Olisikin, mutta ei ole paljon kujeita ollut. Väsymystä sitten senkin edestä. En kyllästytä kertomalla töistäni mutta ne ovat 99% syynä koko kuukauden hiljaisuuteen. Stressi ja väsymys, nuo elämänilon poistavat ystävät ovat olleet kylässä vähän liiaksi. Työsopimus kun on katkolla ja esimiehen kanssa on erimielisyyttä vähän kaikesta niin se ei ole ihan se paras tilanne vaikka miten tekisi ympäripyöreitä päiviä. On niin hassua huomata kuinka ihan jo viikonloppunakin, sunnuntai iltaisin alkaa olo muuttua "normaaliksi", ajatukset kulkevat edes vähän ja yhtäkkiä vähäpukeiset vastakkaisen sukupuolen edustajat alkavat kiinnostaa, kaikki asioita joita ei näinä viimeviikkojen arkipäivinä tapahdu lainkaan.
Jotenkin kaikki se loppuvuodesta vielä ollut haaveilu tuntuu nyt kovin kaukaiselta, ei siksi etteikö haluttaisi vaan kun on vaan väsynyt. Mietin esim kun yksi tyttö pyysi minua ulos ja vastasin sitten ei kiitos kohteliaasti että siis muutoin olisin mieluusti mennyt mutta tuona päivänä varsinkin oli vain takki niin tyhjä että ajattelin että mitä iloa on treffikumppanista joka lähinä katsoisi lasittuneilla silmillä eteensä ja nuokkuisi, aivan, ei mitään.
Ihmisiin tutustuminen vaatii energiaa ja sitä ei nyt just ole.
Kuitenkin lyhyestä virsi nyt hetkeksi kaunis, kaikki on siis sikäli ihan hyvin ja eiköhän nuo työasiatkin jotenkin järjesty tai siis muutan osastoa nyt todennäköisesti ainakin ja saan mitä todennäköisimmin ylennyksenkin sieltä (olen vielä epäilevä niin kauan kun ei ole paperia edessä) ja ehkä sitä sitten sen myötä saa taas energiaa muuhunkin kuin "välttämättömyyksiin".
Ainakin on kivemman näköistä kun siirryn tiimiin jossa olen ainoa miespuolinen 8naisen keskellä. Yhteisiä saunailtoja odotellessa :)
Ja ei, en ole töissä hoitsuna enkä muutenkaan mitenkään erityisen naisvoittoisella alalla, sattumaa vaan.
Edit, ei kun olen minä yhdestä asiasta kyllä ehtinyt taas innostua, kahvivaahtotaiteen lisäksi :) nimittäin luistelusta jota ei olekkaan sitten teinivuosien tullut montaa kertaa tehtyä. Oli huippua huomata että en nyt ainakaan ihan ollut ko taitoa täysin menettänyt vaikka vähän huteraa aluksi olikin.
keskiviikko, 8. helmikuuta 2012
sunnuntai, 8. tammikuuta 2012
Unta ja unta ja unta
Joskushan ne energiatasot oli pakko tippua, minulle ne nyt sitten tippuivat samantein kun astuin alkuviikosta työpaikan ovesta sisään ja kovaa tippuivatkin. Hyvä kun ei oikeasti nukahda pystyyn.
Johan sitä intoa kestikin...
Olen kyllä nukkunut mutta ei auta, kun vaan väsyttää niin väsyttää. Ei hermostuta, ei masenna vaan ei vain huvita tai siis kun väsyttää.
Toki olen väsyneenä normaalia sarkastisempi, synkempi ja muutenkin pahantuulisempi mutta taustalla on vain kyllä nyt väsymys ja kaiken yhtäkkinen täydellinen huvittamattomuus.
Suurin vaikuttava tekijä siihen lienee työ tai siis siihen liittyvät asiat. Eivät ne mitkään olleet pöydältäni poistuneet ja lisää oli tullut mutta kun huvitus on about 0.
Lomaan asti sitä aina jotenkin paremmin jaksaa, on mitä odottaa jnejne mutta sen jälkeen. Mitä tässä nyt odottaa, kuuta nousevaa.
Perjantaina kun oli ulkona ja joku ihan viehko tyttö yritti tulla juttelemaan niin ei edes se huvittanut, ei ole nyt mitään sanottavaa. Tuplasin kahvimääränkin sinne reilu 12kuppiin päivässä mutta siitäkään tule kuin hikiset kämmenet.
Seuraavaksi alan tuijottamaan kirkasvalolamppua, tiedä onko siitä apua mutta ainakin se häikäisee niin hemmetisti. Vitamiiniannokset olen jo tuplannut ja loppukuun voisin viettää tipattomana (perjantainen oli sovittu jo viimevuoden puolella).
Tai ehkä minun pitää vaan odottaa sitä kevättä...
Illan lauluna blogihistorian ensimmäinen ja viimeinen kerta kun linkitän Himmiä (en siis pidä heidän musiikistaan) mutta tämän laulun (ja kyllä, tiedän ettei tämä ole originaali) sanat sopivat tähän sarkastiseen olotilaan nyt harvinaisen hyvin
Edit: hei, nyt unohdin, innostuinhan minä hitusen yhdestä aivan mihinkään liittymättömästä asiasta...rumpujen pärinää, liittyykö tämä musiikkiin vai naisvartaloon vai salilla huhkimiseen vai vai........ei hassut kun latte/cappuccino "taiteesta". Joulunmyötä minun kahvikone/tarvike valikoimani siis kasvoi mutta se mikä minut sai tästä innostuneeksi on "lähikahvilan" miehen taidonnäytteet eli hän tekee aina sydämen nais-asiakkaille. http://www.youtube.com/watch?v=eOBmrJZXG3w Ainoa joka minulta puuttuu on maitokannu jossa on tarpeeksi terävä nokka, sen jälkeen pääsen harjoittelemaan :) Piirtäähän minä en osaa mutta kunhan nyt edes peruskuviot oppisin :) Ja joku vielä väittää etteivät miehet olisi valmiita panostamaan tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin :)
Johan sitä intoa kestikin...
Olen kyllä nukkunut mutta ei auta, kun vaan väsyttää niin väsyttää. Ei hermostuta, ei masenna vaan ei vain huvita tai siis kun väsyttää.
Toki olen väsyneenä normaalia sarkastisempi, synkempi ja muutenkin pahantuulisempi mutta taustalla on vain kyllä nyt väsymys ja kaiken yhtäkkinen täydellinen huvittamattomuus.
Suurin vaikuttava tekijä siihen lienee työ tai siis siihen liittyvät asiat. Eivät ne mitkään olleet pöydältäni poistuneet ja lisää oli tullut mutta kun huvitus on about 0.
Lomaan asti sitä aina jotenkin paremmin jaksaa, on mitä odottaa jnejne mutta sen jälkeen. Mitä tässä nyt odottaa, kuuta nousevaa.
Perjantaina kun oli ulkona ja joku ihan viehko tyttö yritti tulla juttelemaan niin ei edes se huvittanut, ei ole nyt mitään sanottavaa. Tuplasin kahvimääränkin sinne reilu 12kuppiin päivässä mutta siitäkään tule kuin hikiset kämmenet.
Seuraavaksi alan tuijottamaan kirkasvalolamppua, tiedä onko siitä apua mutta ainakin se häikäisee niin hemmetisti. Vitamiiniannokset olen jo tuplannut ja loppukuun voisin viettää tipattomana (perjantainen oli sovittu jo viimevuoden puolella).
Tai ehkä minun pitää vaan odottaa sitä kevättä...
Illan lauluna blogihistorian ensimmäinen ja viimeinen kerta kun linkitän Himmiä (en siis pidä heidän musiikistaan) mutta tämän laulun (ja kyllä, tiedän ettei tämä ole originaali) sanat sopivat tähän sarkastiseen olotilaan nyt harvinaisen hyvin
Edit: hei, nyt unohdin, innostuinhan minä hitusen yhdestä aivan mihinkään liittymättömästä asiasta...rumpujen pärinää, liittyykö tämä musiikkiin vai naisvartaloon vai salilla huhkimiseen vai vai........ei hassut kun latte/cappuccino "taiteesta". Joulunmyötä minun kahvikone/tarvike valikoimani siis kasvoi mutta se mikä minut sai tästä innostuneeksi on "lähikahvilan" miehen taidonnäytteet eli hän tekee aina sydämen nais-asiakkaille. http://www.youtube.com/watch?v=eOBmrJZXG3w Ainoa joka minulta puuttuu on maitokannu jossa on tarpeeksi terävä nokka, sen jälkeen pääsen harjoittelemaan :) Piirtäähän minä en osaa mutta kunhan nyt edes peruskuviot oppisin :) Ja joku vielä väittää etteivät miehet olisi valmiita panostamaan tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin :)
lauantai, 31. joulukuuta 2011
Kumma ja nostalginen olotila
Lomaa on enää pari päivää jäljellä ja en voi käsittää mihin tämä on mennyt. Kemuttanutkaan en ole kuin parisen kertaa, ystäviä olen toki tapaillut mutta vielä olisi monen monta ihmistä jotka olisin halunnut nähdä. Olen siis ollut alkuperäisessä kotikaupungissani lomalla ja en tiedä, tulee aina nykyisin niin haikea olo kun menee taas takaisin omaan nykyiseen kotiinsa. Tulee aina mieleen että pitäisikö minun oikeasti keskittää kaikki voimavarani ja koittaa löytää töitä täältä. Minun lomani täällä ovat miltei aina mahtavia ja super nostalgisia mutta tiedän ettei se olisi enää yhtään sama jos asuisi täällä.
Kun ei minulla ole ratkaisuja, en minä tiedä.
Tapasin taksijonossa taas nuoren tytön, hän kertoi että oli miettinyt vuoden ennen kuin haki opiskelemaan ihan ollakseen varma että haluaa sitten tehdä sitä loppuelämänsä. Hän oli max 21vuotias.
Jouduin valitettavasti rikkomaan kuplan ja kertomaan etten minä tiedä sitä vieläkään ja idea siitä että olisin tiennyt sen 20vuotiaana ja se ei sen jälkeen muuttuisi on jotenkin super absurdi. Siis toki minä pidän nykyisestä työstäni ja noinpoispäin mutta siis en minä siitäkään voi sanoa että sitä nyt loppuelämääni haluaisin missään nimessä tehdä.
Loppuelämä on pitkä-aika, silti kun taas tapaa ystäviään joiden lapset osaavat jo kävellä, puhua ja joku menee jo kohta kouluun, se tuntuu niin lyhyeltä ajalta. Minne vuodet oikeasti katoavat ja mikä hurjinta, nopeutuuko se niiden juokseminen vain kokoajan. Olenko minä kohta 40, sitten 50 ja sitten 70 ja ihmettelen että mitä tapahtui. Ajatus lapsista tai siis siitä ettei niitä ole iskee pelottavasti mutta kun keskustelee ihmisten kanssa joilla niitä on, ei sekään ole mikään oikotie onneen.
Kuntoilu (siis rankka sellainen), kiire töissä, nukkuminen ja seksi antavat hetken aikaa olla ajattelematta mutta eivät ne vie kysymyksiä pois. Ne ovat vain vähän kuin humalassa olo, sillä hetkellä ei tunnu mutta ei se kysymys sieltä takaa minnekkään katoa.
Olen miettinyt myös ex suhteitani tai siis sitä että minkä takia minulla onollut niin huono tuuri että olen tavannut niin monta ja liian monta näitä esim persoonallisuuhäiriöisiä ja täysin sitoutumiskyvyttömiä ihmisiä ja miten ne ovat vieneet luottamukseni tyttöihin kyllä täysin. En minä vaan luota teihin ainakaan aluksi lainkaan, etsin sanoista epäloogisuuksia ja valheita ja vinkkejä siitä miksi minun kannattaisi ottaa jalat alle.
Vanhempani kysyivät joulupöydässä että koska minä meinaan lisääntyä, otin ison kulauksen glögistä ja ignoorasin kysymyksen. Ei se ollut pahalla tarkoitettu tietenkään.
Oisinhan tietysti voinyt kysyä että niin, olen juuri tässä harkinnut 3viimeisintä "potentiaalista" jotka olen viimeviikolla ulkona ollessani tavannut eli lisäännynkö kenties sen 45vuotiaan, ulkonäöllisesti ihanteeni vastakohdan, sosiaalituilla tarkoituksella (kun ei työnteko huvita) elävän naisen kanssa, vai sen 20vuotiaan kanssa vai sitten näistä parhaan, 28vuotiaan muutoin lupaavan tuntuisen tytön kanssa joka tosin ikävöi ex poikaystäväänsä niin että siihen soppaan ei itseään sotkisi hullukaan.
Että ihan niinkuin itse voi valita.
Ei sikäli, ei minulla huono fiilis varsinaisesti ole, on ehkä nyt vain lomaillessa ollut ns liikaa aikaa ajatella. Never ending why niin monessakin mielessä ja pientä pelkoa tulevaisuudesta puskee pintaan.
Yksi ystäväni kysyi minulta miten minulla riittää energiaa salilla huhkimiseen, syyhän on sama kuin miksi Jim Jefreys niminen hyvin ronskia huumoria kertova standup koomikko kertoi juovansa, because we need to. Ainakin siinä vaiheessa kun tuntuu että taju lähtee kun tekee kyykkyä ns loppuun asti ja endorfiinit puskevat elimistöön, ei huoli eikä stressi paina. Siinä tilassa on hyvä olla.
Vuoden viimeisenä lauluna lisää ruotsi rockkia, Backyard babies ja gods favourite.
Hyvää uuutavuotta kaikille tasapuolisesti.
Kun ei minulla ole ratkaisuja, en minä tiedä.
Tapasin taksijonossa taas nuoren tytön, hän kertoi että oli miettinyt vuoden ennen kuin haki opiskelemaan ihan ollakseen varma että haluaa sitten tehdä sitä loppuelämänsä. Hän oli max 21vuotias.
Jouduin valitettavasti rikkomaan kuplan ja kertomaan etten minä tiedä sitä vieläkään ja idea siitä että olisin tiennyt sen 20vuotiaana ja se ei sen jälkeen muuttuisi on jotenkin super absurdi. Siis toki minä pidän nykyisestä työstäni ja noinpoispäin mutta siis en minä siitäkään voi sanoa että sitä nyt loppuelämääni haluaisin missään nimessä tehdä.
Loppuelämä on pitkä-aika, silti kun taas tapaa ystäviään joiden lapset osaavat jo kävellä, puhua ja joku menee jo kohta kouluun, se tuntuu niin lyhyeltä ajalta. Minne vuodet oikeasti katoavat ja mikä hurjinta, nopeutuuko se niiden juokseminen vain kokoajan. Olenko minä kohta 40, sitten 50 ja sitten 70 ja ihmettelen että mitä tapahtui. Ajatus lapsista tai siis siitä ettei niitä ole iskee pelottavasti mutta kun keskustelee ihmisten kanssa joilla niitä on, ei sekään ole mikään oikotie onneen.
Kuntoilu (siis rankka sellainen), kiire töissä, nukkuminen ja seksi antavat hetken aikaa olla ajattelematta mutta eivät ne vie kysymyksiä pois. Ne ovat vain vähän kuin humalassa olo, sillä hetkellä ei tunnu mutta ei se kysymys sieltä takaa minnekkään katoa.
Olen miettinyt myös ex suhteitani tai siis sitä että minkä takia minulla onollut niin huono tuuri että olen tavannut niin monta ja liian monta näitä esim persoonallisuuhäiriöisiä ja täysin sitoutumiskyvyttömiä ihmisiä ja miten ne ovat vieneet luottamukseni tyttöihin kyllä täysin. En minä vaan luota teihin ainakaan aluksi lainkaan, etsin sanoista epäloogisuuksia ja valheita ja vinkkejä siitä miksi minun kannattaisi ottaa jalat alle.
Vanhempani kysyivät joulupöydässä että koska minä meinaan lisääntyä, otin ison kulauksen glögistä ja ignoorasin kysymyksen. Ei se ollut pahalla tarkoitettu tietenkään.
Oisinhan tietysti voinyt kysyä että niin, olen juuri tässä harkinnut 3viimeisintä "potentiaalista" jotka olen viimeviikolla ulkona ollessani tavannut eli lisäännynkö kenties sen 45vuotiaan, ulkonäöllisesti ihanteeni vastakohdan, sosiaalituilla tarkoituksella (kun ei työnteko huvita) elävän naisen kanssa, vai sen 20vuotiaan kanssa vai sitten näistä parhaan, 28vuotiaan muutoin lupaavan tuntuisen tytön kanssa joka tosin ikävöi ex poikaystäväänsä niin että siihen soppaan ei itseään sotkisi hullukaan.
Että ihan niinkuin itse voi valita.
Ei sikäli, ei minulla huono fiilis varsinaisesti ole, on ehkä nyt vain lomaillessa ollut ns liikaa aikaa ajatella. Never ending why niin monessakin mielessä ja pientä pelkoa tulevaisuudesta puskee pintaan.
Yksi ystäväni kysyi minulta miten minulla riittää energiaa salilla huhkimiseen, syyhän on sama kuin miksi Jim Jefreys niminen hyvin ronskia huumoria kertova standup koomikko kertoi juovansa, because we need to. Ainakin siinä vaiheessa kun tuntuu että taju lähtee kun tekee kyykkyä ns loppuun asti ja endorfiinit puskevat elimistöön, ei huoli eikä stressi paina. Siinä tilassa on hyvä olla.
Vuoden viimeisenä lauluna lisää ruotsi rockkia, Backyard babies ja gods favourite.
Hyvää uuutavuotta kaikille tasapuolisesti.
maanantai, 26. joulukuuta 2011
Jos se koskaan valittaa niin saa heittää jollain
Otsikoksi olisi voinut myös laittaa, life of a party.
Perinteen mukaisesti tuli sitten kemutettua eilen (jouluaatto meni toki oikein mukavasti perheen kanssa)
ja en minä taas tiedä. Poikamies valittaa täällä kuinka p#nettaa kuin pientä jänistä mutta mitä se tekee kun se lähtee ulos ja juttelee random tytöille.
No tietysti a keskittyy ennemmin ystävien kanssa jutteluun, b omasta mielestä hillittömän hauskan huumorin viljelyyn c kuin haastetta kaivatakseen lähtee viehättävien naisten seurasta mennäkseen puhumaan sille kaikkein nihkeimmän, epäystävällisimmän ja torjuvimman näköiselle blondille ja pilkun kohdalla kun joku uusi tyttö liimautuu käsipuoleen kertoo ko tytölle kohteliaasti kiitos mutta ei kiitos.
Taksijonolle kävellessä poikamies torjuu sitten vielä sen viimeisen seuraan lyöttäytyvän misun, ihan vain koska hän oli Oliverin hieman humalaisten silmien nähden liian nuori. No hyvä on, en kyllä kadu koska hän oli minulle aivan liian nuori.
Eihän se ikäero nyt teoriassa haittaa varsinkaan yy suhteissa mutta joku raja siinäkin. En minä nyt vain voi/halua herätä 20vuotiaan vierestä, 25+(ja siitä sinne omaikä +10v asti) on ihan ok ainakin noin yy suhde mielessä mutta sitä nuorempi niin ei hemskutti. Tuntuisi jotenkin vain niin "väärältä".
Toki en nyt kyllä muutenkaan ole mitenkään erityisen ihastunut yy suhteisiin, päinvastoin. Ennemmin näen ne ns välttämättömänä pahana sinkkuna ollessa koska ainakin minulla alkaa s#ksittömyys jossain vaiheessa kiristää päätä niin että parempi se "ei niin tajunnan räjäytävä peuhaus" kun ei peuhausta ollenkaan.
Ne epäsäännöllisen säännölliset peuhaussuhteet joita vielä jossain vaiheessa vuotta oli minähän järkevänä miehenä lopetin (en enää muista syytä mutta kai minulla joku h#lvetin hyvä syy oli olevinaan jota en tässä mielentilassa nyt just muista)
Päivän mietelauseena: Se on oma vika jos suksi ei luista tai peitto ei heilu :)
Päivän toisena mietelauseena: Älä koskaan tee elämääsi liian helpoksi :)
Illan videona vähän vähemmän jouluinen kappale, Hellacopterssin Just dont know about girls:
Perinteen mukaisesti tuli sitten kemutettua eilen (jouluaatto meni toki oikein mukavasti perheen kanssa)
ja en minä taas tiedä. Poikamies valittaa täällä kuinka p#nettaa kuin pientä jänistä mutta mitä se tekee kun se lähtee ulos ja juttelee random tytöille.
No tietysti a keskittyy ennemmin ystävien kanssa jutteluun, b omasta mielestä hillittömän hauskan huumorin viljelyyn c kuin haastetta kaivatakseen lähtee viehättävien naisten seurasta mennäkseen puhumaan sille kaikkein nihkeimmän, epäystävällisimmän ja torjuvimman näköiselle blondille ja pilkun kohdalla kun joku uusi tyttö liimautuu käsipuoleen kertoo ko tytölle kohteliaasti kiitos mutta ei kiitos.
Taksijonolle kävellessä poikamies torjuu sitten vielä sen viimeisen seuraan lyöttäytyvän misun, ihan vain koska hän oli Oliverin hieman humalaisten silmien nähden liian nuori. No hyvä on, en kyllä kadu koska hän oli minulle aivan liian nuori.
Eihän se ikäero nyt teoriassa haittaa varsinkaan yy suhteissa mutta joku raja siinäkin. En minä nyt vain voi/halua herätä 20vuotiaan vierestä, 25+(ja siitä sinne omaikä +10v asti) on ihan ok ainakin noin yy suhde mielessä mutta sitä nuorempi niin ei hemskutti. Tuntuisi jotenkin vain niin "väärältä".
Toki en nyt kyllä muutenkaan ole mitenkään erityisen ihastunut yy suhteisiin, päinvastoin. Ennemmin näen ne ns välttämättömänä pahana sinkkuna ollessa koska ainakin minulla alkaa s#ksittömyys jossain vaiheessa kiristää päätä niin että parempi se "ei niin tajunnan räjäytävä peuhaus" kun ei peuhausta ollenkaan.
Ne epäsäännöllisen säännölliset peuhaussuhteet joita vielä jossain vaiheessa vuotta oli minähän järkevänä miehenä lopetin (en enää muista syytä mutta kai minulla joku h#lvetin hyvä syy oli olevinaan jota en tässä mielentilassa nyt just muista)
Päivän mietelauseena: Se on oma vika jos suksi ei luista tai peitto ei heilu :)
Päivän toisena mietelauseena: Älä koskaan tee elämääsi liian helpoksi :)
Illan videona vähän vähemmän jouluinen kappale, Hellacopterssin Just dont know about girls:
lauantai, 24. joulukuuta 2011
tiistai, 20. joulukuuta 2011
Mikä laulaen tulee se laulaen tulee
Minä kerron salaisuuden, siis siihen miksi olen iloinen ja hyväntuulinen edelleen.
No siis hyvä on,se saattaa olla myös joku yllättävä aivovaurio koska esim
tätä aivan järjetöntä p#netusta ei kyllä muuten selitetä mutta siis sen lisäksi.
Minä en suostu pettymään. Hah, ai siis mitä. Ei kun en suostu. En suostu välittämään vaikka sade kastelisi minut märäksi, en suostu välittämään vaikka tavarat hajoaisivat ja mitä vielä, en suostu välittämään jos esim joku ihminen käyttäytyy kurjasti.
Oletetaan että vaikka hymyilen jollekkin tarkoittaen vain hyvää, ennen jos ko ihminen ei olisi hymyillyt takaisin olisi se minusta tuntunut kurjalta. Nyt koitan parhaani mukaan vain ajatella että oma on häviönsä ja onneksi muut ihmiset todnäk hymyilevät takaisin.
Tämä pätee aivan yhtälailla niin normaaliin kanssakäymiseen kuin vaikkapa johonkin ensivaikutelmaltaan kiinnostavalta vaikuttavaan tyttöön. Jos ei nappaa niin so not, senhän on vain pakko tarkoittaa että jotain parempaa on tulossa.
Aivan liian paljon olen aiemmin antanut vastuuta onnestani muille ihmisille, odotuksille heistä ja toiveille ja haaveille. Sitten kun asiat eivät ole menneet kuten olisi niin toivonut niin se pettymys ja tiputus sieltä pilvilinnoista on ollut niin kurjaa.
Annan esimerkin, yksi tyttö(himpsusti siinä rajalla että mahd kaveri vai deitti) pyysi minua ulos mutta perui sen ns viimetipassa. Koska olen kiltti mies niin juteltiin siinä sitten hetki ja ajattelin että ei se niin vakavaa ja jutellaan niitä näitä ja katsotaan ehkä joskus toiste uudestaan.
Sensijaan hän halusikin alkaa kertomaan minulle expoikaystävästään ja voitte arvata miten paljon se minua kiinnosti (zero). No ei siinä mitään, sanoin sen suoraan että mä en ole nyt oikea ihminen kuuntelemaan näitä juttuja. (toim huom on sanottava että esim naispuolisten ystävien kohdalla kuuntelen ihan sujuvasti ja mielellään mutta että "uuden ihmisen" kohdalla niin dream on)
No ei siinä sen enempää (keskustelu päättyi nopeasti kun ko tsirbu tajusi että mä en nyt mahdu/suostu siihen kategoriaan mihin hän olisi mut halunnut laittaa)
mutta se mikä tässä oli se pointti on se että sensijaan että olisin hetkeäkään pidempään jäänyt harmittelemaan sitä tajusin että omapa on häviönsä, onneksi on olemassa paljon mukavampiakin ihmisiä joten keskityn mielummin heihin.
Ja arvatkaa mitä, kun näin uskoo ja ajattelee niin viimeviikkojen kokemusteni perusteella näin on myöskin tapahtunut.
Nyt tätä ei pidä sotkea siihen ettenkö minä esim välittäisi, toki välitän mutta en anna vain sitä valtaa minun onnellisuudestani ja hyväntuulisuudestani nyt millekään enkä kellekään ulkopuoliselle.
Mitä, mitä, eikö minun hyväntuulisuuteni johdukkaan nyt yhdestä tytöstä, rehellisesti sanottuna ei. Väitän tosin että jos onnistun tätä hyvää tuulta jatkamaan niin se yksi tyttökin ehkä (tai ehkä ei) sitten jokupäivä tuosta kainalosta vakavammin löytyy. Mitä, mitä eikö minua muka nyt kiinnosta kukaan, minä en nyt ajattele sitä niin. Jos jonkun kanssa tulee jotain niin yey, jos ei niin jaahas, kuka lähtisi tanssimaan?
Lainaan kanssabloggaaja Norpan onnellisuuslauseita omalla versiolla. Onni on hyvä hetki.
Yön videona Placebon versio Johnny and Mary kappaleesta
No siis hyvä on,se saattaa olla myös joku yllättävä aivovaurio koska esim
tätä aivan järjetöntä p#netusta ei kyllä muuten selitetä mutta siis sen lisäksi.
Minä en suostu pettymään. Hah, ai siis mitä. Ei kun en suostu. En suostu välittämään vaikka sade kastelisi minut märäksi, en suostu välittämään vaikka tavarat hajoaisivat ja mitä vielä, en suostu välittämään jos esim joku ihminen käyttäytyy kurjasti.
Oletetaan että vaikka hymyilen jollekkin tarkoittaen vain hyvää, ennen jos ko ihminen ei olisi hymyillyt takaisin olisi se minusta tuntunut kurjalta. Nyt koitan parhaani mukaan vain ajatella että oma on häviönsä ja onneksi muut ihmiset todnäk hymyilevät takaisin.
Tämä pätee aivan yhtälailla niin normaaliin kanssakäymiseen kuin vaikkapa johonkin ensivaikutelmaltaan kiinnostavalta vaikuttavaan tyttöön. Jos ei nappaa niin so not, senhän on vain pakko tarkoittaa että jotain parempaa on tulossa.
Aivan liian paljon olen aiemmin antanut vastuuta onnestani muille ihmisille, odotuksille heistä ja toiveille ja haaveille. Sitten kun asiat eivät ole menneet kuten olisi niin toivonut niin se pettymys ja tiputus sieltä pilvilinnoista on ollut niin kurjaa.
Annan esimerkin, yksi tyttö(himpsusti siinä rajalla että mahd kaveri vai deitti) pyysi minua ulos mutta perui sen ns viimetipassa. Koska olen kiltti mies niin juteltiin siinä sitten hetki ja ajattelin että ei se niin vakavaa ja jutellaan niitä näitä ja katsotaan ehkä joskus toiste uudestaan.
Sensijaan hän halusikin alkaa kertomaan minulle expoikaystävästään ja voitte arvata miten paljon se minua kiinnosti (zero). No ei siinä mitään, sanoin sen suoraan että mä en ole nyt oikea ihminen kuuntelemaan näitä juttuja. (toim huom on sanottava että esim naispuolisten ystävien kohdalla kuuntelen ihan sujuvasti ja mielellään mutta että "uuden ihmisen" kohdalla niin dream on)
No ei siinä sen enempää (keskustelu päättyi nopeasti kun ko tsirbu tajusi että mä en nyt mahdu/suostu siihen kategoriaan mihin hän olisi mut halunnut laittaa)
mutta se mikä tässä oli se pointti on se että sensijaan että olisin hetkeäkään pidempään jäänyt harmittelemaan sitä tajusin että omapa on häviönsä, onneksi on olemassa paljon mukavampiakin ihmisiä joten keskityn mielummin heihin.
Ja arvatkaa mitä, kun näin uskoo ja ajattelee niin viimeviikkojen kokemusteni perusteella näin on myöskin tapahtunut.
Nyt tätä ei pidä sotkea siihen ettenkö minä esim välittäisi, toki välitän mutta en anna vain sitä valtaa minun onnellisuudestani ja hyväntuulisuudestani nyt millekään enkä kellekään ulkopuoliselle.
Mitä, mitä, eikö minun hyväntuulisuuteni johdukkaan nyt yhdestä tytöstä, rehellisesti sanottuna ei. Väitän tosin että jos onnistun tätä hyvää tuulta jatkamaan niin se yksi tyttökin ehkä (tai ehkä ei) sitten jokupäivä tuosta kainalosta vakavammin löytyy. Mitä, mitä eikö minua muka nyt kiinnosta kukaan, minä en nyt ajattele sitä niin. Jos jonkun kanssa tulee jotain niin yey, jos ei niin jaahas, kuka lähtisi tanssimaan?
Lainaan kanssabloggaaja Norpan onnellisuuslauseita omalla versiolla. Onni on hyvä hetki.
Yön videona Placebon versio Johnny and Mary kappaleesta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)