Miten paljon ulkonäöstä saa välittää ilman että ihminen muuttuu ulkonäkökeskeiseksi, miten paljon se saa merkitä niin hyvässä kuin pahassa? Saako ihmistä haluta ensisijaisesti ulkonäöllisistä syistä tai olla haluamatta samoista syistä. Katoavaistahan on kaikki ja kauneus on katsojan silmissä ja jokaisella on piirteitä joista pitää tai vastaavasti ei pidä yhtään mutta siis niin.
En missään nimessä koe olevani enkä halua olla ulkonäkökeskeinen ja minusta ihmiset voivat olla viehättäviä omalla tavallaan ja uskallan väittää että jos ihminen pitää itsestään huolta, panostaa hieman siihen miltä haluaa näyttää ja viihtyy itsensä kanssa niin se on 90% koko ulkonäöstä ja max 10% sitten sitä luojan luomaa johon ei voi vaikuttaa.
Toinen asia jota olen nyt miettinyt on se että miten pääsee eroon toisen tunteiden ylisuojelusta, miksi minua häiritsee jo valmiiksi se jos joku ihastuu minuun ja tunne ei ole molemminpuolinen, miksi tunnen siitä jo ennakkoon niin suurta syyllisyyttä ja itseni ns paskaksi jätkäksi että tavallaan alennan toista ihmistä ja en usko hänen kykyyn ihan itse suojella omaa sydäntään tarpeellisissa määrin.
Juu soitin sitten sille tytölle tai oikeammin tekstasin mutta sama lopputulos, olisi kannattanut luottaa vaistoonsa, eilen oli deitit ja kun ei ole kipunaa niin ei ole.
Kiva ihminen ja noin mutta ei meillä mitään yhteistä ollut. Puhuttiin paljon johtuen ihan siitä että molemmat ns osasivat puhua mutta kun ei niin ei. Jotenkin jäi sellainen kuva että toinen ehkä odotti että olisin lopuksi sanonut jotain tai suudellut tai jotain ja siitä tuo viimeisen kappaleen pohdinta.
Se on vain niiiiin kökkö tunne kun itse huokaisee sisään ja toivoo että toinen tuntee samoin kuin itse ja ei joudu olemaan se joka ei ehdota uutta tapaamista tai joka ei halua tulla sisälle jnejne
Ihannekumppani osa 16.
16. Hän osaa puhua ja pussata
Sugarbabesia
Juuri niin. Syyllisyys omista tunteista tai niiden puuttumisesta tuntuu kamalan raskaalta. Pahinta on se kun asiaa ei voi korjata, vaikka kuinka haluaisi. Sitä tuntee itsensä niin huonoksi ihmiseksi, vaikka ei pitäisi. Minullekin kävi näin tässä taannoin. Kiltteyttäni yritin ja yritin. Syyllistin itseäni kun en tuntenut tarpeeksi. Ajattelin että tämä on kohtaloni ja että ehkä rakkaus tulee suhteeseen sitten myöhemmin. Meillä ei ollut yhteistä juteltavaa tai tekemistä,mutta en halunnut tuottaa hänelle surua. Lopulta ymmärsin että tuotin sitä joka tapauksessa sekä itselleni että hänelle. Sen myöntäminen ääneen pyörrytti ja romahdutti. Sanotaan että jättäjällä on helpompaa mutta en usko niin. Tilanne oli musertava. Myöhemmin tuli kuitenkin helpotus. Nyt ymmärrän, ettei toisen tunteita voi loputtomiin varjella oman itsensä kustannuksella. Omien tunteiden kunnioittaminen on yhtä tärkeää. Haluan oikeasti rakastaa sitä miestä jonka kanssa joskus elän, ja toivon että tunne on molemminpuolinen.
VastaaPoistaKiva että kuitenkin kävit treffeillä. Ainakin jossittelu loppui. Varmaankin se tyttö piti susta, mutta jos sä et ehdotellut mitään jatkoja niin luultavasti se itsekkin huomasi kemian puuttumisen. Naisetkin voi käydä kahvilla mukavan miehen kanssa ilman, että niiden sydän särkyy:)Mä lopetin itse treffeillä käymisen jo vuosia sitten aikalailla samoista syistä. Mä olen hyvännäkönen, mukava ja vieläpä puhelias. Valitettavasti mä olen vielä kilttikin, enkä mä osannut sanoa koskaan ettei tästä mitään tule. Varsinkin jos toinen vaikutti kaiken puolin hyvältä. Mutta huomasin sen että parempi osoittaa heti ettei kiinnosta eikä kuukausien päästä. Enpä tiiä onko ulkonäkö tärkeää, mä retkahdan aina ihan erilaisiin miehiin, jotkut on hyvännäkösiä jotkut ei. Kemia on kyllä tärkeintä. Prinsessa-77
VastaaPoistaChemistry is what we are.
VastaaPoistaEn muista, mistä tänne löysin, mutta lueskelin muutama päivä sitten kerrasta useammankin postauksen. Nyt tulin vain kertomaan, että tää on jotenkin tosi söpö blogi ja täynnä hirveän hyviä ajatuksia. Antaa lisää uskoa suomalaiseen miesainekseen.
Anonyymi - Luulen että se kummalla on helpompaa riippuu tosi paljon esim suhteen kestosta ja ihan tietysti ihmisen empatiakyvystä, lähinnä kai olisi tärkeintä olla rehellinen ja jos ei kiinnosta niin ilomoittaa se mahd varhaisessa vaiheessa ennen kuin toinen on korviaan myöten ihastunut. Luulen kyllä myös että jos molemmat on ns tasapainossa niin rakastuminen vaatii sen että molemmat tuntee samoin. Ei kemiaa tai kemiattomuutta voi olla huomaamatta jos vain pitää simmut auki.
VastaaPoistaPrinsessa-77 - Voi olla hölmö kysymys mutta miten ihmeessä sinä sitten tutustut ihmisiin jos et käy treffeillä laisinkaan?
capricious - Kiitos ja kumarrus :)
Ei toi mikään hölmö kysymys ollut. Työpaikan kautta, harrastuksista, ja tuttujen tuttujen kautta kai lähinnä. Mulla on laaja sosiaalinen verkosto siis. Mä tutustun ihmisisiin helposti ja osaan sanoa pidänkö niistä vai en ilman,että harrastan vaivautuneita "käydään kahvilla ja koitetaan tutustua toisiimme juttuja" Kyllä sen huomaa jos on kemiaa vai ei muutenkin ja välillä sitä vaan huomaa seurustelevansa:) Prinsessa-77
VastaaPoistaHmm ajatellaan ilmeisesti hieman eri asiaa treffeillä. Itse ajattelen että vaikka tapaaminen tapahtuisi aluksi mitä kautta niin ensimmääinen tapaaminen kahdestaan on silti treffit :)
VastaaPoistaHmm jos tuntee toisensa jo hyvin siinä vaiheessa, kun on ensimmäinen tapaaminen kahdestaan ja molemmat tietää pitävänsä toisistaan niin en mä oikein pidä sitä treffeinä. Tai no riippuu tapaamisesta. On se eriasia kun menee vaikka kahville tyypin kanssa josta ei tiedä mitään. Vähän vaikeeta selittää. No vastakysymys, kun sä nukuit sen tytön vieressä niin piditkä sä niitä treffeinä vaikka te olitte ilmeisesti kahdestaan? Prinsessa-77
VastaaPoistaEn pitänyt, ei se ollut tapaaminen :) vaikka se tapahtui tavattuamme :) Jos ymmärrän oikein niin sinä siis haluat olla ensiksi ns kaveri ja vasta sen jälkeen sitten muuta jos on tullakseen?
VastaaPoistaHmm edelleenkin. Pitäis varmaan etsiä sanakirjasta mitä on treffit:) En mä halua olla kaveri ensin ennemmin mä haluun se muun mikä on tullakseen:) Tai no en mä enään kohta tiiä mitä mä en halua ja mitä mä haluan mitä kauemmin tää keskustelu jatkuu. Mä alan olemaan jo aika sekasin:) Eka vapaapäivä pitkään aikaan eikä sitä pitäisi varmaankaan käyttää siihen et pohtii mitä on treffeillä käynti.
VastaaPoistaMut toissalta ihan kivaa pohtia välillä jotain muuta kun työasioita tai muuta tylsää. Täytyy pohtia oikeesti mitä on treffeillä käymistä ja mikä ei...mut jos sä oisit jäänyt seuraavaksi yöksikin sen tytön luokse ja sitä seuraavaksi jne ja pian sä oisit huomannut asuvasi siellä. Parinkymmenen vuoden päästä sä havahdut kauhuksesi siihen, että teillä on pari lasta, mutta te ette oo koskaan käynny treffeillä.
VastaaPoistaMinun ystäväni, nainen siis, on aina haaveillut tietynlaisesta miehestä: Ei missään nimessä rintakarvoja, mieluiten ei paljoa missään muuallakaan,lihaksia pitää olla, ei liika mutta näkyvästi ja ehdottomasti komea. Nyt hän on aivan umpirakastunut omin sanoin lihavahkoon ja melko rumaan mieheen. Se on sitä kun joku kolahtaa :) Eli kaikkiahan meitä hyvännäköisyys viehättää, mutta koskaan ei voi tietää jos ihastuukin sellaiseen ketä ei koskaan olisi kuvitellut haluavansa itselleen
VastaaPoistaPrinsessa-77 - Luulen että jos olisin jäänyt toiseksi yöksi niin olisin sitten lähtenyt seuraavana aamuna :) Jos henkilö olisi ollut se oikea niin sitten ehkä mutta sitten tuskin olisi harmittanutkaan :) Se olisi ollut hienoa.
VastaaPoistaSadie- Niin, luulen että ulkonäkö ei ole kovin olennaista jos ihminen on muutoin sopiva, jos taas ei ole niin ei se tee ihmistä sopivaksi kuin enintään pieneksi hetkeksi.
Kuitenkin uskallan väittää että ulkonäkö voi merkitä siksi että se kertoo jotain ihmisen luonteesta (ääripäinä erityisesti).
Nyt en siis tarkoita sitä luojanluomaa vaan ihan sitä johon voi itse hyvin pienellä energialla vaikuttaa. Hyvännäköisyys kun on muutenkin niin suhteellista ja esim omasssa kaveripiirissä se mikä viehättää toista on toisen mielestä, noh ei nyt ainakaan erityisen viehättävää.
Hmm taisin ilmaista itseäni huonosti tuossa kirjoituksessa, olisi pitänyt puhua pukeutumisesta yms koska nyt kaikki kuvittelevat kuitenkin että tarkoitin sitä luojan luomaa vaikka juuri sitä en tarkoittanut.
Hmm. Kaiken pohdiskelun jälkeen mä tajusin, ettei tässä ole varmaankaan mitään järkeä...mä siis käyn treffeillä sillon kun en tiedä käyväni trefeillä. Jos joku ehdottaa mulle treffejä mä kieltäydyn, koska en halua viestittää olevani kiinnostunut jos sitä en olekkaan. Mut siis on oikeesti hirveetä olla treffeillä jonkun kaa joka ei kiinnosta yhtään ja varsinkin se toinen tuijottaa sua selkeesti ihastuneena. Paljon helponpaa on kieltäytyä etukäteen:) Toivottavasti tänne blogiin ilmestyy joskus joku järkeväkin prinsessa:)
VastaaPoista:) luulen että ymmärrän mitä tarkoitat.
VastaaPoistaHeh. Hyvä että edes joku ymmärtää:) Prinsessa-77
VastaaPoista