Olipa kerraa synkkä ja myrskyinen yö, yö jonka pituista ei oltu koettu koskaan. Edes pöllöt eivät laaksossa huhuilleet ja ainoa jonka tuvassa paloi valo oli karhuherra poikamies. Poikamies kirjoitti, hän joi punaviiniä ja kirjoitti mutta aina paperin valmiiksi saatuaan rypisti sen ja heitti sen roskikseen. Miten minä sanon nykyisin niin vähän hän mietti, minä joka olin pojankoltiaisena niin varma ja joskus jopa mustavalkoinen, kirjoitan nykyisin kirjoituksia jonka loppuosassa kumoan kaiken mitä alkuosassa sanoin. Puhetta, paljon tyhjää puhetta, huhuilua tyhjille seinille joita ei kiinnosta.
Ilkikurinen varis ilkkui orreltaan, sinua on miljoona tusinassa, sinua on miljoona tusinassa ja ainoa joka sinua voi koskaan enään rakastaa on vanha äitimuorisi.....
17.2.2052 HS:
Näin alkaa 75-vuotiaan esikoiskirjailija karhuherra poikamiehen esikoisromaani joka on herättänyt ennen näkemätöntä kohua siitä kuinka....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti