Ei aavistustakaan

Kaksi iltaa juhlimista takana ja olo on sen mukainen. Tärisyttää ja huippaa niin että hyvä kun kotiin äsken pääsi. Hyvät oli juhlat mutta mistä se eilisen kaataminen taas oikein tuli. Kohtalokin taas ilmoitteli itsestään kun huomasin herätessäni olevani yhden tytön vieressä johon iskin silmäni työasioissa vuosikausia sitten ja jota en siis ole tavannut vuosiin ja aiemmin jutellut kahta sanaa pidempään).

Otsikon mukaisesti minulle ei ole aavistustakaan mitä tästä seuraa vai seuraako mitään.. Olen onnellinen että ei naitu vaan nukuttiin vain yhdessä koska se mutkistaisi tätä epäröintiä ennestään.
Ihan kivaa oli ja kaikinpuolin sinäänsä sopiva kumppaniehdokas ja kaikenlisäksi aivan suunnattoman kaunis mutta.. Jos en tuntisi itseäni niin sanoisin vain että ehkä ei ollut kemiaa tarpeeksi mutta koska tunnen niin epäilyttää että onko kyseessä liiankin sopiva ihminen ja nyt yritän vain keksiä tekosyitä koska niin paljon kun parisuhdetta ja omaa kultaa kaipaankin niin onhan se aivan mielettömän pelottavaa jos sitä oikeasti nyt vaikka menisi rakastumaan.

Tiedän tiedän enneaikaista edes pohtia moista ja voisihan sitä vaikka käydä kahvilla..

En tosiaankaan tiedä, toisaalta taas tekisi mieli soittaa ja kysyä jos nukuttaisiin ensiyökin yhdessä mutta haluanko sitä siksi että haluan olla hänen kanssaan vai siksi että toisen ihmisen lähellä on vain niin hyvä olla. Jos en soita niin kadunko sitä parin viikon päästä ja kirjoitan tänne kun itse hukkaa kaikki hyvät tilaisuudet.
Kyseinen ihminen asuu vielä todella lähellä ja jotenkin olisi niin super mahtavaa jos ...no kyllä te tiedätte.

Ihannekumppani osa 15.
15. Hän on elämässään ollut aiemminkin parisuhteessa sekä asunut yksin.