Voi luoja että voi ihmistä synkistyttää, eilen ulkona ns aamuun asti ja kaksinkäsin ja nyt Timo niminen herrasmies huutaa stereoista kuinka on satanut puolivuotta eikä sateelle loppua näy.
En puhu kellekkään naiselle enään koskaan, olkaa yksin, mä menen kotiin, mä menen jumppaan, mä menen töihin, mä menen nukkumaan, mä menen pois.
Uskotaan hyvä kohtalo, nyt ei ole aika, koskaan ei enään ehkä ole aika, rakkaus on kuollut, usko on poissa. Kukaan ei usko enään kädestä pitämiseen, katsovat muo kuin hullua ja nauravat että mitä toikin kuvittelee, ihan kuin joku tota muka joskus voisi rakastaa.
Toivottavasti eräs ystävättäreni on kotona, voisi vaikka vähän jutella jonkun kanssa.
Mitä helvettiä me tehdään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti