taas se unelma toteutui. Useimmat ihmisethän ansaitsevat sen kaiken mutta niin, tämän katon alla on hiljaista. Töihin, kotiin, jumppaan, töihin, kotiin, jumppaan, töihin, kotiin, kahville... Siinä ne highlightsit viimeviikoilta.

Tänään olisi juhlat, tai siis on ja kyllä minä sinne menen mutta en tiedä minkä taikahatun sitä vetäisi päähänsä että saisi itsestään esiin sen sosiaalisen ja ehkä jopa kiinnostavan ihmisen - hiljaisen herra murinan - sijaan.


AAaaaarggghhh nyt sitä energiaa jostain, jos olisin tyttö niin tänään pukeutuisin hyvin paljastavasti ja nostattaen, näin miehenä, noh taidan sitten laittaa partavettä. (tähän se kierivä nauru hymiö :)

Hauskaa iltaa itse kullekkin, yritetään ottaa se ilo irti meni syteen tai saveen.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Vaihdevuodet ja kylpyankka

On iskenyt, ainakin mielialan vaihteluista päätellen, no juu stressillä ja käsittämättömillä työtuntimäärillä saattaa olla myös pieni vaikutuksensa. Haluaisin ihan tosi paljon kirjoittaa tännekkin useammin mutta niin tylsää kuin se onkin, kun tulee joka ilta 12tunnin työpäivän jälkeen kotiin, on onnellinen jos pystyy keskittymään edes jonkun videon katseluun.

Ystäväni oli huippu, kerroin hänelle osastollani olevasta tytöstä joka on aika suloinen ja hieman sekaisin --- tuossa kohtaa hän alkoi kiljumaan puhelimeen että Oliver ei, oikeasti ei...en voinut kuin nauraa. Olen siis selvästi löytänyt nyt oman heikon kohtani mitä tulee ihmisistä kiinnostumiseen.

Suloinen ja vähän sekaisin niin minun pää ilmeisesti alkaa kääntymään. En nyt ihan vielä tiedä miten tämän huomioimisen myötä jatkan mutta kieltämättä viimeaikainen suhde-suhteettomuus historia huomioon ottaen ja kaikki ne itkut ja hammastenkiristykset, jos olisin itselleni tälläkertaa kiltimpi ja koittaisin mielummin lähestyä vaikka sellaista ihmistä jolla on....no jotain muuta ainakin.

Nyt tämä ottaa kylpyankan (kyllä, minulla on oikeasti keltainen kylpyankka :) kainaloon ja menee punkkulasillisen kanssa ammeeseen (ja kyllä, kuulun niihin onnekkaisiin joilla on amme) ihmettelemään.

Harvinaisen onnistunnutta loungea.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Joka pimeydessä vaeltaa

Tämä projekti on sitten Oliver sinun vastuullasi, ai, no kiva, erityisen kiva kun deadline on ensiviikolla. Ai minullako muuta elämää, no ei tietenkään. Ai että ihanko joudun sitten vielä kouluttamaan muita ihmisiä tähän juttuun, no entistä parempi kun kukaan ei ole viitsinyt itseänikään opettaa mutta kait minä nyt sitten yöntunteita tulen tämän jutun asiantuntijaksi esim viikonlopun aikana. Ai sinäkö lähdet sitten vielä lomalle jotta ei edes jää ketään joka tietäisi koko prosessin ja taustatiedot, jippii aistin menestyksen huminan.... Ai että saan vielä mennä työillallisillekkin vieraiden kanssa kun sinä et ehdi, no toki toki minullahan olikin just tuota aikaa.

Suunnittelen vakavasti kirkavalolamppujen ostoa, suunnittelen vakavasti viikon lomamatkan aurinkoon buukkaamista, suunnittelen vakavasti juoksemisen aloittamista (juu tiedän hyvä vuodenaika aloittaa), suunnittelen vakavasti että viilennän exdeittiihmisen kanssa käydyt puhelinkeskustelut niin että ne loppuvat.


En tiedä, pitäisikö huolestua mutta puolustaudun sillä että minulla soi aina joku musiikki eli sen kulutus on suurta, eli eli, hmm arvatkaa kenellä soi tämä levy jumppamusana :)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Never ending why

Tämä vkl meni nyt sitten vähän jotenkin eri tavalla kun olin ajatellut ja nyt on hmm no ei ainakaan rentoutunut olo. Ex tapailuihminen tuli kylään pe ja oli tavallaan ihan kivaa mutta käytännössä paljon enemmän tai toisaalta paljon vähemmän. 18tunnista jotka vietimme yhdessä olimme kiinni toisissamme noin 17.5tuntia.

Joku hassunpihan voisi tässä kohtaa ajatella että hauskaa, hyvä jnejne ja joo niinhän se tavallaan siinä hetkessä olikin mutta mutta, se ei johtanut mihinkään, eilen kun olimme sitten samoissa juhlissa esitimme hänen toiveestaan etäisiä/kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hän pyysi etten kertoisi asiasta kenellekkään yhteisille tuttavillemme. Miksi, en tosiaankaan tiedä.

En tiedä, siinä vaiheessa kun olimme peuhanneet noin 12tuntia (ehkä nukkuneet tunnin siinä välissä) kysyin että miksi et päästä minua henkisesti lähellesi. En saanut vastausta mutta kun tulin suihkusta näin yhden kyyneleen. Oliko se jätetty pyyhkimättä siksi että minä huomaisin, en tosiaankaan tiedä.

Onneksi nämä minun naissuhteeni on niin normaaleja, onneksi nämä ei ole omituisia tai jätä onttoa oloa. Onneksi minä nautin näistä etäisistä kokemuksista. Onneksi en ollenkaan kaipaa tuota läheisyyttä, luottamusta, pysyvyyttä ja rakkautta. Rakkaus, luottamus, läheisyys, avoimuus...pah pah pah ja pyh.


torstai 7. lokakuuta 2010

Mutta jos se ei ole hyväksi minulle

Olen minäkin varsinainen mies, ex tapailujuttu soittaa ja
puhumme kaikenlaista monta tuntia, päädymme sopimaan että hän tulee kylään mutta kun puhelu on ohitse niin tajuan että en ehkä oikeastaan halua.

Eikä se nyt minun elämää järkytä tapahtui niin tai näin mutta, jos jotain olen yrittänyt oppia on se liikkuminen eteenpäin silloin kun kaikki kortit on katsonut.

Ääh mitä jos mentäisiin vain kahville..

Asiasta vähän toiseen niin hmm miten tämän nyt selittäisi, siis me olemme tietysti kaikki aikamme ja kasvatuksen tulosta jnejne ja olen toki hyvin onnellinen esim siitä että meidät on opetettu tai ainakin useimpien kohdalla kasvatettu/sallittu esim tunteiden ilmaisu vrt siihen millaista on vanhempiemmme ikäpolvella mutta joskus sitä toivoo että ei oltaisi, että minutkin olisi lapsesta lähtien isketty siihen perusmiehen muottiin joka ei puhu eikä pussaa, ei stressaa eikä murehdi, toimii, tuntee ja ajattelee suoraviivaisesti ja ehkä vähän yksinkertaisemminkin jnejne. Elämä olisi niin paljon helpompaa.


Uusi suosikkilaulu, olen kuullut pari krt radiosta ja kertakaikkisen sopivan melankolinen syksyinen rallatus

lauantai 2. lokakuuta 2010

Benzin

En ole oikeasti kovinkaan paljon ko veisua huudattanut, vähän ennen kun menin jumppaamaan että sai silmät ja korvat auki. Ihan unessa ja jostain syystä ei oikein nyt ole energiaa mihinkään. Ei ehkä vähiten siksi että työpäiväni ovat taas yllätys yllätys olleet pitkiä kuin nälkävuodet.

Ehkä se on tämä harmaus, tekisi mieli ostaa lento jonnekkin aurinkoon. Haluaisin kovasti kertoa jotain kivoja juttuja, jotain iloisia tapahtumia elämästäni mutta ne ovat olleet tälläviikolla kortilla, no tänään oli kyllä kivaa ystävätär s kanssa, kävimme syömässä, kävelyllä ja sitten ostamassa molemmille kukkia, hän ilahtui niistä joka oli mukavaa.

Päivän videona musiikin sijaan, Chris Rockin (stand up koomikko) näkemys parisuhteesta ja rakkaudesta :)

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Mitä saa sanoa

Itseasiassa kirjoitin ensiksi siitä mitä saa sanoa ja miten kuuluu tai siis ei kuulu olla noin esim työympäristössä ja siitä kuinka minä pidän suunnattomasti epäsovinnaisuudesta silloin jos tilanne on tekemällä tehty liian sovinnaiseksi / jäykäksi.

Jokatapauksessa olin jaarittelemassa siitä paljonkin mutta sitten luin muiden blogeja ja tulin toisiin aatoksiiin tai siis siis, hmmm, tiedättekö ne ystävät jotka sanovat sinulle asioita joita et halua kuulla, ne ystävät jotka tietävät ja joskus myös kertovat sinulle että tuosta ei seuraa kuin pahaa, ne ystävät joiden tiedät olevan oikeassa mutta joita et halua kuunnella koska haluat uskoa ja sydän sanoo muuta..

Joskus jostain tulee vain voimakkaasti selllainen olo vaikkka asiasta ei paljastettaisi kuin raapaisu pintaa, vaikka asia kerrottaisiin positiiviseen sävyyn.

Tästä tullaan otsikkoon, oletetaan että on nyt olemassa vaikkapa henkilö nimeltä Matti, Matti on viimeviikolla tavannut henkilön nimeltä Justiina, Matti haluaa Justiinan olevan se oikea. Minä ja Jumalat ja naapurin Mustikin haluamme Justiinan olevan se oikea mutta, syystä x ja x me emme usko sitä.

Nyt kysymys kuuluukin, sanommeko me (including Musti) Matille että Matti rakas, sen lisäksi että emme tiedä rakastaako Justiina sinua, epäilemme että sinä et rakasta häntä. Johtuen asiasta x ja x ja x ja x epäilemme että sinä haluat koska et halua olla ilman, sinä haluat koska sinua pelottaa, sinä suljet silmäsi koska sinua pelottaa ja olet yksinäinen.
Vai olemmeko vain ihan hiljaa?

Asiasta vähän toiseen, miksi ihmiset suuttuvat siitä jos heitä analysoidaan? siis mikä siinä voi suututtaa? Ja suuttuvatko suurin osa ihmisistä vai vain jotkut? Miksi kukaan ei yleensä analysoi minua? ja miksi minua ei ollenkaan suututtaisi jos joku niin tekisi? Onko suurin osa ihmisistä joita siis ko juttu ärsyttää, niin epävarmoja tai jotenkin itselleen valheellisia etteivät he sen takia halua ottaa riskiä siitä että toinen kertoo heistä totuuksia joita he eivät halua kuulla vai onko siinä joku toinen juttu jota en nyt vain ymmärrä?

Hmm kummaa sanoi karhu pihlajanmarjoista


Päivän musavalintana vaihteeksi kotimaista, tarkemmin suomifunkkia.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

When tomorrow comes

Nukuit siinä ihan hiljaa, nuuhkin hiuksiasi ja tiesin että kohta sinua ei enää olisi koska minun herätyskelloni tulisi ja pilaisi kaiken. Taas yhden aamun herään, keitän puuron vain itselleni ja keitän kahvin vain itselleni. Klunks.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Hauskoja poikia ja tyttöjä

Minulla on vähän paha tapa angstata ihmisiä, siis varsinkin joskus tuntuu että suuri osa uusista ihmisistä joihin törmää ei välttämättä ole niin kovin samanhenkisiä ja/tai muuten mukavia mutta sitten, tulee ilta, tulee viikonloppu ja yhtenä iltana "tutustut" niin huumorintajuisiin ja mukaviin tyyppeihin ettei tosikaan.

Eilen kun ex työkaveri soitti ja kysyi lähdenkö hänen kanssaan baariin niin teki mieli kieltäytyä mutta koska kyseinen mies ei usein kysy ja en ole nähnyt häntä aikoihin niin mentiin sitten kuitenkin ja en ole nauranut noin paljon aikoihin, siis vitsit mitä tyyppejä, tyttöjä ja erityisesti myös super mukavia ja hauskoja poikia tuli tavattua.

Parasta "hauskuudessahan" on se että se tarttuu, puhut yhden ihmisen kanssa ja teillä on hauskaa, yhtäkkiä oletkin puhunut jo 5ihmisen kanssa ja nauratte kaikkien kanssa vedet silmissä.

Edes pikkuhiljaa hiipivä tutina ei vie tätä tänään pois, nyt on hyvä fiilis, vielä kun voisi pari tuntia pöllyyttää lakanoita jonkun oikean ihmisen kanssa niin tämä hymy ei enää voisi leveämmäksi paljon muuttua.

Todella kivaa sunnuntaita ja halauksia kaikille :)

lauantai 18. syyskuuta 2010

kadoksissa

kaikki,
Lahjakortit jotka sain viime jouluna, uni - no tulee sitä nyt sentään noin 6tuntia yössä.
Netistä tilaamani paidat - lupasivat tosin lähettää uudestaan mutta eipä ole kuulunut
Ihmiset - ei mene edes tekstarit perille
Rakkaus - no comment
Päivät - jos joku olisi sanonut minulle eilen että on tiistai niin olisin uskonut.

Olen herännyt joka aamu klo 6, mennyt hikoilemaan tunniksi, mennyt töihin, tullut sieltä 8aikaan illalla...ei täytyne selittää miksi päivitystahti taas hidastui. Ensimmäisen työmatkankin mulle jo järjestivät, lähdemme pomoni kanssa kahdestaan itävaltaan miltei viikoksi. En ihan tiedä miten se tulee menemään...
Pomoni on siis ihan mukava mutta joku meidän välillämme ei vain toimi. En tiedä miten voimmekin ajatella ja prosessoida asioida niin eri tavalla.

Menee päiväunille...jos vaikka alkaisi tuo kupoli taas toimimaan :)

perjantai 10. syyskuuta 2010

There's no love

Bullet for my Valentine huutaa stereoissa. Ollut kiireinen viikko, paljon töitä, vieraita oli kylässä ja kun lähtivät tuli hyvin yllättävä kontakti ihmiseltä jonka kanssa käytiin ulkoilemassa kaksin käsin. Kyseinen ihminen meni sitten ja avasi pandoran lippaan ja nyt en oikein tiedä pitäisikö jotenkin olla hmm ei nyt katuva kun tuli puhuttua niin vai ei.

Ai kuka ja mikä, no tuota kyseinen ihminenhän oli sitten jonnan (uusille lukijoille tiedoksi, jonna on ihminen ketä tapailin viime talvena ja johon olin super ihastunut ja joka sitten meni lievästi sanottuna huonosti ja keräilin itseäni pitkään sen jäljiltä)se ystävätär jonka kanssa minullakin oli silloin joskus ollut jotain ja jonka kautta tutustuimmekin.

Jokatapauksessa niin niin, sen jälkeen kun silloin maaliskuussa (vai oliko helmikuuta) lopetin kaiken yhteydenpidon jonnaan niin olemme puhuneet puhelimessa kaksi kertaa. Kummastakaan keskustelusta ei ole seurannut mitään hyvää.

Mutta siis takaisin aiheeseen niin olimme siis ulkona tämän hänen ystävättärensä kanssa ja en kautta kiven ja kannon halunnut puhua mihinkään jonnaan liittyvästä mitään mutta kun jossain vaiheessa myöhäisiltaa toinen sitten kyselemällä kyseli niin se pandoran lipas aukesi. Kerroin hänelle kaiken, aivan kaiken ja hän senkun kyseli lisää. En ollut edes itse tajunnut että minulla olisi ko asiaan ollut enää kuukausiin noin paljon sanottavaa kuin ilmeisesti sitten oli. En tiedä, nyt jotenkin vähän häiritsee vaikka ei ole syytä tai siis miksi olisi. Kyseinen ihminen tuli vielä minun luokse sitten yöksikin mutta siis mitään ei tod tapahtunut muuta kuin nukkumista.

En tiedä, on ollut nyt joku ihme kausi muutaman viikon kun tuntuu että mitä tahansa ihmisten kanssa puhuukin niin jotenkin sanoo asiat väärin ja olisi parempi olla vain ihan hiljaa. Tai siis sellainen tunne jää itselle.

Päivän videona vähän synkempi veisu josta kirjoituksen otsikkokin.

Edit (la aamuna): Tätä juuri tarkoitan, kirjoitin tämän eilen hyvyn väsyneenä pitkän työpäivän jälkeen ja nyt kun lukee niin ääh koko kirjoitushan kuulostaa ihan "väärältä".

tiistai 31. elokuuta 2010

Interaktiivisuutta ja jupinaa

Minua hämmentää suunnattomasti ihmiset jotka eivät ymmärrä että miltei kaikki mitä suhteissa ja kahden ihmisen välillä yleensäkin tapahtuu on ja kuuluukin olla interaktiivista. Kuin vierivä pallo, on sitten kysymys tutustumisesta, keskustelusta, tykkäämisestä, seksistä ihan mistä vain.

Lauseet kuten "minä en voi sille mitään miten sinä reagoit minuun" saavat haavini ammolleen, ai miten niin et voi, siis tietysti voit, sinähän voit sille kaiken. Jos sinä kohtelet minua hyvin minä todnäk suhtaudun sinuun vähintään semipositiivisesti jos taas et niin... jnejne.


Tänään on ollut taas vähän kyräilypäivä, huomenna ensimmäistä kertaa uuteen duuniin ja kuulin että eräs ihminen on nyt sitten vakavassa suhteessa.

Oikeastihan olen onnellinen hänen puolestaan koska kyseessä on hyvin viehättävä ja kiltti ja muutoinkin mukava ihminen mutta en tiedä. Kait vähän sama juttu kun jos olet ollut ystävän kanssa samaan aikaan työttömänä yms, onhan se kiva että se toinen löytää sinua ennemminkin uuden paikan mutta pieni itsekäs pölhö (jota ei tietenkään näytetä sille toiselle ihmiselle) sisälläni silti vähän murjottaa. Kaikkea hyvää kuitenkin neidille x, toivottavasti uusi kumppaninsa on ns hyvä jätkä.

Päivän videona vielä yksi veisu SD/Mike Ness osastoa, sit lupaan lopettaa :) Tosin tämäkin on coveri, minusta harvinaisen onnistunut sellainen.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Tehän sen valinnan teette

On jokseenkin aina niin hassua kun lukee esim kirjoituksia joissa poijat kyselevät joko toisiltaan tai sitten tytöiltä että kuinka random nainen isketään vaikka ravintolasta yms..sitten jos alkaa miettimään tuota juttua niin siihenhän ei ole kuin yksi vastaus, ei mitenkään.

Oikeastihan se menee niin että me, me nojaillaan tai tehdään sitten mitä tehdäänkin ja tytöt valitsevat. Vaikka näennäisesti me tehdäänkin usein sitten se aloite eli mennään juttelemaan yms niin todellisuudessa poislukien hyvin harvat ihmiset, tilanteet tai illat, mehän tehdään se vasta siinä vaiheessa kun joko selvä tai selvääkin selvämpi pyyntö & kutsu siihen on annettu.

Yksi katse, aivoihin merkintä- seuraa tilannetta. Toinen katse - aivoihin toinen merkintä, nyt jo kannattaa harkita sitä liikkumista tai suunavaamista koska kolmatta katsetta ei välttämättä tule. Kolmas katse - nyt joko menet tai et jos et ole kiinnostunut mutta tämä on mahdollisesti ns viimeinen kuulutus ja jos et pikkuhiljaa ala liikkumaan niin ohi meni.

Minulle on esim eräs kaveri kommentoinut että mikä siinä on Oliver kun jos sinä menet joskus juttelemaan jollekkin niin se vaikuttaa menevän hyvin tavalla tai toisella. Syyksi voi tietysti veikata ihan mitä vaan mutta todellisuudessa oikeita syitä ei ole kuin 2 a siitä että minä olen ehkä 5krt aikuisiällä menemällä mennyt (eli samassa pöydässä istumista yms ei lasketa tähän) juttelemaan vieralle tytölle ns lähempää tuttavuutta merkityksessä ilman että olen saanut siihen "kiinnostunut" signaalia ensiksi.(noista todnäk ainakin 3 on päätynyt fail kategoriaan)

b jos olen mennyt noiden 5 kerran ulkopuolelle niin silloin olen mennyt puhumaan ns "niitä näitä" vailla mitään tarkoitusperää ja harva torjuu ns jutunheittoa koska noh, miksi torjuisikaan.

Itseasiassa nyt kun mietin niin ne miespuoliset henkilöt jotka eniten tuttavapiiristä ovat ns touhunneet ovat kaikki tuota b kategoriaa eli höpöttävät kaikille, helppo tutustua ns muuten vain - helppo sitten tutustua lähemmin. Ei ahdistusta, ei repliikkejä vaan yleistä huonojen tai parempien juttujen höpinää.



Minä pidän noista ns soidinmenoista aikasta paljon, kerrassaan jotenkin hauskaa ja huvittavaa kunhan niitä ei missäänvaiheessa ota liian vakavasti. Mitä hienovaraisempia signaaleja ja mitä pidemmälle molempien pokka pitää myös loppuvaiheessa vaikka molempien tekisi jo tyyliin mieli repiä vaatteet toistensa päältä, niin sitä jotenkin hauskempaa. Eikä sen täydy useimmiten edes johtaa mihinkään vaan ihan ko leikki itsessään on hauskaa.

Tänään esim samalle kuntosalille tuli yksi tyttö, hmm ehkä minua noin 2-5 vuotta nuorempi, ihan nätti, tummahiuksinen, aika pieni, mutta siis asiaan niin jo kun hän tuli pukkarista tuli tuo eka joskin hyvin nopea katse. Koska kyseessä on paikka jossa ihmiset eivät yleensä katsele toisiaan juurikaan niin aivoihin rekisteröityi kuitenkin ensimmäinen viiva, bingg.

Vähän ajan päästä ko ihminen tulee viereiseen laitteeseen (tämähän voi hyvinkin olla vielä puhdasta sattumaa) mutta koska ensimmäinen katse oli tullut, niin aivoihin toinen pieni merkintä..bingg

Olin jo miltei valmis itse mutta menin vielä venyttelemään roikkuen sellaisesta tangosta ja kyseinen ihminen kävelee ohitseni tarpeettoman läheltä, (joka jälleen saattaa olla puhdasta sattumaa) mutta koska 2 ensimmäistä juttua oli tapahtunut niin tästä nyt sitten kolmas, joskin jälleen epävarma merkintä..bingg

En tee klassista virhettä ja ala itse hakeutumaan hänen läheisyyteensä ja kun kuljen hänen ohitseen matkalla pukkariin niin vältän tietoisesti katsomasta hänen suuntaansa.

Virnuilen pukkarissa kuin vajaamielinen koska tiedän todennäköisesti ohittavani hänet vielä kerran kun poistun ja mietin että tuleeko se toinen katsekontakti & neljäs merkintä joka tässätapauksessa olisi se ns merkitsevä.. Ja kun pikasuihkun jälkeen lähden, niin sieltähän se sitten tulee, nyt selkeä, viipyvä, hymyllä varustettu katsekontakti..bingg bingg ja biingg :)

Virnuilen koko matkan kotiin :)

Näenkö ko ihmistä enää koskaan, en tiedä, ehkä, ehkä en. Se ei ole tässä tilanteessa nyt olennnaista.

Oliver sydän flirttailu ja Oliver sydän soidinmenot.

torstai 26. elokuuta 2010

Miesten hanurit

Haa sainpas huomionne :) Mutta päivän vakavaan aiheeseen eli minne ne ovat kadonneet? koska kyllä miehilläkin aiemmin sellainen oli? Ei toki sellaista kuin useimmilla tytöillä mutta takamus kuitenkin. Nyt ne ovat ilmeisesti sitten kadonneet kuin tuhka tuuleen ja sellaista ei sitten enää kuuluisi olla tai kuuluu vähemmistöön.

Ai olenko minä tullut ulos kaapista vai kenties enemmän tai vähemmän humalassa :) ei, en itseasiassa kumpaakaan vaan antakaas kun kerron:

Olipa kerran Oliver joka tykkäsi ostaa miltei kaiken mahdollisen verkon kautta, osin siksi että ei miehenä pidä erityisemmin vaatekaupoissa pyörimisestä ja osin siksi että esim 160euron kengät maksavat verkossa 65eur toimituskuluineen (ja se nyt on vain tyhmää jnejne).

Yksi tuote jonka Oliver sitten tässä männäviikolla osti oli taas vaihteeksi farkut ja vaikka Oliver oli kokemuksesta oppinut että jos haluaa että jalat ja takamuskin mahtuu niin hänen pitää ostaa ainakin tuuman isommat kuin olisi muuten&vyötäröltä tarpeen, niin pieleen meni silti.

Ryökäleet olivat poistaneet tästäkin mallista sen pienenkin bebanteenille (myös loistotuote mutta ei siitä tälläkertaa) tarkoitetun leikkauksen ja byysat jotka ovat vyötäröstä ja pituudeltaan täysin sopivat ovatkin jaloista ja pyllystä ja koko yläosasta vyötäröä lukuunottamatta niin piukat että äänikin muuttuu sopraanoksi ne jalassa.

Yrittääkö Oliver nyt siis kertoa että hänellä on harvinaisen iso takamus? Ei, kiitos kysymästä, vaan Oliverilla on ihan normaalin kokoinen takamus, sellainen kuin muillakin oli ennen pleikkarin syrjäytettyä live liikkumisen, sellainen joka tulee jos luistelee talvisin tai tekee kyykkyä edes joskus. Ongelma on vain se että ilmeisesti farkkuvalmistajan mielestä ko lajit eivät enää kuulu miehen elämään vaan nykyisin selän ja jalkojen välimaaston pitäisi olla kuin viivottimella vedetty.

Ok myönnän, on olemassa malleja kuten tämä jonka omistankin (lähinnä relaxed fit tai vähintäänkin straight cut) jotka käyvät ihan "oikeassa" koossa mutta jos yhden valmistajan 20mallista voi valita kolmet ja muiden kanssa täytyy pitää vyötä niin jotain on pielessä.

Oliver, vaadimme farkkuihin tilaa takamukselle (vftt) ry, Washington.

--
Päivän videoon, nyt täytyy myöntää että en ole varma olenko linkittänyt tämän, siis olen linkittänyt ko yhtyeen yhden toisen laulun mutta tästä en ole varma. Minulla oli joskus lista johon kirjoitin kaikki ylös mutta enköhän kadottanut sen jonnekkin, täytynee viikonlopun aikana käydä kaikki postaukset läpi ja kirjoittaa ylös. Olisi muutenkin hauskaa katsoa mitä on tullut linkitettyä eniten (itse veikkaan Apulantaa, Mobyä ja Green dayta koska vaikka viimeaikoina on tullutkin enemmän noita lounge yms.. kappaleita niin ne ovat miltei aina eri esittäjiltä) Jokatapauksessa, yksi niitä vanhempia hmm "rock" yhtyeitä jotka olen löytänyt vasta ihan parivuotta sitten jostain syystä.



Edit, joskus sitä vaan kirjoittaa mitä mieleen tulee ja lopulta sitten vasta muutama tunti julkaisun jälkeen lukee että mistäs sitä höpisikään :) Noh itseään ei saa ottaa liian vakavasti :)

Edit2 video vaihdettu toiseen ko yhtyeen kappaleeseen samalta levyltä

maanantai 23. elokuuta 2010

Naisen ja miehen sukunimet ja erot parisuhteessa

Tiedän siellä menee jo kahvia väärään kurkkuun, nytkö se Oliver tunnustaa olevansa sovinisti tai jotain muuta yhtä luontaantyöntävää. Tai vielä pahempaa, tunnustaa haluavansa tossun alle :)

Ei, ei kumpaakaan vaan tuli tuossa mieleen kun luin Ikisinkun postauksen nimestä tai siis paremminkin siitä minkä sukunimen kukakin ottaa tai antaa lapselleen. Minä toivon että minun lapselleni tulee minun sukunimeni, minä toivon myös että jos joskus menen naimisiin ottaa kumppanini minun sukunimeni. Tästä huolimatta kannatan tasa-arvoista parisuhdetta.

Perustelut, jos minä joskus menen naimisiin asti niin vakaa tarkoitukseni ja aikomukseni on rakastaa ja kunnioittaa kumppaniani loppuelämäni ajan, tulen tekemään kaikkeni että hänen jokaisesta päivästään tulee onnellisia ja hän saa kaiken mistä hän on koskaan voinut unelmoida. Haluan jakaa elämäni niin hyvässä kuin pahassa ja yhtyä hänen kanssaan niin että meistä yksilöinä tulee se "me" joka on se mitä ajatellaan ensiksi.

Ei, se ei tarkoita ettäkö me yksilöinä lakkaisimme olemasta mutta toivon että myös hän ajattelee ensin me eikä minä.

Uskon ja toivon että tulemme jakamaan miltei kaiken ja kuljemme käsi kädessä niin auringonpaisteessa kuin kivisateessa.

Nyt koska itselleni tämä "me" käsite, yhdistävä rakkaus, kaksi ihmistä sulautuneina toisiinsa on niin voimakas niin pitäisin jotenkin hyvin kummana sitä että ainakaan ilman mitään erityisen painavaa syytä meillä ei olisi sama sukunimi. Se että toinen haluaisi ilman painavaa ja erityistä syytä pitää erilliset sukunimetkin osoittaisi itselle jotenkin, en tiedä, siis sellaista että mä haluan pysyä tässä tosi yksilönä ja olen sun kanssa vähän kuin työsuhteessa asennetta.

No miksi sitten minä ja se mahdollinen tuleva lapsi ei voitaisi sitten ottaa sitä toisen henkilön sukunimeä? Siis teoriassa joo mutta noh, ensiksikin olen oman sukunimeni ainoa mahdollinen jatkaja koska minulla ei ole veljiä eikä niitä ollut isällänikään..

Toinen syy on sitten se että että (kivittäkää nyt sitten jos siltä tuntuu),
Siitä huolimatta että olen täydellisen tasa-arvon kannattaja. Siitä huolimatta että haluan että parisuhteessa teemme päätökset yhdessä ja molempien mielipide on tasantarkkaan yhtä painava.
Siitä huolimatta että olen valmis jopa siihen että toinen saa ainakin joissain asioissa sanoa sen viimeisen sanan itseäni useamminkin niin:

Minulla on kohtuullinen suojeluvietti, minulla on kohtuullinen laumanjohtajavietti ja typerää amerikkalaista rapmusiikki yhtyettä lainatakseni "kohtelen toista kuin kuningatarta" mutta kohtuullisuuden nimissä itselleni ei siinä tilanteessa ole kuin yksi paikka (ja ei, se ei ole hovinarri :)

Mä tiskaan, imuroin, pyykkään, kuuntelen, lohdutan, suojelen, tuen, kannustan ja hätistän vielä ne murtovarkaat ja mörötkin. Jos oikeasti ihmistä rakastan niin olen valmis vaikka hyppäämään katolta hänen puolestaan mutta jumprahuiti, mä olen se jellona/karhu talossa :) ja niin täysin pinnallista kuin se voi jonkun mielestä ollakkin niin mikäli tulevalla kumppanilla ei ole se joku oikea syy (esim hän on naimisiin mennessämme presidentti ja nimenvaihdos aiheuttaisi kohtuuttomia sekaannuksia ulkopoliittisissa suhteissa) niin silloin osin myös em asian vuoksi se nyt on minun sukunimeni joka perinteen mukaisesti jaetaan ja tuleville lapsille annetaan.

Ai niin, ei sikäli että se jutun pointteihin vaikuttaisi mutta oma sukunimeni on siis ihan ok nätti.

Tasa-arvon vastaista huutavat jotkut takarivistä, ei, en ole samaa mieltä, minusta se ei ole tasa-arvon eikä myöskään tasavertaisuuden vastaista. Sukupuolirooleihin kangistunutta huutavat toiset, noh siis minähän pidän sukupuolten välisistä eroista jossain määrin ja jollain tasolla että ehkä sitä kyllä sitten juu.

Edit: Kaikesta voi toki keskustella mutta ko asia on itselleni vähintäänkin semitärkeä - tärkeä ja se etten osaa sitä järjellä em tekstiä paremmin perustella ei vie sen tärkeyttä pois.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Kuten halusit

< avautuminen >
En nyt ihan taas ymmärrä kaikkea eli tarkemmin sanottuna tätä viimeisintä tapailujuttuani. Varoitin häntä moneen kertaan ennen kun sanoin heipat, tarjosin apua jos joku ahdistaa ja annoin 10-mahdollisuutta kääntää jutun kurssi. Sitten kun lopulta meni kiville, ei hän mitenkään vaivautunut edes laittamaan mitään varsinaista yritystä joka olisi osoittanut että häntä edes sen suuremmin kiinnostaa.

Nyt kuitenkin, hänen kaikista fb statuspäivityksistä päätellen (jos ihmistä ei haittaa niin hänellä ei ole silloin myöskään tarve korostaa sitä lukuisia kertoja julkisesti) asia kuitenkin kalvaa siellä mielen sopukoissa.

Siis mitä v%%%%%, noinko koville se sitten kuitenkin ottaa että joku ei katso pyllyilyä loputtomasti ja jos ottaa niin miksi ei tehnyt mitään asian eteen silloin kun siitä miljoonasti ja erittäin ystävällisesti huomautettiin.
En pyytänyt häntä seisomaan päällään vaan ainoastaan normaalia ystävällistä, huomioivaa ja kohteliasta käytöstä mutta ei, minua kohtaan piti pyllyillä ja nyt kun juttu meni kuten ihminen itse käsikirjoitti niin sitten poljetaan jalkaa virtuaalimaailmassa.

En minä nyt tuosta uniani menetä mutta olen aidosti vain hämmästynyt, juttu menee aivan kuten ihminen itse tekee ja hän ei silti ole tyytyväinen?


< /avautuminen >

Loungea

perjantai 20. elokuuta 2010

Oliver hardtalk ohjelmassa

Ei, ihan vielä ei ole tullut kutsua BBC vieraaksi ko ohjelmaan mutta itsellehän voi ko ohjelmaformaattia harjoitella vaikka jokainen ilta ja yö.

Tiukka ilme peilin edessä ja kyselemään mitä haastavimpia ja kiusallisempia kysymyksiä.

Edit: Huomio, "minä" en keksinyt kysymyksiä vaan tämän ohjelman "juontaja" :) joten paljon on ehkä kysymyksiä joihin olen jo blogissa vastannutkin :) Pahoittelen toistoa.

Haastattelija: Miksi olet Oliver sellainen jääräpää aina välillä?
Oliver: En tiedä, onkohan sillä tekemistä että putosin lapsena puusta.

Haastattelija: Mutta kun vaikka tiedät esim että jostain ei seuraa kuin pahaa ja vielä itse oikein toistelet sitä itsellesi niin miksi?

Oliver: En tiedä, riippuu tietysti ihan jutusta mutta voisiko kyse olla esim siitä että jotenkin kuitenkin haluan aina uskoa esim yhteisymmärrykseen ja johonkin, en tiedä, en vain esim oikein kestä ristiriitoja enkä osaa ymmärtää että joku ei ymmärrä enkä varsinkaan sitä että joku ei halua ymmärtää.

Minun on hyvin vaikeaa hyväksyä että ihminen johon minulla on ollut pienikin tunneside on esim idiootti. Ennemmin uskon ja vänkään ja selitän ja etsin ratkaisua ihan liian monta kertaa ennen kun hampaita kiristellen ja epäilyksen sieman sisälläni myönnän että hemskutti kyseessähän on vain täysverinen xxxxxx

Haastattelija: Oletko itse sitten jotenkin maailman tasapainoisin ihminen?
Oliver: En varmaankaan tosin en uskoakseni epätasapainoisinkaan.

Haastattelija: Olet kertonut paljon joistain jutuista mutta et esim ole kertonut juurikaan esim nyt vaikka omista toilailuistasi
Oliver: Hassua että mainitsit , mietin nimittäin tuossa ihan pari päivää sitten samaa asiaa tai siis sitä että kun itse en oikein kestä myötähäpeää mutta mutta, kuvittele tilanne: Olet noin 22v, olet käynyt poikien kanssa ns aikuisviihderavintolassa, olet puhunut (ja siis oikeasti vain ja ainoastaan puhunut) paikan työntekijän kanssa joka ei puhu kanssasi montaakaan sanaa samaa kieltä ja humalaisen järjen riemuvoittona antanut tälle vielä puhelinnumerosi ajatellen että tästä ihmisestähän voi tulla kaverisi.

Haastattelija: Jatka..
Oliver: No se mikä tästä tekee ns jutun on että kuvittele että olet silloin parisuhteessa ja edelleen nyt jo selvän järjen ja syyllisyyden riemuvoittona tunnustat tapahtuman silloiselle kumppanillesi...sitä vittuilun, huudon ja jättämisellä uhkailun määrää.. Muistan elävästi kuinka vielä kuukausien jälkeenkin ko ihminen muisti mainostaa esim jossain yhteisten tuttavien juhlissa kuinka hänellä on niin mukava poikaystävä että antaa puhelinnumeronsakin tuntemattomille strippareille jotka eivät edes puhu sanaakaan suomea tai englantia.

Haastattelija: Mitä, eikö sinun omasta mielestäsi olisi sitten kuulunut tunnustaa?
Oliver: No tuota, olen ehdottoman rehellisyyden ja avoimuuden kannalla joten sikäli kyllä mutta koska mitään ei tapahtunut niin jotkut merkityksettömät asiat voi pitää ihan itselläänkin. Toki ideaalitilanteessa olisi kumppani jolle voisi kertoa vaikka kaiken ja sensijaan että kertomisesta tulisi huutoa ja hammastenkiristystä tulisi ennemmin vaikka kevyttä ja ko tapauksessa toki aivan ansaittua vinoilua. Toisaalta vaikka olenkin sen ehdottoman rehellisyyden kannalla niin miksi kaikkea pitäisi edes jakaa jos se ei ole mitenkään olennaista ja aiheuttaa mahdollisesti toiselle pahaa mieltä?

Haastattelija:
Jatka
Oliver: No siis kuvitellaan tilanne että olen tytön kanssa vakavasti yhdessä ja hän näkee kadulla kävellessään jonkun omasta mielestään erityisen hyvännäköisen miehen tai vaikka useammankin. Mitä minä tekisin sillä tiedolla?
En siis sano etteikö hän voisi siitä sanoa, en minä siitä pelihousuja repisi mutta ehkä se menee vähän noiden käytöstapojen puolelle että miten ja millä sanoilla yms siitä sitten kertoo.

Sama asia tietysti toisinpäin eli kuvitellaan tilanne että nyt vaikka kesäaikaan tapauksen jossa asuste ja niin sanottu bouncing efekti (tiedän, naisten on hyvin vaikea ymmärtää mikä ko jutussa voi olla niin hypnoottista) tuo minulle mieleen lauseita iltarukouksesta. Miksi minä kertoisin siitä kumppanilleni varsinkaan jos tietäisin hänen siitä pahastuvan millään tasolla? Toki jos tietää että toinen ei pahastu niin silloin voi puhua kaikesta mutta niin, riippuu ehkä sitten ihan täysin ihmisestä ja suhteesta.

Haastattelija: Tarkoitatatko nyt siis sitä että vaikka seurustelisit ja olisit rakastunut johonkin ihmiseen niin silti katsot muita naisia?

Oliver: En sillätavalla kuin tarkoitat mutta eivät vastakkaisen sukupuolen viehättävät edustajat lakkaa näyttämästä hyvältä vaikka olisit miten oikean ainoan ihmisen kanssa. Luulisin että he lakkaavat näyttämästä viehättäviltä vasta hormoonitoiminnan loppuessa täydellisesti eli ei koskaan. Toki esim alun rakastuneena tai ihastuneena en näe enkä huomaa ketään muita kuin ko kohteen.

Haastattelija: Oletko sinä koskaan pettänyt?
Oliver: En edelleenkään

Haastattelija: Onko sinua koskaan petetty
Oliver: En tiedä mutta uskoisin että ainakin kerran kyllä mutta en tosiaan tiedä enkä edes halunnut tietää.

Haastattelija: Nyt menemme tauolle mutta jatkamme kohta Oliverin seurassa...


-- Mainoskatko --
Pimpelispompelis osta pimpelispompelis osta pimpelispompelis osta osta osta
-- Mainoskatko päättyy--



Haastattelija: Yllätätkö sinä koskaan itseäsi?
Oliver: No jos tarkoitat tilannetta jossa huudan itselleni yllättäen kulman takaa että pöö niin en juurikaan. En kyllä kovin usein muutenkaan ylläty itsestäni, luulen että keskustelen itseni kanssa tarpeeksi että mitään suuria yllätyksiä ei itselleni ole tiedossa. Joskus tosin toki yllätyn esim siitä miten vaikka innostuin jostain entuudestaan epäilemästäni asiasta.

Haastattelija: Onko sinulla paljon sensuroituja kirjoituksia tai kirjoituksia jotka haluaisit julkaista mutta et sitten haluakkaan?
Oliver: Muutamia, lähinnä aiheista jotka minua irl elämässä kiinnostavat mutta joista en tänne kirjoita (kirjoitan sitten ennemmin vaikka foorumeille) on esim uutiset&tapahtumat&politiikka jnejne

Haastattelija: Minkä takia et kirjoita niistä?
Oliver: Olen kertonutkin, eivät sovi blogin aihepiiriin ja sitäpaitsi esim maailmankatsomus jutut on usein niin monimuotoisia ja vaativat aivan hirmuisesti pohjustusta ja eri katsantokantoja ja ja joten niistä sitten enemmän muualla.

Haastattelija: Mites tuo kun sinulla on noita tyttöpuolisia kavereita
Oliver: Mitä siitä?

Haastattelija: Niin no siis eikö teidän välillänne sitten koskaan muka tapahdu mitään?
Oliver: No ei, siis minulla on ollut aina ja ja, jonkun kanssa on ollut jotain vuonna 1 ja 2, joku on ex mutta mutta sitten on paljon kyllä heitäkin joiden kanssa vaan ei, kun tilanne ja ihminen ei ole lainkaan sellainen. Jos tilanne olisi sellainen niin en sano etteikö se olisi joidenkin kanssa mahdollista mutta kun ei ole.

Lisäksi joidenkin ihmisten kanssa on ns kirjoittamattomia sääntöjä joita kumpikaan ei kyseenalaista, en esim vietä yötä kahdestaan ko ihmisten kanssa ihan siitä syystä että jos molemmat ovat sinkkuja niin noh, olisihan se ehkä silloin mahdollista että jotain tapahtuisi mutta kun tilaisuutta ei lähdetä rakentamaan. Hyvä kaveruus saatikka ystävyys kun on aika paljon arvokkaampaa kuin se muutaman viikon kestävä peuhaaminen vain huomatakseen että emmehän me toisillemme sovi kuten jo entuudestaan tiesimmekin.

Sitten taas esim ihmisten kanssa joiden kanssa taas on ollut jotai niin niin siihen on syynsä ettei ole enää ja sen takia mitään ei tapahdu, ei vaikka suurinpiirtein nukkuisi pylly vasten pyllyä.

Haastattelija: Eikö vanha suola siis janota
Oliver: Käsi sydämellä, ei janota

Haastattelija: Mitä jos nyt sitten taas joku päivä seurustelet, pysyvätkö
nämä tyttöpuoliset kaverit vai miten?
Oliver: Toivottavasti pysyvät tai siis miksi eivät pysyisi. Sen toki myönnän että jos seurustelen niiin yhteisten öiden viettäminen muutoin kuin hyvin poikkeustapauksissa loppuu muiden kanssa luonnollisesti. Poikkeustapauksiksi lasketaan siis tyyliin jos joku on kylässä esim toisesta kaupungista yms. Samassa sängyssä nukkuminen yms muiden kanssa loppuisi tietysti täysin, ei siksi että mitään tapahtuisi vaan kunnioituksesta ja selvyyden vuoksi uutta kumppania kohtaan. Oletan toki myös että uusi kumppani olisi mukana useimmiten mukana jos sille ei olisi mitään käytännön estettä.

Haastattelija: Joskus puhuttiin siitä että noin puolet miehistä katsoo tyttöä ensin ja puolet jälkeen, kumpaan ryhmään sinä nyt sittten kuulut.
Oliver: Tiedätkö mikä minua häiritsee, se kuinka muutama % tolloja pilaa loppujen maineen. Siksi kukaan ei halua myöntää pitävänsä suuresti vaikka jostain koska sinut samaistetaan heti johonkin johon et halua kuulua.

Haastattelija: Et vastannut kysymykseen
Oliver: En niin, ihan edelläolevan asian takia mutta kerron sinulle että esim ex kumppanini ovat olleet keskenään hyvin eri näköisiä ja kokoisia ja en ole ketään heistä halunnut enempää tai vähempää ko asian perusteella. Toki minulla on ollut taju lähtee efekti lähellä kun vaatteet lentävät jonnekkin mutta se sama efekti on ollut riippumatta em seikasta. Lähinnä siis sitä koitan sanoa että jos haluaa jotain ihmistä niin em asia menettää merkitystään merkitävästi. Hyvin olennaista on myös se että ihminen itse pitää itsestään tai ainakin ottaa sen asenteen kun on sen aika.

Haastattelija: Oletko sitten itse 100% itsevarma ja tyytyväinen esim omasta vartalostasi?
Oliver: En todellakaan aina, välillä tyytyväisempi kuin toisinaan mutta siksi korostinkin että kyse on asenteesta ja menosta ja meisingistä eli itsevarmuudesta.

Haastattelija:
Vaikutat aika puheliaalta ihmiseltä näin blogin välityksellä, oletko sitä myös oikeassa elämässä?
Oliver: Uskoisin olevani, olen minä joskus tosin ihan hiljaakin :)


Haastattelija:
Kuulin kuinka vanhempasi ensimmäistä kertaa puhuivat sinulle tiettyyn sävyyn lapsenlapsista ja harmittelivat sitä kuinka viimeisten 2vuoden aikana olleet suhteesi ovat olleet niin lyhyitä, mitä mietit siitä?
Oliver: Joo olin itse kuulemassa ko asian :) ja olin vähän yllättynyt tavallaan siis siis kun joo, minustakin on harmi että viimeisten 2vuoden aikana olleet jutut ovat päättyneet mutta ne kaikki ovat päättyneet hyvästä syystä, jos toisen ihmisen kanssa esim kommunikointi ei lukuisista yrityksistä huolimatta toimi, jos joku kohtelee sinua välinpitämättömästi tai huomaat ettet ole kiinnotunut toisesta ihmisestä muutoin kuin ystävyystasolla tai toinen sinusta niin minkä sille sitten voi.

Jos ihan noin järjellä jne ajattelee niin minusta on myös huomattavasti parempi että on vaikka 5 3kk kestävää juttua kuin 5 vuoden kestävää juttua, jo ihan siksi kun haluaa sitä loppuelämän juttua ja lapsia jnejne ja aikaa on kuitenkin varsinkin jälkimmäiseen rajoitetusti.

Haastattelija:
Valitettavasti aikamme on tältäerää lopussa mutta kutsuisin sinut Oliver vielä mieluusti toistamiseen tänne studioon mutta varoitan jo etukäteen että seuraavalla kerralla kysymykset tulevat olemaan haastavampia.

Oliver:
Kiitos Stephen, tulen oikein mielelläni.

Haastattelija:
Tämä oli hardtalk ja vieraanamme oli tälläkertaa Oliver, oikein hyvää viikonloppua.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Alettiin sitten

Alettiin sitten selvittämään tämän tapailujuttuni kanssa että mikä siellä tossussa nyt oikein hiertääkään ja kas kas, yllätys yllätys, vanha tuttu läheisyydenpelkohan sieltä sitten taas kummitteli taustalta. Tilannehan oli sikäli noin 1000x helpompi kun tälläkertaa minulla ei ollut varsinaista tunnesidettä ko ihmiseen (tai siis toki jonkinasteinen mutta ei sellaista, noh sellaista)

Samasta syystä ei sitten ehkä ollut myöskään kiinnostusta lähteä korjaamaan jotain jossa ei ole sellaista jota ei haluaisi missääntapauksessa menettää vaan ennemminkin ihan vain että ihminen, lopetatko pyllyilyn, sitten että miksi pyllyilet, sitten taas että lopetatko pyllyilyn tai Oliver sanoo heipat ja lopuksi kun ihminen ei lopettanut niin Oliver sanoi heipat. Tarjosin toki apuani asian hoitamiseen mutta kun ei kelpaa niin noh ei jäänyt montaa vaihtoehtoa.

Taas tuntuu tavallaan vähän tyhmältä, ei surulliselta mutta jotenkin tyhmältä. En muista olenko jo kertonut aiemmin mutta puhuttiin joskus ystävien kanssa siitä kuinka kaikki suhteet, olkoon sitten yhdenyön tai kuukauden tai vuosien vie tavallaan aina pienen palan pois itsestä. Joskus huomattavasti suuremman palan ja joillakin ihmisillä vain ihan pikkiriikkisen palan (jota ei edes tavallaan huomaa ennen kuin se kertautuu tarpeeksi) mutta palan kuitenkin.

Sitten thaimaalaista (ruokaa)


Päivän videoon liittyy tarina eli olen tehnyt kerran 3 minuttisen elokuvan ja ko elokuva alkaa tällä kappaleella ja ja, tiedän hieman ehkä noloa pitää omasta tuotoksestaan mutta pidin ko lyhytrainasta ihan tosi paljon. Siitä tuli niin dramaattinen ja niin romanttinen että kun esitin sen ensimmäistä kertaa muille ihmisille niin suorastaan puhisin ylpeyttä :)
Valitettavasti ko rainaa ei voi laittaa julkiseen levitykseen etteivät levy-yhtiöiden herrat hermostu. Kyseessä siis oli yksi opiskelu projekti aikoinaan ja se kertoi miehestä joka ikävöi vaimoaan niin paljon että näkee tästä hallusinaatioita (juu juu, terveenkuuloinen kaveri tiedän:). Niiiin dramattinen ja niiiin romanttinen ja niiiiin 80-luku henkinen :)

Edit: video vaihdettu versioon joka toimii :)

tiistai 10. elokuuta 2010

Jatketaan

Tämä on niin tätä taas, siis uusista työjutuista puhun, alan tulla vainoharhaiseksi kun on taas niin monta mahdollisuutta yhtäkkiä ja valintojen maailma on vaikea. Ura, elämä vai vielä mahdollinen jokeri(joka selviää myöhemmin)?
Missä nämä tilaisuudet olivat aiemmin, miksi niitä nyt tulee ihan kun alalleni olisi iskenyt vuosisadan työvoimapula(itseasiassa osaajista on kyllä kohta taas pulaa kunhan lama väistyy)?

Jos Oliver ajattelee järjellä ja sillä asenteella kun töitään tekee niin ura, sitten ehkä jokeri ja sitten ehkä elämä.
Jos Oliver taas ajattelee esim blogin tunnelmaan liittyvällä ajatuksella niin kyseiset kolme mahdollisuutta menevät järjestykseen: jokeri(se olisi erittäin suuri juttu monessa mielessä ja sisältäisi myös elämän mutta kerron siitä enemmän jos se toteutuisi) sittten elämä ja lopuksi tämä joka kiinnostaa järjellä eniten mutta tunteella vähiten.

Kahta ollaan siis jo tarjottu ja jokeri selvinnnee myöhemmin

Pohtii niin että savu nousee päästä...

Asiasta toiseen eli päivän videoon (ei musiikkia tälläkertaa),voi hemskutti että tämä video sai roskat ja allergiat molempiin silmiin.

Tiedän että monille esim tämä on liian amerikkalainen, liian selvä, liian jotain mutta minulle tämä kolahti kuin 100 volttia suoraan kyynelkanaviin, saattaa olla että stressitasoilla on jotain tekemistä asian kanssa tai sitten ei.

Samaan syssyyn reilua mainostaa uutta blogisuosikkia josta tän videon löysin/lainasinkin eli This is a love letter

maanantai 9. elokuuta 2010

Ilta poikien seurassa

Ai ei kuulu aloittaa kuuntelemalla yksin aerosmithin rakkauslauluja, jaa miten niin ei :) No jotain ärjympää sitten..

Poikien kanssa oli kivaa, kun tyttöjä tuli seuraan oli vielä himpun verran kivempaa, niin super kiliseiseltä kun se kuulostaakin niin eräällä heistä oli ehkä maailman suloisin hymy, Oliverilla sensijaan oli ehkä maailman huonoimmat jutut, no ei edes ollut mutta tänään vaan tuntuu siltä kun irroittelee keskenään asioita ja lauseitaan asiayhteyksistään.

Tänään olin sitten katsomassa erään tuttavan yhtyettä mutta johtuen eilisestä meni vähän makoiluksi koko ilta. Ensiksi halasin paikalla myös ollutta ystävätärtäni kun hän kertoi että ottaa itseään nykyisin iltaisin kädestä kiinni kun menee nukkumaan ja kuvittelee että se olisi joku toinen..hän halasi minua siinävaiheessa kun kerroin kuinka puhun itselleni ääneen nukkumaan mennessä että: me tässä mennään ihan keskenään nukkumaan peiton alle ja kaikki on hyvin mutta usein ko itsesuggestointi ei toimi vaan tilanteessa on suuri vaara alkaa vollottamaan :)

Toivotimme toisillemme paljon onnea ja halasimme vielä kerran kun lähdin kotiin...Oliver pitää ko ystävättärestä paljon.


Elokuva jossa päivän kappale on tuli muistaakseni kun olin noin 8-10 vuotias mutta kyseinen elokuva ei ihastuttanut pikkupoika Oliveria pelkästään siksi että siinä oli vauhtia, jännitystä, draamaa ja potkuja :) vaan yhtälailla myös siksi että siinä oli ensimmäinen julkkistyttö ihastus eli Elisabeth Shue, miten paljon silloin haaveilinkaan että minullakin olisi joskus yhtä suloinen tyttöystävä.

Elisabeth ei ehkä minusta enää ole aikoihin ollut maailman suloisin tyttö mutta kappale sensijaan on niin perushyvää 80-luku poppista että pääsee edelleen minun lounge/sunnuntai-musat soittolistoilleni

Hyvää yötä :)

torstai 5. elokuuta 2010

Sama tarina

Meinasin että pitääkö varottaa negailusta mutta ei tästä nyt sitten niin negaaminen tullutkaan :)

Ihan kuin Oliver olisi jotenkin äkäinen, eiiiiii suinkaan, ei kun ei tai siis joo Oliver on tänään äkäinen elämälle tai tarkemmin sille että elämä ei ole reilua, hyvyyttä ja hyväntahtoisuutta ei palkita, karman olemassaolo ei tunnu olevan mitenkään varmaa vaan päinvastoin esim tässä yksi päivä kuulin eräästä ihmisestä joka on jo ennestään saanut saavikaupalla takaiskuja ja nyt oli tullut vielä lisää ja siis hyvin vakavia sellaisia. Ja kyseessä on siis yksi kilteimpiä ihmisiä joita olen maailmassa tavannut.

Samaanaikaan tiedän useammankin noh vastakkaisen eli suomeksi ilkeän siis oikeasti toisia huonosti kohtelevan ihmisen ja tuleeko heille takaiskuja, tapahtuuko oikeastaan mitään pahaa koskaan, ei vaan ihan kuin suojelusenkelit pitävät huolen että saavat elää ja olla kuin herran kukkarossa ja onni senkun suosii. Se suututtaa, se suuttuttaa oikeastaan niin paljon että jos alkaa ajattelemaan menee ärtymys katosta läpi.

Lähtee murisemaan murrrrrrr sänkyynsä, jos huomenna vaikka nousisi oikealla jalalla.

Päivän mietelauseena:
Jokainen päivä kun karma ei toteudu, rakkaus ja hyvyys häviävät ja maailma on paha ja hyvin surullinen paikka.

Edit: Käännös olotilassa!! Ai mitä ihmettä nyt tapahtui, no sain juuri äsken tältä nykyiseltä tapailujutulta tekstarin tai oikeammin facebook viestin joka oli negaamista niin arvatkaas mitä tein, vastasin siihen ihan super super positiivisesti (ei siis mitään rakkaus tai tykkäys juttuja vaan ihan vaan yleistä auringonpaistetta sinulle juttua) ja tuli niiiiiiiiiin hyvä fiilis kun pystyi vastaamaan negatiivisuuteen positiivisuudella! Hah haa, tiedän etten taatusti ole tehnyt mitään joka ko juttua aiheuttaisi joten siinähän negaa ihan keskenään, en suostu lähtemään mukaan en vaikka miten provosoisi.

Naapureiden iloksi olen luukuttanut tätä nyt hmm itunesin mukaan 18krt putkeen :) hyvä ja tavallaan hassu kappale kun sanoituksista huolimatta on kuitenkin mielestäni jotenkin niin energinen että se tavallaan tekee ko veisusta iloisen.

Edit2: langattoman näppiksen pattereita ei suinkaan kannata vaihtaa vaikka joutuu pitämään tukiasemaa fyysisesti kiinni näppiksessä jotta edes puolet painalluksista tunnistautuvat.

Edit3: Tutun ihmisen puolesta olen kyllä oikeasti edelleen pahoillani ja toivon koko sydämestäni että asiat saisivat toisen käänteen.

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Te olette niiiiin ulkonäkökeskeisiä

Ai ketkä te, no tytöt, ai kaikkiko, no hyvin useat, minne on jäänyt se että tuon pojan karisma yms hehkuu jnejne mutta ei, ostapa uusi valkoinen slimfit paita niin yhdessä päivässä saat huomiota enemmän kuin koko aiempana kuukautena yhteensä. Että ihan sitä vaan että muistetaan sitten kun arvostellaan miehiä avonaisten kaula-aukkojen tai lyhyiden hameiden huomioimisesta. nih :)


Vähän vaihtelua ainaiseen rokin renkutukseen, pidin tästä kappaleesta ja sen eri remix versioista hyvin paljon kun se tuli. Yksi niitä veisuja jotka sopivat täydellisesti tunnelmaan kun ajat joko itse tai taksin kyydissä yöllä jossain etelähkössä sijaitsevan maan moottoritiellä meren siintäessä siellä jossain sivulla. Ai tuleeko useinkin ajeltua yöllä etelässä motarilla, no ei mutta on joskus tullut ja ko mielikuvat kun jäävät päähän niin siinä sitä ollaan.

Jätä se rauhaan ja se menee pois

Ai mikäkö, no siis siis kuten olen miljoonasti kertonut niin minähän olen kohtalo uskovainen, asioilla on tarkoituksensa jnejne ja viime talveen asti uskoin että kaikki tapahtumat ohjaavat asioita hyvään suuntaan siis että ei ole sellaista kuin huono kohtalo (huono tuuri on toki mutta se on toinen asia)..

Jokatapauksessa takaisin aiheeseen niin tuossa eilen koneella ollessani tein mielenkiintoisen havainnon eli ette arvaa kenen yhteystiedot olivat ilmestyneet skypeeni, kyllä, kyllä sen talvella tapahtuneen henkilön jonka yhteystiedot poistin skypestä yms aivan taatusti ja takuuvarmasti silloin alkukeväästä olikohan nyt maaliskuuta. Niin nyt, ilman että olin päivittänyt konetta tai mitään ne olivat vain ilmestyneet takaisin skypeeni.

Jos Oliver olisi vielä "nuori ja hassu" ja uskoisi että joku korkeampi olento siellä yrittää viestittää että hei ota yhteyttä niin sinua odottaa positiivinen yllätys niin olisin jo viestittänyt mutta viime talven tapahtumien jälkeen jolloin jouduin niin monasti pettymään tähän intuiitiooni olen kyllä miltei 100% vakuuttunut että jos tämä nyt oikeasti olisikin joku merkki, se olisi vain kohtalon jotain pilaa siis että jos nyt ottaisin ko ihmiseen yhtyettä niin siitä ei seuraisi Apulannan sanoja lainatakseni: "tästä ei seuraa" kuin pahaa.

Mikä saa minut aivan hiukkasen epäilemään on se että eilen lentokentällä oli tyttö joka muistutti ko ihmistä aivan hämmentävän paljon...tosin huomasin tuon skype jutun sitä ennen joten oliko se vain oman mielen tepposia yms, ei voi tietää..

Mutta sitten tärkeimpiin aiheisiin eli mitä ihmettä sitä tekee tällaisena pe iltana koneen ääressä kun voisi olla ulkonakin, no ensiksikin tänään iski talviväsymys ainakin tuntui siltä kun päiväunien jälkeenkin haukotteli ja toiseksikin leivoin vanhempieni luona viimeviikolla niin paljon korvapuusteja joita itse kokkina söin ainakin 15kpl että tuntuu olo vieläkin niin turvonneelta että jotenkaan
ei nyt yhtään huvittanut lähteä baareilemaan.

Ehkä sitä huomenna voisi vaikka toisaalta taas sunnuntaina on yksi tapahtuma jonne olisi kiva mennä ihan virkeänäkin koska sinne on tulossa joitakin hyvin vanhoja ex ex työkavereita (siis sellaisia keiden kanssa ihan kaveruuntui mutta yhteydenpito sitten jäi)

Takaisin alkuun niin haluaisinko sitten, en tiedä tai siis en, tai siis joo tai siis en, siis olisihan se voinut olla silloin kaunista, olisi ehdottomasti mutta meni niinkuin meni eikä sille mitään voinut ja vaikka ihmeisiin haluankin uskoa niin se että sieltä nyt tulisi jotain maailman 7 ihmettäkin yllättävämpi reaktio, tapahtuma jnejne... noh uskonhan minä toki edelleen ihmeisiin mutta hei, joku raja niilläkin joten lienee parempi vääntää päivän laulun volumea kovemmalle vain ihan rohkeasti eikä antaa ko ajatukselle edes hmmm ajatusta :)

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Baby

Blogin ulkoasun testailua ja viikonlopun kemutuksen parantelua Placebon ja Alice In Chains yhtyeen tahdissa. Olipahan taas, kivaa oli ja kiva oli tavata ihmisiä joita en ollut nähnyt aikoihin.

Minua ärsyttää tämä nykyinen "suhteeni", toinen henkilö lähti siis monen viikon matkalle mutta kaikki jäi avoimeksi, olenko minä nyt siis edelleen single vai en, jos en niin miksi ko ihminen vastaa viestiin niin hemmetin monen (5) päivän viivellä. Harmittako, ei tai siis joo tai siis ei, siis kuten kaikista em kirjoituksista saattanee päätellä en ole rakastunut (ei ole hänkään), en edes varsinaisesti ihastunut(ei ole hänkään) mutta jos nyt jotain juttua jonkun kanssa on niin silti sen voi minusta hoitaa silti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan eli juurikin tuollaiset vastaamiset yms niin tehdään ne silti olettaen että tästä vielä tulee hyvä juttu.

Vähän sama kun keskustelin eilen ystävättäreni kanssa siitä kuinka jo suhteen alussa voi alkaa puhumaan esim vuoden päästä tapahtuvasta mahdollisesta lomasta, molemmat tietävät että ko lomaa ei ehkä koskaan tule mutta pitäähän perusidean olla se että se voi tulla. Jos ei kykene siihen niin miksi silloin olisi yhdessä nykyhetkessäkään.

Jos suhteen laatu ei kelpaa tai ei halua sitä jostain syystä niin sitten siitä puhutaan mutta ei hoideta asioita käyttäytymällä "huonosti" ja olettaen että tuosta se toinen ymmärtää jonkun vihjeen, vaikka ymmärtäisikin niin se ei ole olennaista eikä kivaa kummallekaan.


torstai 22. heinäkuuta 2010

Sain urut

Täytyy siis alkaa rinkuttamaan jotain positiivisia, esim hautajais veisuja. Aiemmin ollut vain koskettimisto ja trumpetti ja kitara tai oikeammin 2 ja muutama rummuksi kutsuttava mutta nyt on tuollainen kunnon 70-luku mallinen hillittömän kokoinen vekotin jossa on valmiina niin ankeita disco komppeja että peräkylän pubissakin syytettäisiin vanhaksi.

En jotenkaan osaa nyt ihan täysin lomailla sillä fiiliksellä kun oli tarkoitus, vaikka työsopimus on taskussa ja erästä toistakin (tietyiltä osin huomattavasti kivempaa paikkaa) tultanee minulle 2viikon sisällä tarjoamaan niin silti on jotenkin sellainen hmmm väliaikainen olo. Molemmissa paikoissa on puolensa, toisessa mieletön vastuu, kehittymismahdollisuudet ja taloudellisesti erinomaiset edut mutta toinen taas, noh siellä olisi varman kivempi olla töissä. Ensimmäinen ja se jonne minulla nyt on siis sopimus kun tarkoittanee käytännössä elämästä luopumista koska työ ja vastuumäärä ovat niin mielettömiä.

Toki minä haluan sitä, uraa, vastuuta, ammatillista menestymistä ja toki myös niiden mukanaan tuomia taloudellisia etuja mutta ilman rakkautta, mitä minä teen niillä jos minulla ei ole rakkautta, en yhtään mitään. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin niin ihan sama paljon pankkitilille tulee kuukaudessa, ilman rakkautta se ei ole yhtään mitään.

Ja vaikka rakkautta ei etsimällä ehkä löydä niin ei sitä löydä olemalla 10-12h päivässä töissäkään.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Kesäloma

Ja kärpäset, uusi duuni ja tyttö tai no ei oikeastaan tyttöä koska hän lähti pitkälle matkalle ja kröhöm hmmm hmmm me kait kinasimme aika paljon vähän ennen sitä. Minä toivoisin että emme olisi ja toivoisin että olisimme myös lomailleet jossain edes pitkän viikonlopun yhdessä mutta mutta ei ainakaan nyt sitten. Ai näemmekö siis vielä, no joo mutta vähän oli jotenkin viileä viimeinen viikko ennen näitä lomia ja näin alkuvaiheessa se saattaa tarkoittaa mitä tahansa... Oliver on kuitenkin suht onnellinen, vähän väsynyt mutta silti onnellinen.

En jaksa stressara ko asiasta, emme me selkeästi ole match made in heaven, emme se vuosisadan kaunein rakkaustarina josta kirjoitetaan satuja josta olen haaveillut ja emme ehkä edes se ihmissuhde joka tulee kestämään läpi elämän mutta en nyt vain oikeasti jaksa stressata siitä lainkaan.

Huomenna voisi lähteä vaikka polskimaan mökille mutta tänään vielä helsingin yöhön..

Vinkeä veisu ja video :)

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Karhuherran parisuhdekoulu osa 2.

Tapaaminen & ekat, tokat jnejne treffit
Menet treffeille ensimmäistä kertaa, molempia jännittää ja
menette vaikka elokuviin. Ko elokuva on huono, alat A, negaamaan kuinka surkea raina se olikaan, B, syytät toista surkeasta elokuvamausta ja teet itsellesi selväksi että tämä oli sitten tässä C, myönnät että ko raina ei ollut ihan ykkönen mutta haet positiivisemman keskusteluaiheen.

Siirrytte kahvilaan kaakaolle
A, et puhu mitään etkä myöskään kuuntele vaan esim pälyilet kelloasi, puhelintasi tai muita paikallaolijoita B, puhut vain ja ainoastaan itsestäsi tai tarkemmin vielä esim pelkästään työstäsi C, kuuntelet sujuvasti ja analysoitkin hänen jokaista sanaa virheiden varalta ja mikäli jonkun sellaisen löydät huomautat siitä mahd alentavalla kommentilla. D, edes yrität edes jutustaa vaikka ei ihan täysin synkkaisikaan ihan jo siksi että vaikka jatkoa ei seuraisikaan niin ainakin molemmille jää ns parempi mieli.

Keskusteluaiheet osa2, A, Puhut eksistäsi ja erityisesti tunteistasi heitä kohtaan sekä siitä kuinka loistavaa seksiä teidän välillänne oli B, puhut mistä tahansa väkivaltaan tai agressiivisuuteen liittyvästä (myös uutisissa olleiden tapausten yksityiskohtainen analysointi ja ns munat pois uhoaminen lasketaan tähän) tai vielä parempi, uhoat ja uhkailet ja kiihotat itsesi raivoon. C, Haet sääliä ja hyväksyntää D puhut mistä tahansa aiheesta hyvin pitkän monologin välittämättä siitä vaikuttaako toinen pätkääkään kiinnostuneelta. E, Puhut ja Kuuntelet itsestäsi, toisesta tai vaikka yleisistä molempia kiinnostavista aiheista.


Kotiinlähtö, A, et huomaa tai välitä toisen lähettämistä signaaleista tai kiinnostumisesta vaan toimit ihan kuten itsestä tuntuu B, huomaat vastakkaiset signaalit mutta yrität silti esim suudella vaikka toisen ilme on tämä C, luet toisen sanattomiakin signaaleja ja toimit niiden mukaan

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Karhuherran parisuhdekoulu osa 1.

Tyttöjenhän pitäisi kuulopuheiden mukaan olla huomattavasti parempia tässä noin keskimäärin mutta joku eli minä voisi vähän protestoida. Sensijaan itsehän sitä on niin supermenestynyt (se oli ironiaa) että voi jo opettaa muitakin.
Miten vaikeaa se voi olla.

Annan esimerkkejä:

Puhelinsoitto
Sinä soitat henkilölle x aikana jolloin hän ei ole a nukkumassa tai töissä/koulussa jnejne. Ko henkilö ei kuitenkaan syystä tai toisesta vastaa, ei kuule tai on paikassa jossa ei voi puhua niin miten vaikea on ns pelastaa tilanne. 1 tekstari parin tunnin sisällä jossa esim sanoo että on vähän huonossa paikassa mutta soittaa takaisin aikana x.
Tai sitten soittaa takaisin heti kun ehtii/pystyy.

Tapaaminen
Ennalta sovittu tapaaminen peruuntuu syystä x
Miten pelastaa tilanne: Hei, harmi että ei onnistu syystä x ja x mutta olis tosi kiva nähdä vaikka myöhemmin viikolla tai ajankohtana x. Jos loppuosaa ei sanota on se kylmän veden viskaamista toisen varpaille.

Keskustelu
Henkilö x on syystä tai toisesta väsynyt ja ei jaksa tai kykene osallistumaan keskusteluun. Tilanteen pelastaminen: Hei oon ihan tosi väsynyt syystä x, olisi kyllä tosi kiva jutella mutta nyt en oikein jaksa joten voidaanko tehdä ajankohtana x (spesifin ajankohdan mainitseminen ON olennaista) tuplaseivaus: tykkään susta tai jokin toinen positiivinen lause jotta keskustelu loppuu ns hyvään fiilikseen molemmille.


Väittely.
Riita asia x. Tilanteen pelastaminen, kompromissin hakeminen, vastaantuleminen, toisen osapuolen kuunteleminen. Ratkaisu.

Pahimmat virheet: ultimaatumit, uhkaukset, pois lähteminen vihaisena tai lauseet mun pitää nyt miettiä tätä asiaa yksinäni yms.


Jatkoa seuraa....

Laskenta

Ai mihin, no siihen koska tämä juttu tämän sanotaan nyt häntä vaikka henkilö b:ksi kanssa loppuu tai ei lopu, jos ei lopu niin siirtyy seuraavalle asteelle. Oliver ei enää jaksa epäreiluutta ja Oliver ei enää jaksa säätää eikä pelata eikä arvuutella eikä montaakaan asiaa. Oliver haluaa olla ihan rauhassa, ihan rehellisesti ja mukavasti ja onnellisesti. Varsinkin nyt kun Oliver on kesäflunssassa.

Vieraat lähtivät eilen, on aina jotenkin tosi kummaa kun on tottunut että on ihmisiä kylässä siis pidemmän aikaa ja sitten yksi aamu saakin taas keittää kahvia vain itselleen, jotenkin tekisi mieli puhua vaikka telkkarille, kommentoida sille uutisia ja kysyä ottaako se puuroa :)

perjantai 18. kesäkuuta 2010

-

Vieraita ollut kylässä koko viikon. Eipä muuta, tuntuu että päivät ja illat vain juoksevat ja taas onkin perjantai ja aika laittaa kone kiinni. Uuden tytön kanssa menee kait ihan ok tai siis joo, mutta molemmilla painaa kyllä tilanteen epävarmuus paljon..

Ja ja, noh kyllä te tiedätte miten kirjoitin silloin aikoinaan sen erään ihmisen kohdalla ja miten kirjoitan nyt. Ja vaikka koitan valehdella itselleni ihan 6-0 että juu juu niin, noh katsotaan nyt silti että jos tämä "en niin super innostunut" johtuisi kuitenkin näistä käytännön epävarmuuksista.

Hauskaa viikonloppua!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Rakkaat lapset

On tullut kuunneltua paljon placeboa, kyseessähän on aivan loistelias soitinorkesteri mutta mutta, kuten eräs erittäin mukava ihminen totesi, jos et halua itkeä aamuisin älä kuuntele. Sisareni tosin väitti että on heillä iloisiakin kappaleita mutta itse rohkenen olla eri mieltä, Bitter end, Protege Moi, Without you i am nothing, siinä sitä iloista kesämusaa kerrakseen :)

Uuden tytön kanssa ollaan edelleen yhteydessä ja eilen oli kait eka vakavampi keskustelu tai siis hmm noh hän on tietoinen työtilanteestani ja siitä mitä se saattaa tarkoittaa käytännössä ja ei luonnollisesti ole kovin innoissaan, en ole minäkään, ei ei ja ei mutta näillä korteilla on nyt vain pakko pelata sattuneista syistä.

Kerroin hänelle myös syistä minkä takia minun on nyt hyvin hyvin vaikea luottaa häneen(tai kehenkään) lainkaan ja pyysin kärsivällisyyttä.

En tiedä mitä hänen kanssaan tulee tapahtumaan, en todellakaan tiedä, tottakait toivon, totta hemmetissä mutta kuten elämä on osoittanut se toive ei välttämättä merkitse mitään.


En tiedä, on tullut mietittyä paljon mennyttä, ehkä siksi kun on tavallaan niin tuhottomasti ylimääräistä aikaa. Tavallaan tämä ajanjakso tällähetkellä päätti 7vuotta kestäneen kauden (en voi anonymiteettia paljastamtta kertoa tarkemmin miksi mutta lupaan tehdä sen jokupäivä) ja en tiedä,,niin monet asiat menivät eri tavalla kuin oli suunnitellut tai toivonut, niin paljon asioita on tapahtunut mihin ei ole voinut itse mitenkään vaikuttaa.

Nyt jotenkin haluan olla varma että mitä tahansa seuraavat askeleet ovatkin, ovat ne lähemmäs tai oikeammin takaisin omaan itseeni, siihen itseeni jonka tekee mieli rakastaa, hyppiä, tanssia ja nauraa eikä ennenaikaisesti keski-ikäistyvään puolikuollleeseen kyynikkoon.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Sosiaalip osa xx

[29.5.2010 21:55:21] Oliver: hmm no siis tuota tuon uuden tytön kanssa
[29.5.2010 21:55:30] Oliver: siis yritän että josko
[29.5.2010 21:55:37] Oliver: siis hän oli viimeyön taas täällä
[29.5.2010 21:55:51] Ystävä: jaahas
[29.5.2010 21:55:53] Ystävä: onko hän mukava
[29.5.2010 21:56:02] Oliver: mutta siis syy miksi en ole siellä kemuissa on ihan se että unohdin koko jutun
[29.5.2010 21:56:11] Oliver: no on mukava joo
[29.5.2010 21:56:16] Oliver: mutta mokaan koko jutun
[29.5.2010 21:56:23] Oliver: kun käyttäydyn kuin typerys
[29.5.2010 21:56:32] Oliver: dont ask me why, en tiedä
[29.5.2010 21:56:55] Oliver: eli en ihmettele jos ei enää halua nähdä mua, sen verran typerää tarinaa päästän suustani
[29.5.2010 21:57:05] Ystävä: jaha
[29.5.2010 21:57:12] Ystävä: paras pitää suu kiinni :)
[29.5.2010 21:57:41] Oliver: ja en tosiaan tiedä miksi, noh yksi syy on se että a en jotenkin nyt uskalla ollenkaan ja siksi koitan korjata tilannetta hmmm yli-egolla
[29.5.2010 21:57:47] Oliver: joo se ois paras
[29.5.2010 21:58:07] Oliver: ja lisäksi se helvetin blondi on taas yhtäkkiä mun mielessä silloin kun olen tuon tytön kanssa
[29.5.2010 21:58:21] Oliver: miksi nyt, ei hajuakaan, ja miksi just silloin tulee jatkuvasti mun mieleen
[29.5.2010 21:58:56] Oliver: tosi kiva kun ollaan lähekkäin ja pitäisi osata nauttia tilanteesta ja mennä myös henkisesti lähelle niin mulla ei ole mielessä kuin ex "sensuroitu"
[29.5.2010 21:59:01] Oliver: way to go Oliver
[29.5.2010 21:59:12] Ystävä: no, ehkä tuo menee ohi
[29.5.2010 21:59:28] Ystävä: kun huomaat että tämä uusi nainen onkin ihan erilainen
[29.5.2010 21:59:33] Oliver: toivottavasti mutta vähän vaikea tilanne kun toinen kysyy ko tilanteessa että mitä mietit, mitä siihen voi vastata :)
[29.5.2010 21:59:42] Ystävä: :)
[29.5.2010 22:00:23] Oliver: taidan tarttea kallonkutistajaa

En koskaan ikimaailmassa haluaisi ajatella mitä ajattelen enkä koskaan ikimaailmassa tule satuttamaan tätä uutta tyttöä vaan jos en pikkuhiljaa osaa korjata omia ajatuksiani niin kerron sen hänelle rehellisesti ja hän tehköön valintansa sen mukaan (ei, en ole niin typerys että nyt em hetkeä kertoisin mutta siis pääpointit).

maanantai 24. toukokuuta 2010

Hmmm hmmmmmmmmmm

En oikeasti tiedä, ei oikeasti aavistustakaan. Hmm vettä oli ilmeisesti virrannut nyt sitten vihdoin tarpeeksi joessa ja niinhän siinä sitten kävi. Oli mukavaa, oli oikeastaan hyvinkin mukavaa, hänessä ei ole mitään vialla vaan päinvastoin kaikinpuolin oikein viehättävä ihminen ja yhdessä vietetyt muutamat vuorokaudet, kaikenjärjen mukaan minun pitäisi olla innoissaan kuin puuhevonen kuutamolla. Olinhan minä siis tavallaan ja aion minä soittaa, en ehkä tänään en ehkä huomenna mutta viimeistään keskiviikkona.

Koska käytin sanaa "mutta" niin niin, pääosaltaan minua mietityttää 2 asiaa, toinen on että olenkohan nyt ihan valmis sitten kuitenkaan, huomasin nimittäin että ilm tuosta aiemmasta pieleen menneestä jutusta johtuen minun oli huomattavasti vaikeampi jotenkin hmmm avautua ja olla oma itseni kuin mitä aiemmin ja toinen asia on tämä edelleen jatkuva työtilanteen epävarmuus joka siis edelleen tarkoittaa sitä että saatan olla kuukauden sisällä jossain hyvin pitkällä ja hyvin pitkän aikaa.

Mutta kivaa ja hyvin intensiivistä oli kaikinpuolin :)

Edit: Luulen että tämä oli niitä tapahtumia jotka tajuaa oikeastaan kunnolla vasta kun on kulunut hetki.

torstai 13. toukokuuta 2010

Simmut kiinni

Mun pitää lopettaa ulkona käyminen kyllä nyt ihan tosissaan, ei näitä seuraavia päiviä kestä naapurin erkkikään. Niiin synkkää, niiiiin synkkää, kuuntelee yksin Ozzy Osbournen If I close my eyes forever biisiä ja "pohdiskelee".

Muutoin ei mitään uutta auringon alla, tapasin yhden tytön, juu siihen ne hyvät uutiset loppuivatkin :) eli siis mutta kuitenkin, koin hänet todella viehättäväksi kaikinpuolin, oikeastaan suunnattoman suloiseksi mutta kun kysyin yhteiseltä ystävältä että kuka ko henkilö on niin kuulin että a hän on naimisissa ja b saanut juuri muutama kk sitten ensimmäisen lapsensa :)

En tiedä, edelleen uusi duuni antaa odotuttaa itseään vaikka pari haastattelua nyt ollutkin ja sekin vaikuttaa aika paljon itsetuntoon joka taas vaikuttaa siihen miten sosiaalinen sitä haluaa olla. Sitten kun en halua nyt enää enempää tännekkään mitään suurempia synkistelyjä kirjoittaa niin hiljaiseksi on käynyt päivitystahti.

Ehkäpä pian, toivottavaa olisi.

Sineadia vaihteeksi, Sinead on kyllä kaunista musiikkia.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Huijausta

että tytöt tykkäisivät tanssia enemmän kuin miehet, tai siis joo jos kyse on julkisesta ns ryhmässä tapahtuvassa ketkutuksessa niin silloin joo mutta esim tänpäiväiseen videoon niin väitän että max 1/3 kaikista existäni(sisältäen siis vakavammat kuin vähemmän vakavat jutut) olisi suostunut noin spontaanisti sunnuntai illan ratoksi.

Ensiviikosta on tulossa toiv mielenkiintoinen tai siis mielenkiintoinen siitä tulee ainakin mutta toiv tulee myös hyviä uutisia työrintamalta. Jos ei ensi niin seuraavalla sitten toivottavasti ainakin.

Kone siis (jos tässä nyt itseään koneeksi kerran tituleeraa) yskii ja köhii noin kuvainnollisesti mutta ei suinkaan ole sammunut( no muutama yö sitten oli mutta ihan kotiin nätisti :) Mitä Oliver koittaa siis sanoa on että vaikka elämä ei ole nyt ihan parhaimpia kortteja tässä tämän vuoden puolella jakanutkaan niin niin no köhinällä ja puhinamlla eteenpäin.

Edit: Piti vielä lisäämäni että pidän tästä kappaleesta ja erityisesti yhdistettynä videoon todella paljon, kuvaa tunnelmaani todella hyvin vaikkakin toki haikeasti kun ei ole tanssikumppania ja surrounding lovekin taitaa olla enemmän sellaista hmm no ei ihan sitä mitä eniten kaipaisi.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Mikä tässä nyt on

Varoitus: negailua

kun ei onnistu tai paremminkin ei ole onnea matkassa. On todella turhauttavaa olla sivustakatsojan roolissa omassa elämässään. Asiat vaan tapahtuu ja ihan sama mitä tekee tai on tekemättä niin kun ei ole tuuria niin ei ole.

Ei minulla mitään asiaa ollut, mennyt viikko taas nopeasti, kahvittelua parin ystäåvän kanssa, paljon hikoilua kuntoilun parissa, duunin etsintää edelleen....

Minähän olen kohtaloon ja asioiden tarkoitukseen uskova mutta nyt on taas vaikea nähdä mikä tarkoitus näillä viimekuukausilla oikein on? mitä minun pitäisi tästä oppia? Sitä etten voi vaikuttaa juurikaan mihinkään? Sitä että aurinko ei välttämättä paista huomennakaan tai edes ensiviikolla? Sitä että aina voi käydä huonomminkin? vai mitä?

CMX yhtyeen kappaleessa lauletaan: opeta minulle nöyryys..ja se on ainoa jonka keksin tästä nyt opetukseksi mutta miten kauan sitä opetetaan?

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Minä ja sunnuntai

Kun herää tiukun tikittäessä seitsemää aamulla piiiiiiiitkän hippaillan jälkeen tietää että päivästä on tulossa hyvin mielenkiintoinen. Siihen kun lisätään iloluontoiset laulut Timo nimiseltä herrasmieheltä ja syväluotaavat mietinnöt elämästä yleensä alkaa tuleva yökin näyttää positiiviselta.

Missä on pekka sauri kun häntä kaivataan, missä on tyttö kainalosta, missä minä olen, onko täällä muita, häh kuka tuon sanoi.

Terveisin Oliver ja huono huumori.

Sitten pohdittaneisiin kysymyksiin ?

Kannattaako tai siis muuttaisinko nyt sitten työnperässä hyvin pitkälle?

Paljon suostun alentamaan palkkatoivetta vrt mitä aiemmin tienasin (jos näyttää siltä että niin täytyy tehdä)

Onko tällä kaikella oikeasti joku tarkoitus?

Miksi yölinja lopetettiin aikoinaan ja miksei mitään vastaavaa koskaan tullut?

Kauan lentokielto kestää?

Koska minä taas ihastun vai ihastunko koskaan?

Kannattaisiko minun painostaa itseäni yy suhteeseen tai siis olisiko sellainen tässä tilanteessa hyväksi?

Kauanko läheiset ihmiset pysyvät terveinä (toiv todella pitkään)?

Tapahtuiko esim varhaislapsuudessani jotain mitä en muista tai jotain mikä vaatisi käsittelyä että olisin kokonaisempi ihminen?

Onko karmaa olemassa?

Millä sen saisi tietää mahd varhaisessa vaiheessa että toisen ihmisen seksuaalisuus olisi edes jotakuinkin samalla tasolla kuin oma?

Miksi kaikki ihmiset eivät ole edes suht avoimia?

Miltä tuntuu tai siis miltä käytännössä tuntuu/tapahtuu kun ei pysty avautumaan vaikka haluaisi? ja miksi siihen ei toimisi itsensä pakottaminen vähän samalla tavalla kun pystyyhän sitä vaikka tempaisemaan itseään vasaralla varpaaseen jos vain haluaa niin tehdä?

Miksi koen syyllisyyttä jos otan yhdenkin tasottavan vaikka minulla ei siis ole koskaan ollut mitään ongelmaa juomisen kanssa?


Illan veisuna ei suinkaan synkistelyä vaan hmm onko tämä nyt sitten loungea?

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Give me some loving :)

Lauantai, kevät, kärpäset, tytöt ja niiden pyllyt.. Mitä muuta voisi poikamies elämältä toivoa :) No ok ehkä paljon muutakin mutta tänään voisi esimerkiksi avata terassikauden. Ai viileääkö, noh ehkä vähän mutta kotona vaikka uuni päälle heti kun saapuu niin että saa sisälämpötilan jonnekkin 28 asteeseen :) ja sombreron päähän.

Eipä tod näk onnannut ko työpaikan kanssa, oli vähän hassua kun taisin rehellisesti sanottuna olla vähän liian pätevä tai siis tiesin ja minulla oli kokemusta useimmista ko toimenkuvaan liittyvistä asioista huomattavasti enemmän kuin minua haastatelleella henkilöllä (joka olisi siis ollut tuleva pomoni) Mutta mutta, jännätään nyt vielä kunnes lopullinen vastaus tulee.

Pahoittelen että blogin päivitystahti on tällähetkellä niin hidasta, ei vain ole ollut yksinkertaisesti mitään sanottavaa ja vaikka tänään täytyykin koittaa ottaa iloa irti niin olen itseasiassa ollut aika epäsosiaalinen viimeviikot. Niin paljon taas avoinna tulevaisuuden suhteen kun olen nyt esim hakenut töitä myös hmm sanotaan nyt että hyvin kaukaa nykyisestä asuinpaikastani joten on jotenkin todella odottava olo. Vähän sellainen kun seisoisi jarrulla ja vaan odottaa sitä että asiat klonksahtaa kohdalleen että voi taas ns mennä.

Jokatapauksessa nyt hippaamaan :)

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Miksi oi miksi

"Tai Monster magnet yhtyeen laulun nimi: God says no.
Pyydät uudestaan että jooko, kiltti jookos mutta vastaus on taas EI.
Putoat polvillesi ja anelet että kiltti nyyh nyyh kiltti, ja vastaus EI

Onnelisten tähtien alla on hauska matkustaa, mutta kun valitsee väärän tähden niin kyyti on kylmää."

Olin kirjoittanut ylläolevan ja tallentanut sen luonnosviestiksi joskus viimeviikolla, en enää muista miksi mutta kovin kaukaa haetulta se ei silti kuulosta :)

Mutta ei koitetaas taas pysyä positiivisena, hmmmmm no siis, työhaastattelu, ensi keskiviikkona (pari puhelinhaastattelua ollut myös mutta eivät olleet sopivia paikkoja) ja hmmmm no salitreenit sujuvat ihan hyvin (ainakin takapuoli on kyykkyjen jäljiltä niin kipeänä että hyvä kun pystyy istumaan:) ja hmmmmm olen nukkunut paljon ja hmmmmmm aloitin taas väliaikaisesti tupakoinnin, ei kun ei se ollutkaan hyvä asia mutta menkööt.