Minä olen uskoakseni alkanut kuuntelemaan enemmän itseäni ja olemaan kiltimpi itselleni. Vielä on tekemistä sen kanssa mutta pikkuhiljaa.
Kyseisen muutoksen käynnistyksestä saan itseasiassa kiittää erästä henkilöä joka viimeisen pitkän suhteeni eron tapahduttua antoi minulle kullanarvoisen neuvon niihin hetkiin kun yksinäisyys ja suru erosta tuntui musertavalta.
Voi kuulostaa täysin hömpältä mutta toimii eli puhu itsellesi, laita vaikka käsi rinnan päälle ja kerro itsellesi että et sinä ole yksin, sinulla on kaikki hyvin ja me ollaan tässä ihan vaan parhaan ystävän seurassa ilman mitään hätää. Se oli tavallaan paluuta itseensä, paluuta omiin unelmiinsa, ei niiin unelmiin joita vaikka parisuhteessa rakentui vaan ihan niihin omiin.
Koska eroista nyt aloin höpisemään niin jatketaan asiasta sen verran että minä en voi sietää niitä (eroja siis) ja mitä vanhemmaksi tulee niin sitä pahempia ne on (riippuu toki suhteesta ja sen kestosta jnejne mutta siis pitkät suhteet)
Kait se johtuu siitä että niihin tavallaan panostaa nykyisin henkisesti niin paljon enemmän, se tulevaisuuden rakentaminen on jotenkin niin paljon voimakkaampaa ja sitten jos käy niin että juttu kaatuu niin siinä menee sekä se vuosien työ jota ko suhteen ja sen tulevaisuuden eteen on tehnyt sekä ne kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet. Siinähän sitten keräilee palasiaan lattialta ja koittaa liimailla niitä yhteen.
En mitenkään tarkoita väheksyä junioriaikojen eroja mutta kyllä niistä mentiin yli ihan toisella vauhdilla kuin myöhemmissä jutuissa joissa oli ehditty suunnitella koko loppuelämää yhdessä.
Edit: Selvennykseksi kerrottakoon että en ole tällähetkellä toipumassa mistään erosta enkä ole pitkään aikaan ollutkaan :)
Jokatapauksessa positiivisempiin aiheisiin, 4-työpäivää lomaan, jippii jippii :)
Tehareita:
Luetko sä mun ajatuksia tai jotain?:) Siis Tehosekoittimeen liittyviä.. paitsi olen aina tykännyt kyseisesti bändistä mm siksi että seurasin paikan päällä niiden ekoja keikkoja ja muutenkin olen tykännyt niidne biiseistä, lisäksi satuin just kuuntelemaan kyseisen bändin levyä ja harmittelemaan sitä että Tampereen comeback keikka oli loppuunmyyty ennenkun kuulin asiasta ja pohdin just että menenkö mä Ankkarokkiin mikä on lähenpänä vai Ouluun missä sattuu olemaan muitakin bändejä mitä halusin nähdä:)
VastaaPoistaErokin voi olla joskus positiivinen asia:) Kiva että lomakin lähestyy. Mut asiasta kolmanteen. Sä saat olla mun ongelmapalstani koska mä olen taas vaihteeksi ihan pihalla:) Mun ystävä on kotiäiti ja mä ulkoilutin sitä viime iltana/yönä ympäri baareja. Yks mies, tai no itseasiassa monikin mies tuli meidän pöytään juttelemaan, mut yks niistä katseli meitä tosi pitkään ja kysyi sitten ettei meissä näytä olevan mitään vikaa joten miksei meillä ole miehiä. Oliko se A:kohteliaisuus? B:vittuilua? C:ollaanko me vapaita utelua? vai D:tykätäänkö me tosistamme utelua E:surkea iskuyritys vai F:jotain ihan muuta?
VastaaPoistaItse harkitsen kanssa Ankkarockissa käyntiä lauantaina mutta täytyy katsoa...
VastaaPoistaEro voi olla tavallaan positiivinen asiakin riippuen täysin suhteesta ja toki se voi olla positiivinen ns välttämättömyys mielessä (jos suhde ei toimi ja se on vahingollinen yms) jotta elämä voi jatkua mutta mutta.. uskallan silti väittää että itseasiassa eroon suhtautuminen kertoo ihmisestä ja hänen todellisesta empatiakyvystään hyvin paljon.
Kuten olet varmasti huomannutkin oletn tuota empatiakykyä täällä useasti kailottanutkin ja syy siihen on juurikin se että se tuntuu nykyisin olenvan monilta niin helvetin hukassa ja toiset ihmiset nähdään ja erityisesti käytännön tasolla kohdellaan vain minä, minä, minä mielessä heti kun toisista ei ole enää hyötyä itselle (hyötyä voi olla monenlaista).
Kysymykseesi, vastaus on a ja c ja maun mukaan e.
Toki riippuen täysin miten olitte pukeutuneet yms saattaa kyseessä olla myös B mutta epäilen suuresti että baarissa moista loisto vittuilua random ihmiseltä saisi osakseen :)
Lähinnä siis tarkoitan että jos nyt esim molemmilla oli mummon virkkaamat värikkäät patalaput päässä ja tarralenkkarit niin siinä tapauksessa tuo B olisi mahdollinen :)
VastaaPoistaHmm. Ja mä en sit taas vaihteeksi ole sitten empaattinen ihminen;( Mut se JOSKUS sana sielä välissä oli todellakin oleenneinen asia. Mä voin joskus kertoa enemmän mun vanhempieni todellakin lievästi ilmaistuna helvetillisestä avioliitosta mikä kesti melkein parikymmentä vuotta ja heidän eroaminen oli todellakin parasta mitä on koskaan tapahtunut kaikkien kannalta. Ainut mikä mua ärsytti asiassa oli se ettei ne voineet erota aiemmin;( Eroaminen muuten on rankkaa aina enkä mä mitenkään koittanut vähätellä eroamisen tuskaa. Toi sun kaverin neuvo oli loistava täytyy muistaa se. Mulla on vaan erokasetti mitä mä kuuntelen.
VastaaPoistaHihhulointi voi olla niin rankka reissu et voi jäädä Ankkarokki väliin:) Juu A ja C vaihtoehdot vaikutti munkin mielestä oikeilta kun katsoi sen miehen käytöstä sen jälkeen mitä se teki kun kuuli että mun kaverilla on mies lastensa kanssa kotona ja mulla ei ole sellaisia kotona. Ja hitsi ois pitänyt tajuta pukeutua noin:) Mulla oli farkut, korkeat korot ja musta tpaita missä oli hopesia tähtiä.
VastaaPoista:)
VastaaPoistaJa ensimmäiseen viestiisi, niin se todellakin riippuu suhteesta yms ja en muuten tarkoittanyt mitenkään vihjailla sinun empaatiisuuteesi :) (en minä sinua niin hyvin tunne että voisinkaan)
Hmm. Ehkä mulla oli tiara hiukan tiukalla tai jotain:) Sä vaan joskus kirjoitit, että havantojen mukaan skorpparinaiset ei ole empaattisia ja kun sä vastasit mun viestiin niin eiköhän kaikki ois luullut että sä kommentoit mua:) Simmarit, sammarit, kummarit ja pipo vois ollla kans hyvä asuvalinta.
VastaaPoistaTäytyy muuten myöntää etten mä kauhian empaattiselta vaikuttanut kun kuittasin sun erojutut :):llä. Mut oli silloin kaikkea muuta mielessä.
VastaaPoista