sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Vaihdevuodet ja kylpyankka

On iskenyt, ainakin mielialan vaihteluista päätellen, no juu stressillä ja käsittämättömillä työtuntimäärillä saattaa olla myös pieni vaikutuksensa. Haluaisin ihan tosi paljon kirjoittaa tännekkin useammin mutta niin tylsää kuin se onkin, kun tulee joka ilta 12tunnin työpäivän jälkeen kotiin, on onnellinen jos pystyy keskittymään edes jonkun videon katseluun.

Ystäväni oli huippu, kerroin hänelle osastollani olevasta tytöstä joka on aika suloinen ja hieman sekaisin --- tuossa kohtaa hän alkoi kiljumaan puhelimeen että Oliver ei, oikeasti ei...en voinut kuin nauraa. Olen siis selvästi löytänyt nyt oman heikon kohtani mitä tulee ihmisistä kiinnostumiseen.

Suloinen ja vähän sekaisin niin minun pää ilmeisesti alkaa kääntymään. En nyt ihan vielä tiedä miten tämän huomioimisen myötä jatkan mutta kieltämättä viimeaikainen suhde-suhteettomuus historia huomioon ottaen ja kaikki ne itkut ja hammastenkiristykset, jos olisin itselleni tälläkertaa kiltimpi ja koittaisin mielummin lähestyä vaikka sellaista ihmistä jolla on....no jotain muuta ainakin.

Nyt tämä ottaa kylpyankan (kyllä, minulla on oikeasti keltainen kylpyankka :) kainaloon ja menee punkkulasillisen kanssa ammeeseen (ja kyllä, kuulun niihin onnekkaisiin joilla on amme) ihmettelemään.

Harvinaisen onnistunnutta loungea.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Joka pimeydessä vaeltaa

Tämä projekti on sitten Oliver sinun vastuullasi, ai, no kiva, erityisen kiva kun deadline on ensiviikolla. Ai minullako muuta elämää, no ei tietenkään. Ai että ihanko joudun sitten vielä kouluttamaan muita ihmisiä tähän juttuun, no entistä parempi kun kukaan ei ole viitsinyt itseänikään opettaa mutta kait minä nyt sitten yöntunteita tulen tämän jutun asiantuntijaksi esim viikonlopun aikana. Ai sinäkö lähdet sitten vielä lomalle jotta ei edes jää ketään joka tietäisi koko prosessin ja taustatiedot, jippii aistin menestyksen huminan.... Ai että saan vielä mennä työillallisillekkin vieraiden kanssa kun sinä et ehdi, no toki toki minullahan olikin just tuota aikaa.

Suunnittelen vakavasti kirkavalolamppujen ostoa, suunnittelen vakavasti viikon lomamatkan aurinkoon buukkaamista, suunnittelen vakavasti juoksemisen aloittamista (juu tiedän hyvä vuodenaika aloittaa), suunnittelen vakavasti että viilennän exdeittiihmisen kanssa käydyt puhelinkeskustelut niin että ne loppuvat.


En tiedä, pitäisikö huolestua mutta puolustaudun sillä että minulla soi aina joku musiikki eli sen kulutus on suurta, eli eli, hmm arvatkaa kenellä soi tämä levy jumppamusana :)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Never ending why

Tämä vkl meni nyt sitten vähän jotenkin eri tavalla kun olin ajatellut ja nyt on hmm no ei ainakaan rentoutunut olo. Ex tapailuihminen tuli kylään pe ja oli tavallaan ihan kivaa mutta käytännössä paljon enemmän tai toisaalta paljon vähemmän. 18tunnista jotka vietimme yhdessä olimme kiinni toisissamme noin 17.5tuntia.

Joku hassunpihan voisi tässä kohtaa ajatella että hauskaa, hyvä jnejne ja joo niinhän se tavallaan siinä hetkessä olikin mutta mutta, se ei johtanut mihinkään, eilen kun olimme sitten samoissa juhlissa esitimme hänen toiveestaan etäisiä/kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hän pyysi etten kertoisi asiasta kenellekkään yhteisille tuttavillemme. Miksi, en tosiaankaan tiedä.

En tiedä, siinä vaiheessa kun olimme peuhanneet noin 12tuntia (ehkä nukkuneet tunnin siinä välissä) kysyin että miksi et päästä minua henkisesti lähellesi. En saanut vastausta mutta kun tulin suihkusta näin yhden kyyneleen. Oliko se jätetty pyyhkimättä siksi että minä huomaisin, en tosiaankaan tiedä.

Onneksi nämä minun naissuhteeni on niin normaaleja, onneksi nämä ei ole omituisia tai jätä onttoa oloa. Onneksi minä nautin näistä etäisistä kokemuksista. Onneksi en ollenkaan kaipaa tuota läheisyyttä, luottamusta, pysyvyyttä ja rakkautta. Rakkaus, luottamus, läheisyys, avoimuus...pah pah pah ja pyh.


torstai 7. lokakuuta 2010

Mutta jos se ei ole hyväksi minulle

Olen minäkin varsinainen mies, ex tapailujuttu soittaa ja
puhumme kaikenlaista monta tuntia, päädymme sopimaan että hän tulee kylään mutta kun puhelu on ohitse niin tajuan että en ehkä oikeastaan halua.

Eikä se nyt minun elämää järkytä tapahtui niin tai näin mutta, jos jotain olen yrittänyt oppia on se liikkuminen eteenpäin silloin kun kaikki kortit on katsonut.

Ääh mitä jos mentäisiin vain kahville..

Asiasta vähän toiseen niin hmm miten tämän nyt selittäisi, siis me olemme tietysti kaikki aikamme ja kasvatuksen tulosta jnejne ja olen toki hyvin onnellinen esim siitä että meidät on opetettu tai ainakin useimpien kohdalla kasvatettu/sallittu esim tunteiden ilmaisu vrt siihen millaista on vanhempiemmme ikäpolvella mutta joskus sitä toivoo että ei oltaisi, että minutkin olisi lapsesta lähtien isketty siihen perusmiehen muottiin joka ei puhu eikä pussaa, ei stressaa eikä murehdi, toimii, tuntee ja ajattelee suoraviivaisesti ja ehkä vähän yksinkertaisemminkin jnejne. Elämä olisi niin paljon helpompaa.


Uusi suosikkilaulu, olen kuullut pari krt radiosta ja kertakaikkisen sopivan melankolinen syksyinen rallatus

lauantai 2. lokakuuta 2010

Benzin

En ole oikeasti kovinkaan paljon ko veisua huudattanut, vähän ennen kun menin jumppaamaan että sai silmät ja korvat auki. Ihan unessa ja jostain syystä ei oikein nyt ole energiaa mihinkään. Ei ehkä vähiten siksi että työpäiväni ovat taas yllätys yllätys olleet pitkiä kuin nälkävuodet.

Ehkä se on tämä harmaus, tekisi mieli ostaa lento jonnekkin aurinkoon. Haluaisin kovasti kertoa jotain kivoja juttuja, jotain iloisia tapahtumia elämästäni mutta ne ovat olleet tälläviikolla kortilla, no tänään oli kyllä kivaa ystävätär s kanssa, kävimme syömässä, kävelyllä ja sitten ostamassa molemmille kukkia, hän ilahtui niistä joka oli mukavaa.

Päivän videona musiikin sijaan, Chris Rockin (stand up koomikko) näkemys parisuhteesta ja rakkaudesta :)