Arvoisa kohtalo, voisitko millään olla niin kiltti että antaisit ihmisen edes hetken hengähtää ja vaikka hieman hymyilläkkin ilman että sinun pitää heti kumauttaa.
Viimevuonna kun annoit tulla oikein kaksin käsin veti se nuo varmuusvarasto voimat sen verta alhaalle että uusiin suuriin vastoinkäymisiin ei olisi nyt oikein voimia.
Tiedän kyllä että sinusta saatan pyytää täysin kohtuuttomia ja niin monasti olet viimevuosina näyttänyt että jos iloitsen liikaa läväytät sellaisella voimalla että taatusti putoan polvilleni ja hymy pyyhkiytyy varmasti mutta silti.... en voi kuin pyytää.
On jotenkin helvetin ironista että minä kohtuullisen itsevarmuuden omaavana ihmisenä menin vuosikausia ns rokkitähti asenteella (en toisia ihmisiä vaan yleensä elämää kohtaan) mutta toisaalta taas jos on tullakseen/tapahtuakseen niin tuleehan se vaikka piileskelisi yksin mökissä.
Toinen kappale Nina Simonea.
Minä yritän aina uskoa siihen että hyvän ja pahan määrä on vakio, että aina kun tulee pahaa, tulee myös hyvääkin, mutta jokseenki se paha aina tuntuu enemmältä ja pahemmalta kuin mitä yrittää mitata hyvää, hyvä tuntuu aina lipuvan pois niin nopsaa...Mutta toivon että kumpaakin tulee tasaisesti kaikille, silloin osaa arvostaa kumpaakin, koska ilman hyvää ei ymmärrä pahaa ja toiste päin..
VastaaPoistahmm..mä taidan selvästi ehkä pohtia liikaa :)
-c
Mä haluaisin niin paljon uskoa karmaan ja oikeudenmukaisuuteen. Joskus se on vain todella vaikeaa ja tuntuu että sattuma/kohtalo/jumala/(kuka kutsuu miksikin) antaa kyllä tulla kohtuuttoman kovaa yhden ihmisen/ihmisten/läheisten kohdalle.
VastaaPoistaTiedän, siltä se välillä tuntuu, joskus miettii et miten paljonhan sitä ihminen oikeestaan kestääkään sontaa ja miksi kaikki tuntuu tulevan yhdelle. Mutta siitä huolimatta tahdon ja yritän uskoa että hyvääkin tulee, pakkohan sitä on tulla, eikö niin?!?
VastaaPoista-c
Hmm. Hyvän ja pahan määrä on ehkä vakio, mutta mun mielestä se ei välttämättä oo aina ihan tasapainossa yhden ihmisen elämässä. Mä uskon, että vahvimmille ihmisille tapahtuu enemmän pahaa kuin heikoimmille ihmisille. Siis jos pahan ja hyvän määrä maailmassa on vakio, niin joku (i have no clue onko se sattuma/kohtalo/jumala/you name it) varmistaa sen, että ihmiset ei murru taakan alla. Sen takia on luontevaa, että vahvemmat ihmiset kantaa vähän enemmän taakkaa.
VastaaPoistaMun mielestä hyvää ei kannata odottaa sen takia, että on aikaisemmin kokenut jotain pahaa. Hyvää kannattaa odottaa sen hyvän itsensä takia, ei pelkästään kompensoimaan sitä pahaa.
Ajattele, että sä olet kuin taivas. Välillä taivas on kirkas ja napakka, on aurinko ja poutapilviä. Välillä ne väistyy ja tulee äärimmäisen synkkiä ja mustia pilviä ja koko taivas saattaa näyttää ihan erilaiselta. Pilvet ja muut ilmiöt tulee ja menee. Se taivas kuitenkin jatkaa olemistaan.
Caramiina, niin joo siis tottakai, siinä vaiheessa kun lopettaa uskomasta niin lienee hyvin vähän syitä avata silmiä enään laisinkaan. Ja ei sikäli useimmat vastoinkäymiset, ne kohtuuttomatkin kuuluu elämään mutta jotain suhteellisuutta voisi se niitä jakava harrastaa ja ajoittaa niitä useille vuosille tai vuosikymmenille eikä esim suurinta osaa 6kk sisään.
VastaaPoistaPartyFlickan, olen samaa mieltä ettei se useinkaan ole tasapainossa ja vähän epäilen tuota vahvemmille ihmisille tapahtuu juttua. Siis toki kaunis ajatus mutta...
VastaaPoistaIkävin asia minusta "pahojen" asioiden tapahtumisessa on kuitenkin se että kun niitä tarpeeksi tapahtuu ei oikeasti meinaa uskaltaa iloita enään. Saa tehdä tosissaan töitä että ei kyynisty liikaa ja uskaltaa ottaa ilon irti silloin kuin se elämä takaiskujen jälkeen taas hymyilee.
Pidin sun taivasvertauksesta, aurinkohan nousee aina.
En oikein ymmärrä miten tänne eksyin, mutta juutuin näköjään lukemaan...ja mitä karvaiset silmäni löysiväykään!
VastaaPoistaNina Simonea!
Jos en olisi näin vanha ämmänrutale, lähettäisin halauksen silkasta mielihyvästä :)
Arjaanneli, en tiennytkään että virtuaalihalauksilla on ikärajat :) live and learn. Nina Simone on jokatapauksessa iloista ja ilostuttavaa.
VastaaPoista